Aiemmassa, Suomen kulttuurirahaston Satakunnan rahaston tukemassa MIITTI-hankkeessa tarkastelimme nuorten sosiaalisessa mediassa rakentamaa yhteisöllisyyttä yksityisten Snapchat-keskustelujen havainnoinnin avulla. Havainnoinnin eettisyys varmistettiin monin eri keinoin; havainnoinnin kohteena olleen Snapchat-ryhmän tietoinen suostumus varmistettiin ja informanttien anonymiteetista huolehdittiin aineiston ja julkistettujen tulosten osalta. Kaikesta tästä huolimatta nuorten omaan digitaaliseen tilaan astuminen ja henkilökohtaisten, ystäväporukan kesken jaettujen keskustelujen lukeminen tuntui meistä tutkijoista haastavalta sekä paikoin myös kiusalliselta.
Haasteistaan huolimatta kokemus oli menetelmällisesti ja tutkimuseettisesti opettava. Toisaalta se vahvisti myös ajatuksiamme siitä, että sosiaalinen media sekä sen sisään kätkeytyvät vertaissuhteet ja digitaaliset vuorovaikutustilanteet ovat nuorille keskeinen arkiympäristö, joka on tutkimisen ja tunnustamisen arvoinen. Osin näistä lähtökohdista astuin syksyllä 2024 mukaan SoliPro-hankkeeseen tavoitteenani tarkastella, miten sosiaalinen media nuorten arkiympäristönä toimisi solidaarisuuden ilmaisussa. Halusin kohdistaa katseeni johonkin Snapchattia julkisempaan ja siten eettisesti helpommin lähestyttävään sosiaalisen median alustaan, mistä syystä havainnointini kohdistui juuri TikTokiin.
Sosiaalinen media julkisena päiväkirjana
Sosiaalinen media tarjoaa laajoja mahdollisuuksia erilaisille itseilmaisun muodoille oli sitten kyse kirjoitetusta tekstistä, kuvallisesta ilmaisusta tai esimerkiksi videosta, jonka kautta osallistutaan johonkin laajempaan trendiin tai ilmiöön. Ikä, sukupolvi ja esimerkiksi kulttuuritausta vaikuttavat siihen, millaisia sosiaalisen median alustoja valitsemme ilmaisumme välineiksi, ja tämän hetken suosituimmista alustoista erityisesti TikTok on valikoitunut nuorten ja nuorten aikuisten kanavaksi osallistua itseilmaisun lisäksi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja julkiseen tiedontuotantoon.
TikTok asettuu osaksi sellaista digitaalisen kulttuurin jatkumoa, jossa nuoret ovat nopeasti omaksuneet uusia verkkojulkaisun alustoja oman elämänsä sanoittamisen sekä vertaisvuorovaikutuksen työkaluksi. Aiemmin erityisesti 2000-luvulla MySpace ja IRC-Galleria muotoutuivat nuorten “omaksi” tilaksi, jossa julkaisua ja itseilmaisua ohjaavat normit rakentuivat nuorten verkonkäyttäjien ehdoilla. Alustat profiloituivatkin eräänlaisina nuorten julkisina, digitaalisina päiväkirjoina, joihin nuorten elämät ja niitä koskettavat ilmiöt tallentuivat omanlaisinaan ajankuvina.
Sosiaalisen median alkaessa arkipäiväistyä 2010-luvun myötä nuorten lisäksi myös aikuisemmat käyttäjät alkoivat omaksua laajemmin digitaaliseen ilmaisuun ja verkostoitumiseen liittyvät työkalut, ja Twitterin, Facebookin sekä Instagramin kaltaiset alustat hahmottuivatkin enemmän aikuisten sekä erilaisten organisaatioiden tiloina. Nuoret monelta osin väistyivät aikuisten valtaamilta sosiaalisen median alustoilta joko yksityisempiin tiloihin kuten Snapchattiin tai whatsappiin tai mukautuivat osaksi isojen alustojen käyttökulttuureja.
