Tampereen yliopiston nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opintosuunnan ja NYT-hankkeen pilottikurssilla edettiin harkituista sanoista nuorten toimijuutta edistäviin ympäristötekoihin. Syksyllä 2022 järjestetyn kurssin opiskelijat ideoivat ja organisoivat kestävään kehitykseen liittyvää sekä nuorten osallistumista ja vaikuttamista lisäävää toimintaa.
Ympäristötoimijuudella monta muotoa
”Nuoret kestävän kehityksen toimijoina” -kurssi perustui tutkivan oppimisen periaatteille (esim. Hakkarainen, Lonka ja Lipponen 2004). Kurssin alussa opiskelijoita johdateltiin nuorten ympäristötoimijuuden lähteille nuorisobarometrin ja NYT! -tutkimuksen tulosten, suomalaisen ympäristötoiminnan historian, seikkailukasvatuksen sekä ekososiaalityön näkökulmien kautta. Heti alussa opiskelijoille myös kerrottiin, että opintojakson varsinainen suoritus on yksin tai pareittain tehtävä ympäristöteko.
Ympäristöteko ymmärrettiin hyvin löyhästi. Nuoret määriteltiin väljästi nuorisolain hengen mukaan, ja tekoihin osallistuneet nuoret vaihtelivat yläasteikäisistä yliopisto-opiskelijoihin. Opiskelijoiden valitsemat teot, niiden toteutustavat ja -ympäristöt sekä osallistuneet nuoret tarjosivatkin monipuolisen kattauksen nuorten ympäristötoimijuuden mahdollisuuksiin.
Opiskelijoiden ympäristötekojen tavoitteet ja teemat vaihtelivat. Yhdessä teossa kehitettiin nuorten itseilmaisua ja vahvistettiin yleistä kuulluksi tulemisen tunnetta kirjoittamisen kautta. Toisessa selvitettiin opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia yliopistoympäristössä järjestämällä ja fasilitoimalla keskustelutilaisuus. Kolmannessa lisättiin nuorten tietoa paikallisesta ympäristökamppailusta, selvitettiin heidän näkemyksiään kyseisestä kamppailusta ja tuotiin näkemykset mukaan päätöksentekoon. Neljännessä teossa kirjoitettiin ympäristöaiheista novellia nuorten pohdittavaksi. Kaikkiaan tekojen välineiksi valikoituivat tyypillisesti erilaiset kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvät tavat sekä osallistavien tapahtumien järjestäminen ja fasilitointi.
Kurssin opettajien näkökulmasta ympäristöteot olivat tavoitteiltaan ja laajuudeltaan kunnianhimoisia. Ne olivat myös tekijöilleen selvästi mielekkäitä ja sisäisesti motivoituneita. Opiskelijoille teot tarjosivat mahdollisuuden yhteistyöhön esimerkiksi koulujen ja nuorisovaltuustojen kanssa. Kirjoittamissaan raporteissa opiskelijat nostivat esiin kurssin oppimiskokemuksia ja ideoita kestävän kehityksen toimijuudesta. Osa teoista jatkuu vielä opintojakson suorittamisen jälkeen esimerkiksi julkaisuprojektina tai toisen opintojakson suorituksina.
Pilotista jatkuviin tekoihin?
Viiden opintopisteen laajuisella ”Nuoret kestävän kehityksen toimijoina” -kurssilla oli mahdollisuus suorittaa Kestävän kehityksen opintokokonaisuuden opintojakso ”Kestävän kehityksen käytännöt”. Yhteistyönä toteutetun kurssin opettajina toimivat yliopisto-opettaja Juha Nieminen Tampereen yliopistosta sekä lehtori Eveliina Asikainen Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.
Kurssin vetäjinä olemme tyytyväisiä kurssin kokemuksiin. Iida-Maria Koskela ja Riikka Paloniemi (2023) toteavat tuoreessa artikkelissaan, että toimijuuden (agency) vahvistamisen tulisi olla korkealla kestävyyskasvatuksen päämäärissä. Tällä opintojaksolla onnistuttiin lisäämään sekä ympäristötekoja suunnitelleiden ja toteuttaneiden seikkailukasvatuksen että tekoihin osallistuneiden nuorten ja opiskelijoiden toimijuutta kestävän kehityksen edistämisessä. Pilottikurssin kokemukset kannustavat opetukseen kytkettäviin ja pohdiskeltaviin ympäristötekoihin myös jatkossa.
Kirjoittajat: Pilottikurssin suunnittelijat ja opettajat Eveliina Asikainen ja Juha Nieminen
Lähteet:
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen – järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Helsinki: WSOYpro.
Koskela, I-M. & Paloniemi, R. 2023. Learning and agency for sustainability transformations: building on Bandura’s theory of human agency. Environmental Education Research 29 (1) 164-178. https://doi.org/10.1080/13504622.2022.2102153