- Taiteilijuus – yrittäjyys
Taiteilijan työ koostuu usein monesta purosta. Apurahat, opetuskeikat, tilaustyöt ja ylipäänsä sivutyöt ovat joitakin osia kokonaisuudesta, josta taiteilijan toimeentulo koostuu. Toimeentulon rakentaminen vie paljon energiaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisun (2010:24) mukaan kulttuurialaa voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta, yksityisen- eli markkinasektorin, julkisen sekä kolmannen sektorin näkökulmista.
Luovia-hankkeessa nousi keskusteluissa esiin kolmannen sektorin merkitys. Se näyttäisi vastaavan ilmeisen selkeästi kahteen eri tarpeeseen. Ensinnäkin omia etuja ajavista yhdistyksistä on mahdollista saada apua ongelmiin omassa työssä, mutta toimijoilla näyttäisi olevan myös toinen, ehkä jopa tärkeämpi, merkitys. Oman taiteen alan toimijat luovat yhteisöllisyyttä, joka muuten monella taiteilijalla jäisi puuttumaan. Syntyy verkostoja, joissa jaetaan paitsi tietoa, myös tukea vertaisille. Näin vahvistetaan varmasti taiteilijaidentiteettiä.
Sen sijaan yrittäjyyttä ei näytettäisi koettavan kovinkaan tärkeäksi. Hankkeen yrittäjyyttä, ylipäänsä liiketaloutta eri näkökulmista lähestyviin työpajoihin ei ilmestynyt kovinkaan monia osallistujia. Muutamina syinä vaikuttaisi olevan pelko tippumisesta sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle, toiseksi yrittäjyys koetaan ehkä stressaavaksi ja energiavieväksi alueeksi, joka vie voimia itse taiteelliselta työltä. Tekijänoikeus ei tuntuisi myöskään aihealueena liiemmälti kiinnostavan. Suomalainen apurahajärjestelmä ei perustu yrittäjyyteen ja töiden myymiseen vaan sisällöllisesti ansiokkaiden töiden tekemiseen. Tekijänoikeus rinnastunee näin liiketoimintaan, eikä siihen tule ehkä taiteilijan työssä kiinnittäneeksi paljon huomiota. Monet vapaamuotoisista keskusteluista käytiin kuvataiteilijoiden kanssa. Ehkä ajatukset olisivat olleet toisenlaisia esimerkiksi muusikoiden tai esiintyvien taiteilijoiden kohdalla.
Business Finlandin tilaamassa ja VTT:n toteuttamassa selvityksessä voidaan nähdä, että luovien alojen liiketoiminnassa on selkeää kasvua. Viiden vuoden aikana hieman liiketoimintaympäristöstä riippuen viidenvuoden aikana jopa 5–15 %. 2022 Liikevaihto luovilla aloilla on ollut 13 750 miljoonaa euroa. Selvityksen ehdotuksissa jatkotoimissa todetaan, että kasvua voisi syntyä jo joillakin alueilla syntyneissä klustereissa, joissa yritykset pystyvät yhteisesti tuottamaan lisäarvoa. Luovia-hankkeen näkökulmasta luovan alan tekijöiden tehokkaiden klustereiden syntymiseen on vielä matkaa.
- Osuuskuntamallin suunnittelu elämystalouden eri sektoreille integraation laajentamiseksi
Osuuskunta on yhtiömuoto, joka mahdollistaa jäsenilleen yrittäjämäisen työnteon. Se voi hyvin toimiessaan mahdollistaa yhteisöllisen tuen paitsi taloudellisesti, myös henkisesti. Se on joustava ja jäseniään monipuolisesti hyödyntävä yritysmuoto. Sen jäsenet voisivat olla eri aloilta ja tukea näin omilla osaamisalueillaan toisten jäsenten osaamista sekä synnyttää aivan uudenlaisia projekteja.