Nuorten omilla ehdoilla, omalla kielellä ja omilla kasvoilla esitetty digitaalinen kulttuuri löysi kuitenkin uudelleen paikkansa vuonna 2016 julkaistussa TikTokissa, jonka suosio kasvoi erityisesti koronapandemian ja siihen liittyvien eristämistoimenpiteiden seurauksena. Omaehtoisuudella en tarkoita sitä, etteikö TikTokissa olisi esimerkiksi alustan ylläpidon määrittämiä sääntöjä ja rajoitteita, vaan sitä, että nuoret julkaisevat sisältöjä ja kommentteja ensisijaisesti nuorten määrittämien kulttuuristen sekä sosiaalisten normien ohjaamina. Tästä syystä TikTok tarjoaa poikkeuksellisen kiinnostavan sekä myös historiallisesti merkittävän keinon tarkastella sitä, miten nuoret hahmottavat ja sanoittavat omaa elämäänsä sekä ympäröivää maailmaa.
Nuorten oman tilan havainnoinnin haasteet
TikTok-sisältöjen julkisuus ei tee sisältöjen havainnoinnista täysin ongelmatonta ja nuorten henkilökohtaisten, omilla kasvoilla ja omalla äänellä kertomien videoiden katselusta tulee herkästi tunne tunkeutumisesta; olen keski-ikää lähestyvänä tutkijana tilassa ja yhteisössä, johon en lähtökohtaisesti kuulu, vaikka kaikki katsomani sisällöt ovatkin teknisesti julkisia ja kaikkien tavoitettavissa, ja tallennan aineistoni ainoastaan anonyyminä kenttäpäiväkirjana. Tavallaan tämä kiusaantumisen tunne on tärkeä, sillä se ohjaa käsittelemään nuorten sisältöjä erityisellä herkkyydellä. Sen lisäksi, että kaikkien sisällöntuottajien yksityisyyden suojelu on iästä riippumatta tärkeää, ovat nuoret erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Nuorten sisältöjen lukeminen ja tulkitseminen edellyttää myös empaattista luentaa, jossa videot ja kommentit tulkitaan osana omaa sosio-kulttuurista kontekstiaan – leimaamista ja stereotypisointia välttäen.
Oman haasteensa nuorten TikTok-sisällöissä luo nuorten käyttäjien oma vernakulaari rekisteri, jolla tarkoitan nuorten TikTokiin omaksumia, vertaisuutta ilmaisevia kielellisiä erityisyyksiä ja positioita. Erilaisten hymiöiden, ääniraitojen tai sanavalintojen ymmärtäminen ei ollut tällaiselle TikTok-aloittelijalle itsestäänselvyys. Niiden erikoisuutta tai vaikeatulkintaisuutta ei tulisi kuitenkaan ylenkatsoa, sillä omanlaisensa kieli ja ilmaisutavat ovat nuorille keino ottaa haltuun myös digitaalisia tiloja.
Tutkijan tulkintatyötä haastaa toisinaan myös sisällöissä toteutuva huumori, ironia ja leikittely. Nuoret hyödyntävät TikTok-sisältöjä ja kommentteja erilaisilla identiteettikategorioilla leikittelyyn sekä normien rajojen koetteluun; nuori voi ottaa videossaan esimerkiksi sääntöjä ylläpitävän aikuisen roolin tai esittää ystävänsä kanssa käsi kädessä kulkevaa sateenkaaripariskuntaa. Huumorin varjolla tehdyt identiteettikokeilut antavat paljon arvokasta tietoa siitä, miten nuoret asemoivat itseään suhteessa muihin ja millaisia normeja he pyrkivät myös kritisoimaan. Huumori voi toimia suojana normien rikkomiselle, ja varsinkin ironia on usein keino ottaa etäisyyttä sisällölle mahdollisesti tulevista reaktioista. Sisältö voidaan kuitata väärin tulkituksi tai “pelkäksi vitsiksi”, mikäli se nähdään syrjivänä tai loukkaavana. Toiseutta ja vastakkainasettelua tuottavat sisällöt voivat saada suuren suosion osin juuri siksi, että niiden merkitykset jäävät avoimiksi ja ne houkuttelevat sekä kannattajia että kriitikkoja keskustelemaan ja jakamaan sisältöä.
