Korona loppuu – taide jatkuu

Taina Godfrey taidenäyttelynsä avajaisissa.
Taina Godfrey taidenäyttelynsä avajaisissa.

Teksti: Minna Leinonen

”Saanko käyttää sun värejä?”

Tie ulos koronaeristyksen aiheuttamasta ahdistuksesta avautui yksinkertaisesta kysymyksestä. Taina Godfrey, jonka töistä koottu näyttely on esillä kulttuurikeskus PiiPoossa Tampereen Ideaparkissa, on nähnyt suomalaisittain katsottuna erityisen poikkeuksellisen korona-ajan espanjalaisessa pikkukaupungissa, Torrox Costassa, jossa elämä rajoittui neljän kuukauden ajan kodin sisäseinien lisäksi omalta parvekkeelta avautuvaan maisemaan.

Tuosta kokemuksesta on suomalaisen korona-arjen eläneen vaikea saada täysin kiinni, mutta taidenäyttelyn yhteyteen luotu äänimaisema vie sisään rajatun arjen toisteisuuteen, Äänten joukossa voi kuulla kadun läpi kulkevat armeijan autot, jotka kuljettavat ruumiita kerralla kohti krematorioita. Se tehdään yöllä, jotta ihmiset eivät pelkäisi. Hautajaisia ei voida pitää. Espanja tuntuu elävän sotatilaa. Koronakuolemalukujen seuraamisesta tulee päivittäinen pakko. Uni ei tule, edessä on pelkkää mustaa.

Punatulkku oli Taina Godfreyn ensimmäisiä töitä.
Punatulkku oli Taina Godfreyn ensimmäisiä töitä.

Koronaeristyksen aikana puoliso Nigel Godfrey hoitaa kaiken ulkopuolisen asioinnin, ja käy kerran viikossa piirtämässä elävää mallia taidepiirinsä kanssa. Viimein Taina Godfrey tarttuu kyniin ja sitten akryyliväreihin, vaikka on viimeksi piirtänyt 14-vuotiaana. Linnuista se alkaa: ne ovat vapaita, onnellisessa tilassa ja elävät aikansa. Kukat edustavat lempeyttä. Muitakin aiheita alkaa tulla, mutta kaikkein voimakkaimmin maalaamista ohjaavat värit, jotka edustavat toivoa ja ovat vastalause koronalle.

Väreillä on muutakin merkityksiä. Erityisen tärkeä on punainen, joka on sekä rakkauden että kuoleman väri. Muotoja Taina Godfrey opiskelee verkosta, mutta värit tulevat hänestä itsestään.

Aamulla Taina Godfrey miettii, iltapäivällä hän maalaa mietteensä. Säännöllisesti. Päivien ja viikkojen kuluessa töitä kertyy yli 180.

– Maalaukset antoivat mielenrauhaa ja positiivista uskoa tulevaisuuteen, Taina kertoo.

Unikot ovat brittiläisessä kulttuurissa surun kukkia. Tämä työ on omistettu Godfreyn isälle.
Unikot ovat brittiläisessä kulttuurissa surun kukkia. Tämä työ on omistettu Godfreyn isälle.

Päivärytmissä tärkeiksi muodostuvat myös jokailtainen I Will Survive, jota poliisit soittavat espanjaksi kovaäänisestä kadun läpi ajaessaan. Ja joka ilta, tasan kello kahdeksalta, ihmiset kokoontuvat parvekkeelle taputtamaan kaikille etulinjassa työskenteleville: poliiseille, sairaanhoitajille, lääkäreille…

Oman taiteen tekeminen vahvistaa ymmärrystä ja yhteyksiä sisareen, joka on esittävän taiteen ammattilainen Anne Hyvärinen. Sisar on nähnyt puhelimeensa kilahtavien kuvien tulvan ja niiden suuremman merkityksen: taide voi pelastaa. Taina Godfrey antaa sisarelleen vapaat kädet teosten valintaan, ja niin tämä kuratoi näyttelyn Taiteen edistämiskeskuksen tuella. Taiteen ja kulttuurin merkitys korostuu toipuvassa yhteiskunnassa:

– Vyötä kiristetään, mutta nyt kulttuuria tarvitaan. Mahdollisuuksia tulee luoda lapsille ja nuorille mutta myös vanhuksille, Taina Godfrey toteaa.

Taiteen tekeminen on Godfreylle muutakin kuin korona-ajasta selviytymistä:

– Korona loppuu, mutta minun taiteeni tulee kyllä jatkumaan.

Lempityö on fantasiapaikka auringonlaskunmeren rannalla. Vielä joskus on lämpöä.
Lempityö on fantasiapaikka auringonlaskunmeren rannalla. Vielä joskus on lämpöä.

Näyttely: Kulttuurikeskus PiiPoo, Ideapark Lempäälä
Äänisuunnittelu: Anne Hyvärinen ja Jenni Tuusjärvi
Äänimaailman editointi ja toteutus: Jenni Tuusjärvi

Näyttely on avoinna yleisölle 31.12.2021 saakka lauantaisin klo 11-16. Muut aukioloajat kannattaa tarkistaa PiiPoon sivuilta: https://www.kulttuuripiipoo.fi/