Runsas neljä vuotta sitten saimme Koneen säätiöltä iloisia uutisia. Säätiö oli päättänyt rahoittaa ehdottamaamme tutkimusta siitä, miten voisimme lievittää nuorten ilmastoahdistusta yhteistyössä nuorten itsensä kanssa. Tutkimuksen idea sai alkunsa vuoden 2018 nuorisobarometrin tuloksesta, jonka mukaan nuorten suurin tulevaisuutta koskeva huolenaihe oli ilmastonmuutos. Halusimme tehdä tutkimusta yläkouluikäisten nuorten parissa, sillä ilmastonmuutos uhkaa heidän ikäistensä tulevaisuutta hyvin konkreettisesti. Tämän ikäiset eivät kuitenkaan voi vaikuttaa yhdenvertaisesti vanhempien ikäryhmien kanssa siihen, miten ilmastonmuutoksen kaltaisia uhkia yritetään torjua Suomessa ja muualla. He eivät voi äänestää tai allekirjoittaa kansalaisaloitteita. Heitä ei usein myöskään nuoruutensa vuoksi pidetä vakavasti otettavina toimijoina yhteiskunnassa vaan vasta tulevaisuuden kansalaisina. Samaan aikaan monet nuoret ovat vaatineet päättäjiltä tekoja ympäristön puolesta. Vuoden 2020 alussa Fridays for Future -liikkeen suosio oli kovassa nousussa ja Suomessakin kymmenet tuhannet nuoret osallistuivat mielenilmauksiin. Hanketta aloittaessamme nuoret ilmastoaktivistit olivat saaneet osakseen paitsi ihailua, myös häirintää ja vihapuhetta, eikä tämä ongelma ole valitettavasti sittemmin poistunut mihinkään – erityisesti sosiaalisessa mediassa nuoriin kohdistuva loan heitto on osin jopa pahentunut.
Näiden tapahtumien inspiroimina lähdimme vuoden 2020 alussa selvittämään, mitä yläkouluikäiset nuoret moninaisena ryhmänä ajattelevat ympäristöongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta. Halusimme tietää, millaisiksi he kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa ympäristöasioihin ja mitä he ajattelivat vaikuttamisesta ylipäätään.
Koulun ja nuorisotyön mahdollisuudet tukea nuoria
Olemme kiinnittäneet tutkimuksessa huomiota erityisesti siihen, millaisia mahdollisuuksia koulu ja nuorisotyö tarjoavat – ja voisivat tarjota – yläkouluikäisille nuorille pohtia ilmastonmuutosta ja luontokatoa ja toimia niiden ehkäisemiseksi, ja miten näitä mahdollisuuksia olisi mahdollista vahvistaa. Halusimme kehittää nuorilähtöisiä tapoja tutkia näitä kysymyksiä niin, että ne tavat tukisivat heidän hyvinvointiaan. Tutkimushanketta ideoitiin alun perin yhteistyössä valtakunnallisen nuorisokeskusyhdistyksen ja sen koordinoiman seikkailukasvattajien verkoston kanssa. Siksi olimme alusta alkaen kiinnostuneita erityisesti siitä, miten luonnon seikkailullinen kokeminen voi tukea nuorten luontosuhdetta ja ympäristötietoisuutta. Tähän kysymykseen liittyviä tuloksia on tulossa keväällä julki, kun Maarit Marttilan ja Mari Pienimäen artikkeli kaupungissa asuvien nuorten luontosuhteesta ilmestyy Liikunta & Tiede -lehdessä.
Nuorten asema yhteiskunnassa ja tulevaisuuden luojina kriisien keskellä
Missiomme on ollut myös vaikuttaa myös keskusteluun nuorten asemasta yhteiskunnassa. Nuorten odotetaan seuraavan kuuliaisesti normatiivista elämänkulun mallia etsien innokkaasti ja joustavasti omaa polkuaan kohti työelämää. Samaan aikaan maailma heidän ympärillään on epävakaa ja jatkuvassa murroksessa. Nuoret aikuistuvat ja itsenäistyvät keskellä erilaisia toisiinsa kietoutuneita kriisejä ja epävarmuuksia, kuten ilmastonmuutoksen lisäksi kiristynyt geopoliittinen tilanne ja yleisen ilmapiiriin militarisoituminen, pandemiat, työelämän teknologisoituminen ja digitalisoituminen. Ilmassa on paljon huolta; puhutaan nuorten mielenterveyskriisistä, syrjäytymisestä ja katujengeistä. Näitä ongelmia pyritään ratkomaan muokkaamalla nuorista yhteiskuntakelpoisia muun muassa kännykkäkieltojen, mielenterveystaitojen vahvistamisen, ohjaamisen, aktivoinnin ja terapoinnin keinoin. Vähemmän keskustelua on siitä, miten nuoret moninaisena ryhmänä voivat osallistua tulevaisuutensa edellytysten luomiseen yhdessä muiden sukupolvien kanssa ja tuoda keskusteluun omia ajatuksiaan hyvästä elämästä. Halusimme vahvistaa nuorten näkemistä arvokkaina ja osallistuvina kansalaisina, joilla on tärkeää sanottavaa ilmastonmuutoksen, luontokadon ja muiden ympäristöongelmien ratkaisemisesta.
