WAU-konferenssi oli viisipäiväinen konferenssi, joka kokosi yhteen antropologeja ja antropologisesti orientoituneita tutkijoita ympäri maailmaa. Kohokohta itselleni oli työryhmä lasten ja nuorten kanssa tehtävästä tutkimuksesta, jossa sain pitää oman esitykseni ’Youth on the move: ethnography of relational mobility with street-connected children and youth in urban Northeast Brazil’. Tämän lisäksi työryhmässä oli esityksiä muun muassa Brasilian alkuperäiskansoista, nuorten rodullisesta ja etnisestä identiteetistä, mosambikilaisen koulun alakulttuureista sekä meksikolaisten nuorten äitien kokemuksista. Kaikki esitykset käsittelivät haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria, mutta yhteistä esityksille oli näkemys lapsista ja nuorista aktiivisina toimijoina, sekä luottamuksen rakentamisen tärkeydestä tutkimuksen osallistujien kanssa.
Dekolonisaation teemojen parissa matkani jatkui Mosambikiin, jossa tapasin professori ja sosiaalityöntekijä Miguel Marrengulan. Marrengula on tehnyt tutkimusta ja työskennellyt kadulla olevien lasten ja nuorten kanssa Mosambikissa. Hän on perustanut Instituto Superior de Estudos de Desenvolvimento -korkeakoulun, jossa tein myös aikanaan vaihto-opintojakson. Korkeakoulussa opetus painottuu ’alhaalta ylöspäin’ paikallisen tiedon ja kehityksen edistämiseen sen sijaan, että kehitys pohjaisi globaalista pohjoisesta tuotavaan (akateemiseen) tietoon. Marrengula on myös kritisoinut laajasti yhdensuuntaista kehitysapua Globaalista pohjoisesta mm. kadulla olevien lasten ja nuorten sekä pohjois-Mosambikin Cabo Delgadon pakolaiskriisin osalta.
Mosambikissa pääsin myös tapaamaan Instituto Politécnico Domingos Thaimo -korkeakoulun hoito- ja lääketieteen opettajia. Kävimme pitkän keskustelun, jossa opettajat kyselivät tutkimustaustoistani ja kokemuksistani Mosambikissa, ja pääsin kuulemaan heidän näkemyksiään Mosambikin tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä. Keskustelimme muun muassa kehityksen tukipilareista, kuten koulutus, demokraattinen päätöksenteko, terveys ja tuloerojen minimointi. On myös tärkeää pohtia, millaisesta kehityksestä puhutaan ja kenen ehdoilla. Näiden lisäksi keskustelimme köyhyyskäsitteen dekolonisaatiosta, sillä iso osa globaalin pohjoisen narratiiveista Mosambikia koskien painottuu edelleen kurjuuskuvastoon, mikä asettaa mosambikilaiset uhripositioon aktiivisen toimijuuden sijaan.
Yhteisenä nimittäjänä sekä konferenssin että Mosambikin vierailujen pohjalta voisi summata lauseeseen:
Yhteistyötä – ei ’paremmin’ tietämistä.