Iivari Toimela, Rauli Liemola: Euran Luistari

Euran Luistarin opasmökki

Viabundus Suomi 1350-1650 -hanke teki keväällä 2024 kurssiyhteistyötä Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman järjestämällä Kulttuuriympäristökasvatuksen kurssilla. Kurssilla tutustuttiin Suomen keskiajan ja uuden ajan alun tielinjauksiin ja etappipaikkoihin vierailijaluennoilla sekä Satakuntaan suuntautuneilla kenttäretkillä. Opiskelijat kirjoittivat tutkimushankkeen teemoista blogi- tai sanomalehtikirjoituksia, joihin he hakivat tietoja mm. kirjallisuudesta ja vanhoista kartoista. Lisäksi he tarjosivat kirjoituksiaan eri julkaisualustoille. Näin opiskelijat pääsivät tutustumaan kulttuuriympäristökasvatuksen teoreettisiin lähtökohtiin sekä käytännön toteutuksiin.

Julkaisemme loppuvuoden aikana opiskelijoiden tuotantoa blogissamme ja somekanavillamme.

Euran Luistari sijaitsee Ala-Satakunnassa Kantatie 43:n varrella vähän matkaa Euran keskustasta etelään Kauttuan kylässä. Kyseessä on ainutlaatuinen rautakautinen ruumishautakalmisto, johon on haudattu noin 1300 ruumista noin 800 vuoden aikana. Luistarin varhaisimmat haudat ajoittuvat 600–800-luvuille jaa ja tuoreimmat haudat taas ovat keskiajalta. Tuohon aikaan ruumiiden polttaminen oli yleinen hautaamiskeino muualla mutta Euran ja Köyliön alueella oli käytössä tämä poikkeuksellinen, esineellinen ruumishautaus, jotta tietoa näistä vainajien elämästä ja arjesta on voitu saada. Erilaisten tarve-esineiden mukaan hautaaminen oli Suomessa pakanallisena aikana yleinen hautaamistapa, sillä tuolloin ajateltiin, että ihminen tarvitsee mukaansa arkipäiväisiä esineitä kuolemanjälkeisessä elämässä.  

Luistari löydettiin sattumalta viemäritöiden yhteydessä vuonna 1969, minkä jälkeen paikalla tehtiin arkeologisia kaivauksia vuoteen 1992 saakka. Kaivauksia alueella tehnyt arkeologi oli nimeltään Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander. Ennen Luistarin löytymistä paikka tunnettiin nimellä Kirkkovainio ja paikalla oli lammaslaidun ja peltoa, joissa paikalliset lapset kävivät leikkimässä. Luistarista ei paikallisena perimätietona ole säilynyt juurikaan yhtään tietoa. Vaikka Luistarissa ei enää kaiveta, sitä tutkitaan silti edelleen aktiivisesti. Siitä on käynnistynyt useita eri tutkimushankkeita, joissa on pystytty löytämään jopa DNA:ta ja uutta tietoa on luvassa. 

Euran Luistarin maisemaa

Luistarin poikkeuksellisen rikkaat hautalöydöt viittaavat vaurauteen alueella rautakaudella. Koska muualla Suomessa vastaavaa paikkaa ei ole löydetty, on Luistari myös vaikuttanut Euran haluun elävöittää omaa historiaa. Haluttiin, että tätä arkeologista tietoa olisi kaikille helposti saatavilla. Tästä ideasta lähdettiin perustamaan esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme, Härkänummen viikinkikylä ja siellä vietettävät leirikoulut. Härkänummen viikinkikylä on joka kesä järjestettävä tapahtuma, jossa pääsee kokeilemaan eri kädentaitoja herneleipien leipomisesta jousiammuntaan. Euran kulttuurikasvatussuunnitelma täydentää koulujen ja varhaiskasvatuksen omaa kulttuurikasvatusta ja se päivitetään säännöllisesti opetussuunnitelman rinnalla. Suunnitelman lähtökohtana on alueen oma kulttuuriperintö, Euran esihistoria ja paikallinen tarjonta. Sen tavoitteena on kannustaa lasten ja nuorten omaehtoiseen toimintaan. Kulttuurikasvatussuunnitelma on laadittu yhteistyössä kulttuuri- ja koulutoimen sekä paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa ja sitä päivitetään vuosittain. 

Kiviröykkiö Euran Luistarissa

Hautakalmistosta ehdottomasti merkittävimmän henkilön hauta kuului Euran emännälle (hauta nro 56). Hänen arvioidaan olleen elossa 1000-luvun alussa haudasta löydettyjen rahojen perusteella, ja hänen arvioidaan olleen noin 170 cm pitkä ja kuolleen noin 45 vuoden iässä. Emännällä oli puettu päälleen myös puku, josta myöhemmin tuli Euran tunnettu muinaispuku.  Euran emäntä oli todennäköisesti oman yhteisönsä työtä tekevä ja arvostettu henkilö hienosta juhlapuvustaan päätellen. Kyseessä on samanlainen puku, joka Suomen tasavallan presidentillä Tarja Halosella oli päällään linnanjuhlien vastaanotollaan vuonna 2001 ja myös vuonna 2017 Suomen 100-vuotisjuhlissa. Hautoihin oli tyypillistä laittaa uhrin tärkeää omaisuutta, johtuen uskosta siitä, että he tarvitsevat näitä esineitä matkallaan tuonpuoleiseen; siksi emännän haudasta löydettiin myös hänen käyttämänsä puku, raha ja myös koruja ja turkista. Tästä käytännöstä luovuttiin ennen kalmiston viimeisten hautojen kaivuuajankohtaa mutta nämä hautalahjat ovat yleinen ilmiö Euran luistarin hautakalmistossa.  

Kuvat ja teksti: Iivari Toimela ja Rauli Liemola

Lähteet:

Luistari – Euran kunta (viitattu 29.4.) 

https://www.kansallismuseo.fi/fi/digitaalinen-kokoelma/nayttelyiden-helmet/esihistoria/euran-luistarin-hauta-nro-56  (viitattu 29.4.) 

Regina Rask: Isotooppitutkimus raottaa rautakautisen hautakalmiston saloja: https://yle.fi/a/3-11168993 (viitattu 29.4.) 

https://www.eura.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/kulttuurikasvatussuunnitelma/ Euran kunta 

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luistari (viitattu 1.5.)  

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Euran_em%C3%A4nn%C3%A4n_puku  (viitattu 6.5.) 

Etu-Sihvola, H., Moilanen, U., & Therus, J. (2023). Luihin ja ytimiin Tutkimuksia ja tulkintoja Euran Luistarin kalmistosta 

Wahlqvist, Sirpa. Haastattelu. 2. toukokuuta 2024, Turun yliopisto. (Euran kulttuuripäällikkö) 

Repo, Kaisa. Haastattelu. 2. toukokuuta 2024, Turun yliopisto. (Opas, Naurava lohikäärme) 

Kunnas, Pentti. Haastattelu. 2. toukokuuta 2024, Turun yliopisto.