Nuorten omaehtoisista ilmaisuista työkaluja myös sosiaalityöhön
TikTok-sisällöt eivät anna kaikenkattavaa kuvaa nuorten maailmankuvasta tai vertaissuhteista, mutta niiden tarkastelu avartaa yhtä nuorten arkielämää käsittävää ulottuvuutta. Hahmottelemalla sosiaalisen median sisällöissä rakentuvia kuvauksia niin solidaarisuudesta kuin myös toiseudesta ja ulkopuolisuudesta, voidaan auttaa myös nuorten parissa työskenteleviä tunnistamaan, millaiset ryhmät tai yksilöt jäävät nuorten puhetavoissa ja kulttuurisessa ilmaisussa marginaaliin – ja miksi.
Nuorten omaehtoisen ilmaisun tunnistaminen ja tunnustaminen auttaa saavuttamaan syvemmän ymmärryksen nuorten kokemusmaailmasta. TikTok on nuorille luonteva tila käsitellä identiteettejä, kuulumista ja ulkopuolisuutta. Tutkimalla heidän omia ilmaisujaan toiseudesta ja solidaarisuudesta sosiaalityö voi tunnistaa sekä haavoittuvuuksia että voimavaroja, jotka eivät välttämättä tule esiin perinteisissä kohtaamisissa. Varsinkin erilaisia identiteetteihin liittyviä vastakkainasetteluja koskevat TikTok-sisällöt ovat usein tunteellisesti sävyttyneitä, jolloin ne paljastavat, mihin asioihin nuoret reagoivat voimakkaasti – esimerkiksi mikä herättää myötätuntoa, pelkoa tai vihaa. Tämä auttaa ymmärtämään nuorten emotionaalista todellisuutta ja siihen kytkeytyviä riskejä ja mahdollisuuksia.
Sosiaalisen median aktiivinen hyödyntäminen sosiaalityössä voi auttaa tunnistamaan kulloinkin ajankohtaisia nuorten elämässä aktualisoituvia ongelmia sekä toisaalta myös nuorille merkityksellisiä sosiaalisia vahvuuksia, joiden tukemiseen kannattaa panostaa. Nuorten sosiaalisen median käyttöön suhtaudutaan usein valvonnan ja kontrollin näkökulmasta, mutta hahmottamalla esimerkiksi TikTokin myös osallisuuden ja osallistamisen työkaluna sosiaalityöntekijät voivat olla tavoitettavissa ja jakaa tietoa myös nuorille erityisen ominaisessa ympäristössä.
Sosiaalityössä tarvitaan ajantasaista ymmärrystä siitä, miten nuorten arki kietoutuu digitaalisiin ympäristöihin. TikTok tarjoaa tärkeää tietoa siitä, millaiset yhteisöllisyyden, solidaarisuuden ja ulossulkemisen muodot ovat nuorille merkityksellisiä juuri nyt. Kun ymmärretään, keihin nuoret samaistuvat ja ketkä he kokevat ulkopuolisiksi, voidaan kehittää sensitiivisempiä ja kohdennetumpia keinoja puuttua eriarvoistumiseen, syrjintään ja kiusaamiseen. Tämä on olennaista erityisesti nuorten parissa toteutetussa ehkäisevässä sosiaalityössä esimerkiksi koulu- ja nuorisotyön ympäristöissä.
Kirjoittaja: Elina Vaahensalo