Tällaisessa mallissa elämystalouden käsitettä on tulkittava laajasti. Kyse on taloudesta, joka tuottaa elämyksiä kokijoilleen. Se voi nähdään kulttuurisena pääomana, joka muuntuu sosiaaliseksi ja taloudelliseksi kasvuksi (ks. esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö, https://tem.fi/documents/1410877/10297940/Kasvukortti+El%C3%A4mystalous.pdf).) Elämystalous säteilee ulospäin, mutta tästä lähtökohdasta kulttuurisen pääoman siirtäminen sosiaaliseksi ja taloudelliseksi pääomaksi voidaan nähdä myös osuuskunnan jäsenien prosessiksi. Se luo merkityksellisyyttä paitsi asiakkaille, myös tekijöille itselleen.
Eri alojen luoma ekosysteemi osuuskunnassa
Jos elämystalous katsotaan laajasti kulttuurin tuottamiksi palveluksi tai tuotteiksi, sen alle voi kuulua mitä erilaisimpia aloja aina perinteisestä taiteen tekemisestä hieronta- ja psykologisten palvelujen kautta digitaaliseen muotoiluun. Näissä kaikissa syntyy jotakin konkreettista mutta ennen kaikkea aineetonta. Elämystaloudessa voidaan hyvinkin sanoa yhdistyvän aineeton ja aineellinen omaisuus. Liiketalouden näkökulmasta kyse on omaisuudesta, jolla on rahallista arvoa, aineettoman osalta syntyy lisäarvoa, joka kasvattaa omaisuuden reaalista arvoa.
Hyvinvointi on kokonaisvaltainen käsite, elämyksellistä voi olla taiteen kokeminen mutta myös vaikkapa hierontapalvelujen fyysinen kokemus, joka vaikuttaa mieleenkin. Ennakkoluuloton eri alojen yhdistely osuuskuntatoiminnaksi voisi synnyttää ekosysteemin, joka säteilee hyvää mieltä ja elämyksellistä kokemuksellisuutta laajasti ympäröivään yhteiskuntaan.
Perinteisesti osuuskunnat syntyvät toimialakohtaisesti tai ainakin niillä on jokin selkeä yhteinen nimittäjä kuten vaikkapa kulttuurisala. Ensimmäisestä esimerkkinä vaikkapa metsänomistajien Metsäliitto Osuuskunta (ks. https://www.metsagroup.com/fi/sijoittajat/metsa-group-sijoituskohteena/metsaliitto-osuuskunta/). Sen jäsenet tekevät usein puukauppaa Metsä Groupin kanssa, jonka emoyhtiö kyseinen osuuskunta on. Tätä mallia on uudistettu aivan hiljakkoin, kuluvana vuonna 2022. Äkkiseltään katsottuna osuuskunnan toiminta alkaa muistuttamaan osakeyhtiön toimintaa voitonjakoineen ja sijoitustoimintoineen.
Toinen ääripää voisi olla perinteinen taiteilijaosuuskunta, kuten vaikkapa Oulussa toimiva Kulttuuriosuuskunta Ilme (https://www.kulttuuriosuuskuntailme.fi/). Siinä eri alojen taiteilijat ovat luoneet osuuskunnan, joka tarjoaa tekijöille tärkeää yhteisöllisyyttä, verkostoitumista. Samalla se on onnistunut luomaan hanketoimintaa, josta on myös taloudellista hyötyä osuuskunnan jäsenille.
Vielä kolmanneksi esimerkiksi voi ottaa osuuskunta Lilithin (https://www.lilith.fi/) , joka on varmaankin Suomen suurin taidealoilla toimi osuuskunta. Se sanoo etusivullaan olevansa tuotantotalo, joka tarjoaa sisällöntekijöitä. Jäsensivuillaan se mainitsee tarjoavansa nimenomaisesti hallintopalveluita jäsenilleen, palkanmaksuun ym. liittyvää hallinnollista palvelua.
