Kirjan ja ruusun päivä kutsuu romantikkoja ja kehottaa lukemaan- mikä sen parempi päätös lukuviikolle! OMNIAssa Taikoja tekee paljon yhteistyötä kirjaston kanssa, ja yhteisessä punnerruksessa nyt myös mukana NOHEVA ja tuloksena mukava aamupäivä jossa perustaitokyselyn tuloksia esiteltiin Elise Nyyssösen mainion infograafin turvin ja sitten Ira Aaltonen haastatteli vuoden 2017 pakolaisnaiseksi valittua Bahar Mozaffaria ja Koko Hubaraa yhdessä. Kielitaito, äidinkieli, kielellinen ilmaisutaito tuli molemmilta esille lähes yhdestä suusta. Bahar kertoi saapumisestaan Suomeen 12 vuotta sitten kun lentokentän tuloaulassa kuultu suomi oli jotain aivan käsittämäntöntä ja masentavaa- miten tuollaista kieltä koskaan voisi oppia? Nyt hänen suomenkielensä sujuu lähes moitteettomasti; jopa lopussa kuulemamme runon muodossa- VAU! Hauskaa oli vielä kuulla sama runo kertaalleen-persiaksi! Baharin ammattiuran kohokohta tähän mennessä on ollut se, kun häntä OMNIAssa pyydettiin jäämään koulutusvastaavaksi maahanmuuttaneiden opiskelijoiden tueksi ja organisaattoriksi! Myös vapaaehtoistyö mm Monika-naisten toiminnassa on tuonut hänelle paljon kokemusta ja auttamisen iloa!- Koko Hubara taas on syntynyt ja asunut koko ikänsä Suomessa ja puhuu äidinkielenään suomea vaikka myös heprea on isän kautta tuttu kieli. Hän eli pitkään ”aivan tavallista nuoren naisen elämää” vaikka toki tiedosti ihonväristään ja nimestään johtuvat joskus kiusallisetkin kysymykset. Yllättäen hän nousi julkisuuteen vasta muutama vuosi sitten kun sattui ystävänpäivänä postaamaan uuteen blogiinsa kirjoituksen, jossa kommentoi ja kritisoi ihmisten suhtautumista toisenlaisiin, ja etenkin tumman ihonvärin omaaviin tyttöihin ja poikiinkin. Siitä syntyi blogi ”ruskeat tytöt” joka koosteena ilmestyi kirjanakin vuosi sitten; LIKE-kustantamon painattamana. LIKE oli nytkin mukana sponssaamassa tapahtumaa ja kahtakymmentä kuulijaa suosi arpaonni ja he saivat omakseen nimmarilla varustetun Kokon kirjan! Tilaisuuden lopussa muutama kuulija uskaltautui kyselemäänkin, ja eräs kysymys liittyi Kokon kirjailijauraan- koska on luvassa seuraava kirja? – Vuonna 2090 tai joskus silloin , oli Kokon vastaus, sillä käytännön toiminta omassa yrityksessä ”ruskeat tytöt” vievät tällä hetkellä kaiken ajan. Kaunokirjallinen teos on kuitenkin suunnitteilla ja käsittääkseni aloitettukin, mutta hyvää saa aina odottaa eikö vaan?
Mukava, lämminhenkinen tilaisuus joka striimattiin oppilaitoksen muihin osiin ja auditoriossakin oli viitisenkymmentä kuulijaa parhaimmillaan! Toki- enemmänkin olisi saliin mahtunut ja mietimme markkinointikanavia- eikö näkyvistä julisteistä, oppilaitoksen viikkotiedotteessa kolmesti julkaistusta tekstistä tai henkilökohtaisista sähköposteista mm S2 opeille ja äikänopettajille ollutkaan hyötyä? Vai onko oppilaitosten vähentyneet lähiopetuspäivät niin kiireisiä etteivät opettajat uskalla/ehdi tehdä mitään opetussuunnitelman ulkopuolelta? Mukanaolijat saivat kuitenkin rohkaisua oman tiensä löytämiseen ja niin lukemiseen kun kirjoittamiseenkin- ja niissä asioissa ei raha ratkaise kun vaan halua löytyy!
