Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan tässä asumista, jossa on yhteisiä tiloja ja totuttua enemmän sosiaalista kanssakäymistä asuntokuntien kesken.
Väestönmuutoksen luodessa yhteiskunnalle paineita huolehtia kasvavasta määrästä ikääntyneitä osa senioreista ottaa ohjat omiin käsiin ja rakentaa itselleen sopivan talon, jossa viettää eläkepäiviä. Tällainen on esimerkiksi Helsingin Loppukiri, jossa onnistuttiin luomaan ikääntyville yhteisöllinen ja esteetön asumiskokemus kerrostalossa, johon on mahdollista joko yhteisesti tai yksin ostaa erilaisia arkea helpottavia palveluita.
Tällaisissa projekteissa on usein mukana halu yhteisöllisyyteen ja jaettuun arjen taakkaan sekä parempiin asumisen vaihtoehtoihin. Ryhmärakennuttamishankkeiden hyvä puoli onkin niiden tarjoama mahdollisuus muovata asuintiloista omalle ryhmälle sopivia, niin käytävien värien kuin huoneiden kokojenkin osalta. Ei pidä myöskään unohtaa, että yhteisöllisesti elävien kesken myös rakennuksen ylläpidolliset tehtävät jaetaan. Lisäksi on mahdollista jakaa harvemmin tarvittavia työvälineitä, kuten tulostinta tai ruohonleikkuria, säästäen näin myös luontoa ympäristöystävällisyyteen pyrkivällä aikakaudella.
Turvallisuus, luottamus, vastavuoroisuus: kaikki nämä ovat onnistuneeseen yhteisöllisyyteen liitettyjä sanoja. Parhaimmillaan yhteisöllisyys on yksilön hyvinvoinnille positiivista. Yksinäisyys vähentyy, naapuriapua on helppo pyytää tuttujen kesken ja osa palveluista voi olla lähempänä kuin aikaisemmin. Esimerkkeinä vaikkapa fysioterapia, kirjasto, kuntosali, harrastehuone tai kotiteatteri. Kun elämisen kuluja jaetaan, mahdollistuvat useammat palvelut kuin yksin ostettuna.
Yhteisöllisesti asuvat muistuttavat kuitenkin, ettei se sovi kaikille. Tällaisessa asumisessa vaaditaan riittävästi vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja, vaikka toisten kanssa ei tarvitsekaan olla jatkuvasti. Rajat yksityisten ja yhteisten tilojen välillä erotetaan yleensä selkeästi asujien toiveiden mukaisesti ja oma koti pysyy yhä turvapaikkana maailmalta. Toisten kanssa voi olla sitten, kun haluaa, omien ehtojen mukaisesti. Aito tahto asua yhteisöllisesti näyttääkin vaikuttavat paljon yhteisöllisen asumisen onnistumiseen.
Entä sitten, kun ikääntyneille rakennetaan yhteisöllisiä asuntoja? Ihmisille rakentaminen on aina tasapainoilua eri toimijoiden toiveiden, tarpeiden ja käytäntöjen välillä. Richard Sennett esittää kansainvälisten esimerkkien avulla, kuinka ihmiset elävät erilaisissa rakenteissa omilla tavoillaan, usein poiketen vahvasti suunnittelijoiden odotuksista. Rakenteilla tarkoitan esimerkiksi taloja, puistoja ja laajemmin elämisen ympäristöä, joka luo rajoja ja mahdollisuuksia ihmisten arkeen. Eräänä vaihtoehtona on rakentaminen yhteistyössä eri osapuolten, kuten asiakkaiden kanssa, mikä osaltaan tuo vuorovaikutuksellisia ja tottumuksiin liittyviä haasteita, kun eroavat tavat ja käytännöt toimia kohtaavat.
Miten siis mahdollistaa tulevaisuuden toimiva senioriasuminen, joka sopii sekä asukkaille, että yhteiskunnalle – unohtamatta rakentajien ja asunnonomistajien tarpeita? Olemassa oleva kirjallisuus antaa ainakin muutamia ohjeita avuksi: yhteistyö, vuorovaikutustaidot ja kompromissit. Rakentamisen tulevaisuudelta voi odottaa neuvotteluja, joiden onnistuessa kaikki ovat ehkä lievästi pettyneitä, mutta kokonaisuudelta tyytyväisiä lopputulokseen.
Tulevaisuuden senioriasuminen TULE -hanke tarttuu myös näihin aiheisiin tutkimuksessaan, jossa etsitään hyviä malleja ja ratkaisuja ikääntyvien asumiseen. Yhteisöllisyys ja palveluiden hankinta tulevat olemaan tärkeässä osassa näitä kehitettäessä. Senioriasumisen mallien yhteiskehittely ja laaja eri toimijoiden välinen yhteistyö antavatkin hankkeelle hyvät mahdollisuudet tuottaa tulevaisuuden senioriasumista, jossa asukkaiden arki toimii.
Alisa Hakola
Kirjoittaja opiskelee yhteiskuntatutkimusta Tampereen yliopistossa ja tekee pro gradu -tutkielmaansa yhteisöllisestä asumisesta. Lisäksi hän toimii TULE-hankkeen viestinnässä ja innovaatioalusta CoreLabin harjoittelijana.
Lähteet:
Anttonen, A. (1985). Tuulenkylä – asuinyhteisön synty: asukkaiden näkökulmasta tehty tapaustutkimus yhteisöasumiskohteen suunnittelu- ja rakentamisvaiheesta. Jyväskylän yliopisto.
Dahlström, M. & Minkkinen, S. (2009). Loppukiri: Vaihtoehtoista asumista seniori-iässä. WSOY.
Helamaa, A. & Pylvänen, R. (2012). Askeleita kohti yhteisöasumista: selvitys yhteisöasumisen muodoista ja toteuttamisesta. Tampereen teknillinen yliopisto.
Korpela, S. (2014). Yhteinen talo: Ryhmärakennuttaminen ja yhteisöasumisen pohjoismainen malli. Into.
Sennett, R. (2018). Building and dwelling: ethics for the city. Allen Lane, an imprint of Penguin Books.