Taiteilija upean teoksen takana: Piia Koski ja Korpin muotokuva

Julkaisimme viime viikolla taidebannerin, jota käytämme tästä lähin hankkeen mainonnassa. Sen takana on taiteilija Piia Koski. Kysyin taiteilijalta sähköpostilla hänen työhistoriastaan, sekä korpin synnystä. Näin Piia vastasi.

Miten sinusta tuli taiteilija, ja millainen työhistoria sinulla on? 

Minusta tuli kuvataiteilija klassisesti halusta luoda ja toteuttaa itseäni. Vanhemmat olivat kannustavia, joten tutustuin alaan lukion jälkeen vuoden pituisella opistopohjaisella kuvataidekurssilla v. 1998-99, jonka opettajana oli silloin inspiroiva kuvataiteilija Kyllikki Haavisto. Opiskelin kuvataiteilijaksi Kankaanpään kuvataidekoulussa v.2001-05, valmistuin taidemaalariksi. Näyttelytoimintaa minulla on ollut v.2003 lähtien ja toimin sivutoimisesti mm. kuvataideopettajana Seinäjoen lasten ja nuorten kuvataidekoulussa. Asun ja työskentelen Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella pienessä Munakan kylässä, maalla luonnon ympäröimänä. Luonnon läheisyydessä asuminen on minulle tärkeää, sillä luonnosta saan inspiraation työhöni ja energiaa elämiseen.

Mikä tekee taiteilijana toimimisesta mielekästä tai merkityksellistä? 

Kuvataiteilijan työssä oppii koko ajan uutta; itsestään, taiteesta sekä maailmasta ja ihmiselosta yleensäkin. Maalaan unenomaisia ja mystisiä abstrahoituneita akryylitöitä, teoksissa usein sekoittuu esittävä ja abstrakti. Maalaaminen on minulle prosessi. En suunnittele teoksiani etukäteen, vain aihe saattaa olla mielessä joskus ei sitäkään. Lähtökohtina ovat väripinnat ja muodot, joista lähden liikkeelle. Maalaan, peitän ja rajaan. Vähitellen teos alkaa kertoa tarinaa kuin itsestään ja minä olen apuväline sen esilletuomisessa. On ihanaa ihastua ja innostua omistakin töistään, löytää lempikohtia ja valmis teos yllättää positiivisesti joka kerta. Teoksissani on nykyään enemmän sanomaa. Maalaan paljon luontoaiheisia teoksia ja toivon saavani otettua teoksillani kantaa luonnon tämän hetkiseen tilaan ja ihmisten käyttäytymiseen yhteistä maailmaamme kohtaan.

Miten korona-aika on kohdellut sinua taiteilijana? Onko työn tekeminen ja sen prosessit muuttuneet pandemian myötä? 

Korona-epidemian alkaessa ja rajoitusten voimaanastuttua pudottiin lujaa ja korkealta. Kalenteri tyhjeni nopeasti ja oltiin tyhjän päällä. Se oli pelottavaa. Tulevat näyttelyt ja projektit joko siirrettiin tai peruttiin. Mutta onneksi pystyin tekemään kuvataideopettajan työtäni hetken aikaa etänä siinä keväällä -20. Tyhjä kalenteri sai vähitellen uusia merkintöjä ja työskentely sai uusia muotoja. Opiskelin digitaalisuutta opetuksessa Oulun yliopiston nettikurssina, jotta jatkossa etätyöskentely sujuisi paremmin. Olin myös onnekas, sillä sain Taiken korona-avustuksia taiteelliseen työskentelyyni. Tyhjä kalenteri minun osaltani ruokki uusia ideoita ja niistä kasvoi uusia kauaskantoisia projekteja. Korona rajoitteineen toi myös käytännön hankaluuksia, kuten avajaisten perumiset tai kun ihmisiä ei saavu tilaisuuksiin. Myös näyttelyhaut hankaloituivat, koska useat galleriat eivät pystynyt vastaamaan hakuihin rajoitusten vuoksi. Mielestäni kuitenkin nopeasti kehittyi uusia tapoja toimia, kuten virtuaalinäyttelyt ja taiteen myyminen netissä lisääntyi. Mukavan huomion tein, kun yksityisnäyttelyni avajaisia ei järjestetty ja kohtaaminen ihmisten kanssa jäi. Moni näyttelyssäni käynyt otti minuun suoraan yhteyttä kertoakseen näyttelykokemuksestaan! Se lämmitti mieltä ja oli ihana todeta ihmisten yhä käyvän taidenäyttelyissä.

Miten Korpin muotokuva syntyi? 

Teosta aloittaessani taka-alalla oli ajatus muutoksesta. Maalaus koostuu useasta maalikerroksesta, sillä tyylini maalata on eräänlaista etsimistä. Maalaan väripintoja ja muotoja, vähitellen teokseen ilmestyy jotain mikä saa työn etenemään tiettyä lopputulosta kohti. Korpin hahmo ilmaantui teokseen vahvana teoksen etualaan ja muu rakentui sen ympärille. Taustaa maalatessani kehittyi myös tarina korpin ympärille. Teos valmistui (v.2019) Seinäjoen Taidehallin viimeisen näyttelyyn ennen kuin Taidehalli muutti uusiin tiloihin. Taidehallin muutto oli merkittävää Seinäjoella, sillä samalla uudistui alueen kuvataidekenttä. Vanha tuttu konsepti muuttui ja uudesta tulevasta oltiin osin epävarmoja. Minun maalaukseni sanoma on kuitenkin, että muutoksiin voi ja pystyy mukautumaan. Vanha kokenut korppi osaa mukautua muutoksiin, joita tuovat mm. eri vuodenajat ja muuttuva maailma. Sillä on olemuksessa ja katseessa varmuus ja luotto, että elämä kantaa.  Uskon, että me pystymme mukautumaan myös uusiin vallitseviin tilanteisiin.

Taiteilija Piia Kosken nettisivut:
https://www.piiakoski.com/

 

Emmi Siirtola