Virpi Rämö: Kuitukangastunnustelua Brysselissä

Mitä pehmeämpi, sen parempi?

Kyllä, kun on kyse tuotteista, jotka ovat ihokontaktissa, kertoivat kurssin luennoitsijat Marines Lagemaat ja Olivier Guichon, ja näitä tuotteita valmistavat kurssilaiset nyökyttelivät. Myönnän, että kun pääsimme itse hypistelemään kuitukangasnäytteitä päädyin minäkin samaan, vaikka haluankin uskoa, että valitsen ympäristönäkökulma edellä. Tämä on vain yksittäinen esimerkki niistä moninaisista vaatimuksista, joita kuitukangastuotteelle asetetaan, että ne toimivat tarkoituksessaan, ja käyttökohteitahan riittää.

Vain harva on toistaiseksi valmis tinkimään tuotteen laatuun liitetyistä ominaisuuksista ympäristönäkökohtien takia. Tämä on hyvä pitää mielessä pohtiessa, miten kuitukangastoimialaa kehitetään kestävämpään suuntaan.

Kurssilla opittiin, miten raaka-aineen, kuitukangasradan valmistuksen ja kuitujen yhteen sitomisen kolminaisuus saa aikaan erilaisia tuoteominaisuuksia ja toden totta, kurssin lopussa osasimme jo ryhmissä valita sopivia vaihtoehtoisia raaka-aineita ja valmistusmenetelmiä erilaisiin tuotteisiin. Tehtävässä auttoi, että kurssilla oli eri alojen osaajia, joilta voi varmistaa, ja aionpa kilauttaa heille tarpeen tullen myös jatkossa.

Miten kuituympyrä sulkeutuu?

Tämä on laaja ja muihinkin toimialoihin linkittyvä kysymys. Ei vain siksi, että kuitukankaiden käyttökohteet ovat niin laajat, vaan myös esimerkiksi siksi, että osa jätteistä on haastava käsitellä kontaminaatioiden takia, kuten sairaalan jätevirrat, ja biopohjaiset ja kierrätysmateriaalit tuovat teknisiä haasteita ratkottavaksi ja oikea lajittelukin voi olla mysteeri kuluttajalle. Mitkä sitten ovat kuitukangastoimialan kriittisimpiä haasteita, jos mietitään ympäristönäkökulmaa?

Jäteongelman ratkaiseminen on erittäin tärkeä kysymys, johon täytyy löytää ratkaisuja, vastasi luennoitsijamme Marines. Entä mitä tällä hetkellä tutkitaan eniten kuitukankaisiin liittyen?  Pehmeyden ja paksuuden lisääminen monin teknisin keinoin on tapetilla. Myös biopohjaiset raaka-aineet ja biohajoavat ratkaisut sekä kierrätys ovat aiheita joihin tutkimus fokusoituu nyt, tiivisti isäntämme Simon Fremeaux, CETissä. Entä miten EU voi auttaa meitä kestävän kuitukangastoimialan rakentamisessa Suomessa ja Pirkanmaalla?

SUSTAFIT-hanke on hieno esimerkki siitä, miten EU:n RRF (Recovery & Resilience Funding) rahoitusta kanavoituu myös Pirkanmaalle, EU:n erityisasiantuntijat Petra Kortelainen ja Hannele Räikkönen Tampereen ja Pirkanmaan EU-toimistosta Brysselistä kertoivat. Piipahdin siellä tutustumassa kollegan vinkistä. Yhdessä visioimme monenlaisia mahdollisuuksia eurooppalaiseen yhteistyöhön sekä kuitukankaissa että tekstiilialalla laajemmin.

Erityisenä muistona säilyy sushi-illallinen kuuden loistavan naisen kanssa, joihin kurssilla tutustuin, kaikki eri maista, eri kulttuureista, eri koulutustaustoilla ja eri ikäisiä, ja kaikilla oma kuvakulma kuitukankaisiin –näitä spontaaneja kohtaamisia tarvitaan uusien ajatusten ja innovaatioiden syntymiseen, joissa myös sattumalla on iso rooli.

Kirjoittaja: Virpi Rämö, SUSTAFIT-hankkeen koordinaattori, TAMK