Esityksessä tarkasteltiin ääninauhoitettuja työhaastatteluita palkkatuettuun työhön työpajalla. Työhaastattelut palkkatuettuun työhön työpajalle voidaan nähdä sisältävän lähtökohtaisesti risteäviä toiveita ja odotuksia: Työnhakijan näkökulmasta työhaastattelu voi edustaa vastausta toiveeseen työllistyä työttömyysjakson jälkeen; työpajaorganisaation näkökulmasta punnittavaksi tulee, mitä annettavaa työpajalla voisi olla työnhakijalle ja hakijalla työpajalle.
Työhaastatteluita tarkasteltiin esityksessä vuorovaikutustilanteina, joissa haastattelijat ja hakijat rakentavat välityömarkkinoille sopivan työntekijän kategoriaa ja neuvottelevat siitä, kuuluuko hakija tähän kategoriaan. Analyysien peilauspintana toimi ajatus siitä, että välityömarkkinoilla tavoitteena voisi olla se, että jo työhaastattelu vahvistaisi hakijan uskoa omaan pärjäämiseen työmarkkinoilla, vaikkei kyseistä työpaikkaa saisikaan.
Esityksessä kuvattiin esimerkiksi, kuinka työhaastatteluissa rakennetaan ”riittävän hyvän” kategoriaa. Työnhakijan kuvaaminen työpajalle ”riittävän hyväksi” voi yhtäältä auttaa vakuuttamaan hakijaa siitä, että hän pärjäisi työpajalla. Toisaalta se voi kuitenkin tuottaa kuvaa siitä, että hakijan taidot, ominaisuudet tai osaaminen eivät riittäisi avoimille työmarkkinoille. Jos hakija ei tule valituksi, tällaisen kuvan vahvistaminen ei välttämättä luo toivoa kovinkaan hyvin.
Aineistosta esiteltiin myös katkelmia, joissa rakennettiin ”työpajalle epäsopivan” kategoriaa. Yhtäältä tämän kategorian rakentaminen auttoi avaamaan keskustelun siitä, onko työpajatyö ylipäätään hakijalle itselleen mieluisa. Toisaalta ”työpajalle epäsopivan” kategorian rakentaminen näytti asettavan hakijat vuorovaikutuksellisesti haastavaan tilanteeseen.
Analyysien pohjalta pohdittiin, että yksi kehittämiskohde työhaastatteluissa olisi se, että hakijoilla pitäisi olla jo ennakkoon selkeä käsitys siitä, mikä työhönosoituksen tarkoittama työpaikka on. Tämä voisi auttaa selkiyttämään tilanteeseen liittyvien toiveiden ja odotusten ristivetoa.