Julkaisussa esitellään hankkeen moninaiset teemat, sekä kootut tulokset.
Julkaisun kuvituksesta vastasivat taiteilija Piia Koski sekä kuvittaja Salla Lehtipuu. Kirjoitimme Piiasta sekä hänen korpistaan aiemmin tässä blogissa. Teksti on luettavissa tämän linkin takana. Salla Lehtipuu on kuvakiteyttäjä, jota kiinnostaa oppimista tukeva kuvallinen viestintä. Hän tekee kuvituksia usein tapahtumissa livekuvittaen, mutta myös viestinnässä käytettäviä tietoa yhteenkokoavia kuvituksia. Tässä projektissa Salla inspiroitui Piia Kosken tekemästä ihanasta korpista ja lähti luomaan sille uusia kohtauksia ja tilanteita hankkeen tulosten perusteella. Aihe oli hänelle itselleenkin läheinen, sillä taidealalla työskennellessään hän tunnisti teemoja ja koronan vaikutuksia omassa ja ystävien ja kollegoiden tarinoista.
Piia Kosken nettisivut II Salla lehtipuun nettisivut
Poikkeustila ja resilienssi tapahtumatalouden organisaatioissa (ESR) -tutkimus- ja kehittämishanke selvitti keväällä 2020 alkaneen koronapandemian vaikutuksia tapahtuma- ja kulttuurialan organisaatioihin, sekä itsensätyöllistäjiin. Hankkeen tarkastelun keskiössä oli alan eri toimijoiden resilienssi, eli kestävyys ja palautuminen koronapandemian aiheuttamasta poikkeustilanteesta sekä siitä seuranneista tappioista.
Tapahtumatalouden toteuttamiseen sekä sen toimijoiden selviytymiseen liittyvät riskit ja toimialan heikkoudet tulivat poikkeustilan myötä näkyviin. Kulttuurialan tapahtumatalous rakentuu laajasta organisaatioverkostosta, johon kuuluu paitsi tapahtumaorganisaatiot sekä kunnalliset ja valtakunnalliset vaikuttajat, myös lukematon määrä sisällöntuottajia; kulttuurialan yrittäjiä, yhdistelmätyöntekijöitä ja freelancereita. Kulttuuriorganisaatiot ovat lisäksi hyvin riippuvaisia yleisöstään, joka kulttuurin ohella kuluttaa muuta siihen liittyvää alueen tarjontaa, erityisesti ravintola- ja matkailupalveluja. Sen takia yksittäisenkin kulttuuritapahtuman peruuntumisella on voimakkaat kerrannaisvaikutukset, jotka näkyvät alueen taloudessa, toimijoiden työssä ja toimeentulossa sekä tulevaisuuden näköaloissa.
Resilienssiä luovat toimintamallit ja käytännöt ovat merkittäviä erityisesti yksittäisten toimijoiden näkökulmasta. Hanke huomioi myös yksilötason, erityisesti kulttuurialan itsensätyöllistäjät (esim. freelancerit ja apurahalla toimivat), sekä alaan kohdistuvat yhdenvertaisuuskysymykset. Pandemia ajoi jo muutenkin kädestä suuhun eläneet taiteilijat vaikeaan asemaan, samalla kun toisilla se saattoi tarjota paljon kaivatun pysähtymishetken. Näin ollen poikkeustilan vaikutukset eivät ole kovin helposti yleistettävissä.
Verkostomainen toiminta on jo nyt kulttuuritapahtumataloudessa vallitseva talouden ja toiminnan rakenne. Sen haavoittuvaisuus haastaa kehittämään sellaisia toimintamalleja, joilla kyetään tukemaan kestävyyttä kuitenkaan joustavuutta heikentämättä.
Hanke perustui tiedontuotannolle, kuten sen aikana tehdyille haastatteluille ja freelancereille kohdistetulle kyselylle, sekä kentän toimijoiden osallistamiselle työpajatyöskentelyn keinoin. Työpajat olivat hankkeen keskeisin kehittämisen muoto. Niissä alan toimijat tuotiin yhteen jakamaan ajatuksia ja kehittämään yhdessä pandemiasta selviytymisen ja alan uudelleenrakentamisen toimintamalleja. Työpajojen teemat saatiin haastatelluilta tapahtuma- ja kulttuurialan ammattilaisilta.