Teksti: Henna Jousmäki
Marraskuun tervehdittyä meitä kokoonnuimme noin 15 hengen porukalla Tampere-talolle Kulttuurityö ja hyvinvointi -työpajasarjan avaukseen. Kutsua oli jaettu avoimesti hankkeen yhteistyökumppaneiden kanssa sosiaalisen median, järjestöjen sekä verkostojen kautta. Kutsuun vastanneiden joukossa oli taiteen ja kulttuurin toimijoita eri taiteen aloilta, joista osa työskenteli yhdistyksissä ja järjestöissä, osa kuntasektorilla, osa yrittäjinä, osa freelancereina. Työpajasarjan tavoite oli jakaa kokemuksia korona-ajan kokemuksista ja koettelemuksista ja pohtia yhdessä muiden kanssa selviytymiskeinoja omassa työskentelyssä sekä koko alan uudelleenrakentamisessa.
Ennen työpajan alkua ilmassa oli jännittynyttä odotusta. Korona-aika oli yllättävänkin tehokkaasti totuttanut useat meistä teknologiavälitteiseen sosiaalisuuteen – tai etäisyyteen. Osa työpajan toteuttajistakin tapasi toisensa vasta nyt ensimmäistä kertaa kasvokkain. Fasilitaattori Sikke Leinikin (HUMAK, Freet20230-hanke) ohjauksessa jännitys karisi nopeasti ja työskentelyssä päästiin vaivattomasti vaihtamaan ajatuksia, kokemuksia ja ideoita.
Tehtävänannot vaihtuivat ja puhuttavaa riitti: henkilökohtaisten ja ammatillisten kokemusten lisäksi jaettiin huoli kollegoiden ja läheisten kokemista vastoinkäymisistä, ajatuksia ympäristön suhtautumisesta, huomioita saavutuksista haastavien aikojen keskellä, sekä toiveita ja tavoitteita työn ja toimeentulon suhteen tulevaisuudessa.
Entä varsinaiset tulokset työpajasta? Mikä kaikki kuormitti koronan aikana? Miten vastoinkäymisiin voi tai pitää vastata yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla? Mitä pystyimme saavuttamaan koronasta huolimatta tai nimenomaan siitä johtuen? Miten kulttuuri- ja tapahtuma-alaa ja niiden yhteiskunnallista tukea tulisi kehittää resilienssin parantamiseksi vastaavanlaisien kriisien varalta? Vastaukset näihin ovat tärkeä osa koko hankkeemme tuloksia, joihin palaamme blogia perusteellisemmin hankkeen edetessä, jotta otsikon skenaario toteutuisi nykyistä paremmin.
Eräs konkreettinen, heti saavutettu tulos jaettakoon kuitenkin tässä: olipa mahtavaa kokoontua yhteen! Työpajasarjan jatkuttua live-tapaamisen jälkeen kahdella verkkotyöpajalla sama vuorovaikutuksen vaivattomuus oli läsnä. Asiantuntijat toki yleisesti ottaen osaavat keskustella jaetusta teemasta foorumista ja toteuttamistavasta riippumatta, mutta luulen, että työskentelyn vaivattomuus ja osallistujien välittömyys johtui ensisijaisesti live-tapaamisessa syntyneistä yhteisistä kokemuksista ja tavoitteista.
