Podcasteista on tullut tärkeä viihtymisen ja myös tiedonhankinnan tapa. Näitä verkon välityksellä levitettäviä, etupäässä puhetta sisältäviä äänitiedostoja voi kuunnella omilla laitteillaan milloin vain. Kuuntelijoiden määrä on kasvanut viime vuosina valtavasti: jo yli 40 % suomalaisista kertoo kuuntelevansa podcasteja ainakin kerran kuukaudessa.
Voisiko podcasteja hyödyntää myös hankkeen viestinnässä? Kannattaa ehdottomasti kokeilla, kannustavat Sami Ruokangas Viestintä-Piritasta sekä Osuvat taidot -hankkeen tekijät Kirsi Ek ja Taru Koivisto Kiipulan ammattiopistosta.
Tarvikkeet: mikrofoni, jakelualusta – ja sisältöä
Koska podcast perustuu puheäänelle, hyvä mikrofoni on tarpeellinen ostos. Riittävän laadukkaan saa alle sadalla eurolla. Toinen olennainen hankinta on käyttöoikeus johonkin podcastien jakelualustaan, joita ovat mm. SoundCloud, Spreaker ja Spotify. Voi myös miettiä, tarvitseeko podcast tunnusmusiikin – sellaista löytää laillisesti myös maksutta – ja markkinointiin kuvamateriaalia. Ja kun nämä investoinnit on tehnyt, ehdottaa Sami Ruokangas suunnittelemaan saman tien useamman podcastin sarjan. Sopiva julkaisutahti on esimerkiksi kerran kuussa.
Sami Ruokangas suosittelee podcastin pituudeksi noin puolta tuntia. Pituus voi kuitenkin olla mitä hyvänsä viiden minuutin ja tunnin välillä. Mittaa ei tarvitse erityisesti rajoittaa, koska kuulija voi kuunnella podcastia osissa oman mielensä mukaan. Podcastin jakelupalveluissa voi jatkaa kuuntelua siitä, mihin viimeksi jäi.
Podcast kannattaa kytkeä taustayhteisön viestintästrategiaan. Sieltä nousevat tärkeät teemat, kohderyhmä ja puhetyyli. Kiinnostavia aiheita tai haastateltavia voi lisäksi louhia vaikka omilta verkostoilta sosiaalisessa mediassa samalla, kun markkinoi podcastia.
Miten podcastista saa kiinnostavan? Lähtökohtaisesti podcast toimii suorana puheena esiintyjältä kuulijalle. Näin siihen on mahdollista sisällyttää vertaisuutta ja henkilökohtaisuutta, jota ei välttämättä muilla viestintäkanavilla pysty saavuttamaan. Asia-podcastissa tylsyyttä voi välttää tuomalla mukaan erilaisia tai vastakkaisia näkökulmia. Pieni kärjistys ja ”roolin” vetäminen tuo jännitettä – tosin näytteleminen kannattaa jättää ammattilaisille, kehottaa Sami Ruokangas. Lyhyt tunnusmusiikki tai äänityspaikan vaihtaminen toisinaan vaikka kahvilaan tuo äänimaisemaan vaihtelua.
Asia-podcast sivistää kuulijaa ja tekijää
Haastattelu on rennompi tilanne kuin yksinpuhelu, vahvistavat Kirsi Ek ja Taru Koivisto. Koska Kiipulan podcastit ovat tarkkaan käsikirjoitettuja, on vaarana lipsahtaa lukemaan suoraan paperista, jos on äänessä yksinään. Podcast ei kuitenkaan saa olla äänikirja. Tarkasta käsikirjoituksesta on kuitenkin paljon hyötyä: sen avulla saadaan aikaan sujuva toteutus, ja lisäksi se hyödynnetään saavutettavana palveluna eli äänitiedoston ohessa julkaistavana tekstiversiona.
Kiipulan kaikki podcastit julkaistaan Spreaker-nimisessä palvelussa. Kohdeyleisö ovat etupäässä muita hanketoimijoita, ja ilmeisesti oikea porukka on myös tavoitettu: tilastoista selviää, että kuuntelupiikit ajoittuvat syyskuulle sekä huhti-toukokuulle, ja toisaalta heinä- ja joulukuu ovat hyvin hiljaisia.
Suurin kynnys on ylitetty, kun on kuunnellut ensimmäisen kerran oman äänensä nauhoitteelta – se on aika kamalaa, mutta siihen tottuu! Tekemällä oppii ja rentous kasvaa kokemuksen myötä, kertovat Kirsi Ek ja Taru Koivisto.
Sami Ruokangas Viestintä-Piritasta johdatti podcastin tekemisen ensiaskeliin TAIKOJA II -koordinaatiohankkeen järjestämässä webinaarissa 14.4.2021. Samassa tilaisuudessa kuultiin myös vertaiskokemuksia podcastien luomisesta Osuvat taidot -hankkeen Kirsi Ekiltä ja Taru Koivistolta Kiipulan ammattiopistosta.
Kuunteletko tai teetkö itse kiinnostavaa asia-podcastia? Jaa vinkkisi blogin kommenteissa tai Twitterissä, @TaikojaHanke