Kirjastoista ja epäonnistumisen rikastuttavasta voimasta

Suomen kirjastoseuran järjestämille Kirjastopäiville Helsingin Kulttuuritaloon kokoontui yli 700 kirjastoammattilaista 5.-7.6.2019. Päivien teema IIK! Ihminen, informaatio ja kirjasto suuntasi katsetta tulevaan, ja ohjelma tarkasteli mm. tulevaisuuden työelämää, kirjaston roolia yhteiskunnassa ja yhteisön palvelutarpeita.

Taito-hankeverkoston ständillä oli tohinaa ja vierailijat olivat avoimen kiinnostuneita hankeperheestä. Kirjastolaiset toivoivatkin, että hankkeet ottaisivat rohkeasti yhteyttä kirjastoihin, yhteistyömahdollisuuksia on monia. Yksi mahdollisuus olisi esimerkiksi, että kirjastot toimisivat vuorovaikutteisena alustana hankkeiden toimenpiteille ja tulosten levittämiselle. Kirjastolaiset miettivät myös, että aikuisten perustaitojen kehittämisessä kirjastolle voisi löytyä aktiivinen rooli. Tämä vaatisi kuitenkin aktiivista yhteistyötä kirjastojen kanssa.

 

 

Kirjastopäivillä oli monta kiinnostavaa puhujaa, kuten Työelämäprofessori Pauli Aalto-Setälä, jonka puheenvuorosta kaikki tunnistivat itsensä tavalla tai toisella. Epäonnistumisen rikastuttavan voiman kautta hän käänsi katseen esimiehiin, joilta hän peräänkuulutti vastuunkantoa ja rehellisyyttä. Huonoista päätöksistä ei koskaan kannata lamaantua, vaan ottaa opiksi. Aalto-Setälä kertoi ymmärtäneensä kriittisen ajattelun merkityksen kantapään kautta, kun hän havahtui siihen, että muodikkaan out of the box -ideoinnin tuloksena mediatalo oli päätynyt siideribisnekseen. Alkoholin valmistus loppui kuin seinään ja täyskäännöksellä palattiin siihen mitä henkilökunta oikeasti osasi. Rohkeudella ja järjettömyydellä on selkeä ero!

Kirjailija ja konsultti Perttu Pölönen mukaan tulevaisuuden työelämä kaipaa luovia ongelman ratkaisijoita. Pölösen näkee, että looginen tekoäly selviää helposti matemaattisista tehtävistä, joissa sen pitää toimia lukujen kanssa: yhdistäen, erottaen, korottaen, jakaen ja/tai kertoen. Ihmisten asioita kone ei kuitenkaan hallitse, joten esimerkiksi opettaminen, maalaisjärjen käyttö tai unelmointi näyttäisi vaativan inhimillistä otetta tulevaisuudessakin.

 

Kirjoittaja: Ritva Hyttinen, Turun ammattikorkeakoulu