Näin voidaan nähdä, että eri aloilla toimii hyvin erilaisia osuuskuntia ja niiden toiminnalla tuntuisi olevan hyvin erilainen motiivi tai vähintäänkin strateginen tapa toimia. Ne korostavat hyvin erilaisia asioita toiminnassaan. Näin myös yhteisöinä ne ovat hyvin erilaisia.
Osuuskuntalainsäädäntö
Osuuskuntatoimintaa Suomessa säätelee osuuskuntalaki (https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130421). Sen olennaisin kohta, jolla se eroaa ratkaisevasti muun muassa osakeyhtiölaista on 1:5§. Kohdan mukaan toiminnan tarkoituksena on ’ … jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla. Toiminnan tarkoituksesta voi säännöissä määrätä toisin.’
Tästä 5 §:stä voidaan päätellä, että taloudellisessa toiminnassa käytetään osuuskunnan palveluita. Tämä vaihtelee paljon osuuskunnasta riippuen. Osassa kyse on hallinnollisesta palvelusta, osassa taas taloudellinen toiminta nivoutuu kiinteästi osaksi jäsenen omaa toimintaa. Kohdassa mainittu tytäryhteisö tulee luultavasti kyseeseen harvemmin, ainakaan selkeästi eri taiteen alojen osuuskuntien sivustoilta ei tällaista löydä. Sen sijaan Metsägroupin osalta tämä on keskeistä sen toiminnalle ja jäsenille taloudellisen hyödyn tuottamisessa.
Lainsäädännössä on luonnollisesti muitakin oleellisia kohtia, kuten oikeudellisen vastuun kysymys. Osuuskunnan jäsen ei vastaa osuuskunnan velvoitteista henkilökohtaisesti. Tästä heti 1:2§. Luonnollisesti tämä ei poista esimerkiksi jäsenen vahingonkorvausvelvollisuutta vahingoista, joita hän toiminnallaan voisi tahallaan tai tuottamuksellisesti aiheuttaa. Vahingonkorvauslaki 2:1§ tästä (ks. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1974/19740412). Näin ollen on syytä pitää erillään vastuukysymysten osalta osuuskuntalain säädökset ja yleiseen vahingonkorvausoikeuteen liittyvät säädökset.
Jäsenmaksujen osalta tärkeää on tietynlainen vapaus. Jäsenyyden saa jäsenmaksun maksamalla ja erotessaan jäsen saa sen takaisin. Jäsenmaksut ovat yleisesti korkeintaan joitakin kymmeniä euroja. Jäsenmaksulla on mahdollista saada paljon hyötyä osuuskunnasta, jos osuuskunta täyttää osuuskuntalain 5 §:n ehdot. Jäsenmaksulla (virallisesti osuuden merkintähinta, ks. 2:4§ Osuuskuntalaki) jäsen saa tietyn suuruisen osuuden osuuspääomasta. Osuus vaihtelee jatkuvasti sen mukaisesti, paljonko jäseniä on osuuskunnassa. Jäsenyys antaa oikeuden käyttää osuuskunnan palveluita niin kuin osuuskunnan säännöissä on määrätty.
Jäsenyyttä haetaan kirjallisesti hallitukselta. Samoin myös eroamista haetaan kirjallisesti. Näistä säädellään Osuuskuntalain 3 luvussa. Jäseneksi ryhtyminen ja jäsenyydestä eroaminen ovat usein helppoja prosesseja, jos vertaa osakeyhtiön osakkeenomistajiin. Osakeyhtiöissä on muun muassa määäriteltävä osakkeenomistajien osakkeiden hinta, joka usein tapahtuu edellisen tilikauden perusteella. Osakeyhtiöistä ks. Osakeyhtiölaki, (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060624#O5L18P7).