Nuorten kanssa keskusteltiin ja kerättiin tutkimusaineistoja monenlaisessa toiminnassa
Hankkeen aikana ideoimme ja järjestimme Nuorisokeskus Marttisessa kolme viikon mittaista seikkailullista leirikoulua, joissa oli mukana yhteensä 71 8.- ja 9.-luokkalaista nuorta. Osallistuimme leirikouluihin itse järjestäen toimintaa ja ottaen osaa erilaisiin aktiviteetteihin yhdessä nuorten kanssa. Keskustelimme nuorten kanssa vapaamuotoisesti ja saimme heiltä tärkeää tietoa nuorten luontosuhteesta ja nuorten mahdollisuuksista vaikuttaa ympäristöasioihin. Teimme haastatteluja ja kyselyitä, havainnoimme leirikoulun tapahtumia. Nuoret olivat kanssatutkijoita, ja leirikoulujen jälkeen he suunnittelivat ja tekivät kouluissaan erilaisia ympäristötekoja. Vierailimme kouluissa leirikoulujen jälkeen haastatellen nuoria ja kysellen heiltä siitä, mitä osallistuminen leirikouluun oli merkinnyt heille ja heidän ajatuksilleen ympäristökysymyksistä. Olemme lisäksi osallistuneet Tampereen kaupungin järjestämään Vaikuta! -päivään, jossa 9.-luokkalaiset nuoret tutustuivat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen eri näkökulmista. Samoin olemme tutkineet nuorten luonto- ja eläinsuhteita paitsi leirikouluissa myös eläinten hoitoon keskittyvillä kesäleireillä.
Katse taaksepäin neljään kuluneeseen vuoteen
Neljä vuotta on vierähtänyt nopeasti, ja työryhmämme jakaa sekä tyytyväisyyden että haikeuden tunteita. Myös ylpeyttä on ilmassa. Kokoisuudessaan saimme kootuksi ison ja monipuolisen aineiston, jossa monenlaisista taustoista tulevat nuoret kertovat suhteestaan luontoon ja sen puolesta toimimiseen. Pandemiasta huolimatta onnistuimme tekemään monenlaisia kokeiluja ja saimme aikaiseksi tutkimustekstien lisäksi muitakin tuotoksia, kuten leirikouluaktiviteetteja ja opiskelijoille suunnatun osallistavan kurssin Tampereen yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa, jonka järjestimme kahtena peräkkäisenä vuonna.
Tässä vaiheessa haluamme kiittää lämpimästi kaikkia yhteistyökumppaneita. Pääkumppanimme oli Nuorisokeskus Marttinen. Heidän osaavan henkilökuntansa kanssa teimme koko hankkeen ajan loistavaa ja saumatonta yhteistyötä.
Samanlaiseen saumattomuuteen ja innostavuuteen kykeni myös suuri ja monitieteinen tutkijakollektiivimme. On tuntunut todella merkitykselliseltä käydä innostavaa vuoropuhelua nuorten mahdollisuuksista osallistua ja vaikuttaa paitsi nuorten myös asiantuntevien eri alojen ammattilaisten kanssa. Keskusteluissamme ovat risteilleet eri tieteenalojen näkökulmat aina nuorisotutkimuksesta, seikkailu- ja ympäristökasvatukseen sekä kasvatusfilosofisiin kysymyksiin. Hanke on avartanut hienolla tavalla jokaisen hankkeeseen osallistuneen ymmärrystä nuorten kiinnostuksesta, kyvyistä ja luottamuksesta toimia ympäristön puolesta sekä niistä esteistä, joita he ovat arkielämässään kohdanneet pohtiessaan näitä kysymyksiä.
Silmäys eteenpäin
Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hanke jatkuu vielä viidennelle vuodelle. Viimeistelemme oppimiskokemuksiamme kokoavaa kirjaa ja kirjoitamme muita tekstejä. Mari Pienimäki jatkaa hankkeessa työskentelyä osa-aikaisesti vielä kevään ajan.
Tämän vuoden aikana kerromme havainnoistamme erilaisissa tilaisuuksissa. Mari puhuu Piispalan nuorisokeskuksessa 5.2.2024 nuorten ympäristöosallisuutta käsittelevässä kansainvälisessä seminaarissa. Tampereella järjestetään tänä vuonna Pohjoismainen nuorisotutkimuksen konferenssi NYRIS2024 https://www.nyris2024.fi/, jossa NYT!in tulokset ovat myös esillä.
Kiitämme mitä lämpimimmin Koneen Säätiötä tämän hienon ja moniulotteisen tutkimuksen mahdollistamisesta!
Kirjoittajat: hankkeen johtaja, prof. Päivi Honkatukia ja päätutkija, FT, dosentti Mari Pienimäki