Lukutaito on kansalaistaito! Lukuviikolla 5.–11.4.2021 nostamme esiin lukemisen arvoisia kirjoituksiamme lähivuosilta. Lue lisää Lukuviikosta. Teksti on julkaistu alun perin 9.9.2020.
Eläminen modernissa yhteiskunnassa vaatii moniulotteista lukutaitoa. Nykyään puhutaan myös lukitaidoista, joka käsittää luku- ja kirjoitustaidon ja joka ottaa lisäksi huomioon aiheeseen liittyvät oppimisvaikeudet. Tänä päivänä keskustellaan tämän lisäksi monilukutaidoista ja medialukutaidoista, joihin liittyvät paitsi itse luetun aiheen ymmärtäminen, myös asian taustan ja käyttötarkoituksen hahmottaminen sekä materiaalin lähdekriittinen arviointi. Enää ei tarkastella pelkästään tekstimuotoista informaatiota vaan lukutaito voi kohdistua medioiden yhdistelmiin ja jatkuvasti päivittyvään ja muuttuvaan mediaan.
Ensimmäisten suomenkielisten painotuotteiden julkaisemisen tapahduttua, noin 1550 -luvulta alkaen alkoi monivuosisatainen jatkumo, jossa kruunu, kirkko ja säätyläiset pyrkivät sivistämään rahvasta pääasiassa rippikoulun ja Katkismuksen avulla. Lukutaito oli lähinnä väline päntätä uskonkappaleita ulkomuistiin, eikä varsinaisen aiheen tai edes lukutaidon tarpeellisuuden ymmärtämisestä ollut takeita.
Kun suomenkieliset painotuotteet vihdoin yleistyivät, lukutaidolle tuli enemmän käyttöä ja kansa pääsi yhä laajenevan informaatiokentän äärelle. Julkaisutoiminta oli kuitenkin melko keskitettyä ja kirjojen, lehtien, arkkiveisujen ja pamflettien tuotanto säilyi varsin harvalukuisessa toimituskunnissa. Uudemmat mediamuodot, kuten radio, elokuva ja televisio heijastelivat tekijöidensä taiteellisia, poliittisia ja taloudellisia intressejä sekä tietenkin yhteiskunnan tarpeita ja toimintaa. Sitä mitä ei kyetty syystä tai toisesta ilmaisemaan, piti niin sanotusti lukea rivien välistä.
Internetin mukanaan tuomat teknologiat ja mediakäytännöt mahdollistivat sen, että kuka tahansa meistä voi toimia sisällöntuottajana. Varsinkin sosiaalisen median mekanismit mahdollistavat yksityisen ihmisen kirjoitusten nopean leviämisen laajalti eikä uutiskilpailun tiimellyksessä ehditä aina paneutumaan riittävästi lähteen luotettavuuteen. Virheellisen tai tarkoitushakuisesti vääristellyn informaation tunnistaminen edellyttääkin monipuolisia medialukutaitoja, kuten kykyä arvioida lähteitä, julkaisun ja kirjoittajan tarkoitusperiä sekä etsiä asialle muita näkökulmia. Mediassa on usein ollut esillä tapauksia, jossa kiireellinen uutisen julkaisutarve on aiheuttanut huvittaviakin tilanteita, vaikka virheellinen tieto onkin samalla levinnyt ympäri maailmaa (ks. https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/2010031611303834).
Myös harjaantunutta kuvanlukutaitoja tarvitaan, sillä esimerkiksi pylväskaavioiden mittasuhteita tai asteikkoja on mahdollista tarkoitushakuisesti räätälöidä, kun jonkin ilmiön kehityskulkua halutaan vähätellä tai liioitella (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/09/tilastojen-seitseman-kuolemansyntia-nain-sinua-harhautetaan).
Teksti: Mika Sihvonen