Osakeyhtiön tärkein elementti on sen tarkoitus: sen tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Näin sillä on lainsäädännön näkökulmasta vain ja ainoastaan taloudellinen tarkoitus olemassaololleen. Tämä ei tietysti näin ole, nykypäivänä on muun muassa yrityksiä, jotka tiedostavat esimerkiksi sosiaalisen ja ympäristövastuunsa ja pyrkivät toimimaan näiden linjausten mukaan. Kuinka paljon kyse on kuitenkin taloudellisen toiminnan tukemisesta ja kuinka paljon pyyteettömästä eettisestä työstä, on varmasti yrityskohtaista. Voi olla niinkin, että näyttävästi ympäristövastuunsa kantava yritys parantaa tällä myös taloudellisesta tulostaan.
Osuuskunta puolestaan ei lähtökohtaisesti ole perusajatukseltaan voittoa tuottava yritysmuoto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tosiallista voittoa voisi syntyä, rahaa voidaan käyttää toiminnan edelleen kehittämiseen, kalustohankintoihin ja vastaaviin. Osinkoa tai vastaavaa ei kuitenkaan pääsääntöisesti jaeta kuten osakeyhtiössä voidaan tehdä. Yksiselitteisesti sanottuna, osuuskunnan tehtävä on turvata jäsentensä toimeentulo, ei tehdä heistä rikkaita. Näin myös lain 5 §:ssä.
Samalla on todettava, että pääsäännöstä on myös poikkeus, ja sekin löytyy Osuuskuntalaista, sen 8 luvun 1§:n kakkosmomentista: ’Jos sääntöjen mukaan osuuskunnan tarkoitus on voiton tuottaminen, omassa pääomassa ylijäämän voi nimetä voitoksi ja alijäämän tappioksi.’ Näin osuuskunta voi omissa säännöissään määritellä voiton tuottamisen sen tavoitteeksi.
Uusi Osuuskuntamalli – Merkityksellisyyttä asiakkaille sekä luovan alan tekijöille yhteisön jäseninä sekä palveluiden tuottajina
Eri osuuskuntien toiminnasta on nähtävissä hieman yllättäen hierarkkinen ote. Ne tarjoavat joko ulospäin palvelua ja/tai hallinnollista palvelua jäsenilleen. Perinteisemmillä aloilla ne tuntuvat lähentyvän osakeyhtiömallia, jossa pyritään voiton tuottamiseen ylimääräisillä kannustinmalleilla, voit kerätä esimerkiksi bonuspisteitä, joilla voit maksaa sitten osuuskunnan palveluista.
Miten näistä sitten laajennetaan tai kehitetään malli, joka tarjoaa syvempää integraatiota jäsenilleen sekä myös ulospäin?
Osuuskuntamalli on joustava yritysmuoto. Siihen voi liittyä ja siitä voi erota melko helposti. Se on myös demokraattinen yritysmuoto. Jokainen osuus on samanarvoinen eikä niitä jaeta esimerkiksi eriarvoisiin luokkiin. Osuuskuntamallin säännöissä on mahdollista muuttaa osuuskuntamallia niin, että se ikään kuin poimii voiton tuottamiseen tähtäävän yrityksen, toisaalta osuuskuntamallin, hyvät puolet kuten taiteilijan mahdollisuuden työttömyysturvaan. Näin perustamisvaiheessa tarkoin harkitut osuuskuntatoimintaa määrittävät säännöt antavat mahdollisuuden luoville aloille merkitykselliseen osuuskuntamallin hyödyntämiseen. Samalla se voisi mahdollistaa myös sitä tukeville aloille, kuten vaikkapa sosiaali- ja terveyspuolen palveluille järkevän integraatiomotivaation.
Osuuskuntamalli voisi tarjota syvää integraatiota yhdistelemällä toisiaan tukevia eri aloja yhteen. Yhteinen nimittäjä voisi olla elämystalous sanan laajassa merkityksessä. Henkilökohtainen elämys voi olla henkinen taide-elämys, terapiaistunto tai fyysinen elämys hieronnan muodossa. Tämänkaltainen osuuskuntamalli voisi luoda myös uudenlaisia palvelukonsepteja asiakkailleen. Voiton jakaminen motivoisi jäseniä tiiviimpään yhteistyöhön, löytämään sellaisia innovatiivisia ratkaisuja, jotka loisivat uutta lisäarvoa yhteisön sisälle ja ulospäin.
Osuuskuntamalli mahdollistaa yhteistyön ja resurssien jakamisen järkevällä tavalla. samoin siinä itse voi vaikuttaa muita yritysmuotoja tehokkaammin, miten työtä tehdään ja mihin suuntaan toimintaa kehitetään. Toimiovat yhteistyöprojektit voivat synnyttää myös yhteisvastuullisuutta, ’töiden välissä’ oleva voisi löytää helpommin työtä yhteisen projektin parista. Näin ollen luovalla alalle osuuskuntamalli voisi tarjota monenlaisia mahdollisuuksia sekä uudenlaisen näkökulman yrittäjyyteen. Osuuskunta voidaan nähdä myös klusterina, joka yhdistäisi yrityksiä tiiviimmin toisiinsa ja sitä kautta mahdollistaisi lisäarvon tuottamisen asiakkailleen vieläkin tehokkaammin.
Yhteenveto
Luova ala kasvaa, mutta sen merkitystä ei edelleenkään riittävästi huomioida. Luovia-hankkeen aikana kävi selväksi, että yrittäjyys valitaan lähinnä joko olosuhteiden pakosta (tilaaja toivoo/vaatii) tai koska se on muista käytännöllisistä syistä (laitehankinnat, laskutus…) järkevää. Varsinaista business-ajattelua nopeine ’exiteneineen’ taustalla ei juuri tunnu olevan. Taiteilijuus on elämäntapa, yrittäjyys vain väline oman intohimon toteuttamiseen. Järjestöjen ja yhdistysten rooli korostuu, kun etsitään vertaistukea ja apua omalle työlle. Kolmannen sektorin rooli näyttäytyykin Luovia-hankkeen kokemusten valossa erittäin tärkeänä. Luovan alan tekijä kiinnittyy vahvasti näihin järjestöihin.
Osuuskuntamallin kehittäminen yli eri alojen voisi mahdollisesti myös kyetä täyttämään tätä tarvetta ja samalla luomaan uusia työmahdollisuuksia.
Luovia-hanke syntyi korona-ajan synnyttämästä erittäin haasteellisesta tilanteesta. Vaikka luova ala toipuu ilmeisen nopeasti, poikkeuksellinen aika toi näkyviin yleisiä ja merkittäviäkin metatason kysymyksiä muun muassa itsensä työllistämisen ja verkostoitumisen suhteen. Samalla se nosti esiin turvaverkkojen merkityksen. Turvaverkko voisi syntyä myös uudenlaisen yrittämisen tavan kautta. Siinä samanhenkiset ihmiset saavat voimaa ja tukea toisiltaan ja samanaikaisesti kykenevät luomaan liiketaloudellista lisäarvoa toiminnalleen.
Vaikka lukujen valossa ehkä näyttääkin, että Suomessa luovat alat ovat elinvoimaisia, on samanaikaisesti huomattava, että luovien alojen osuus koko talouden arvonlisäyksestä on laskenut vuodesta 2016 vuoteen 2020(ainoastaan 2.9 %), siis jo ennen koronaa (OKM – https://okm.fi/luova-talous ). Luovan alan olisi kipeästi löydettävä uusia ansaintamalleja, ehkä myös tekijöiden asenteessa olisi parannettavaa? Kriiseihin (pandemiat, sodat) reagoidaan ketterästi valtion taholta, mutta yleinen laajempi muutos saattaisi tarvita suurempia panostuksia luovalle alalle valtionkin taholta.
Luovia hanke rahoitetaan REACT-EU-välineen määrärahoista osana unionin covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.
