Maria Huhmarniemi & Antti Stöckell
Taiteellinen hoivasuhde maan kanssa
Taiteelta odotetaan yhä useammin osallistumista ekologisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin kohti kestävämpää elämäntapaa. Samalla taiteilijat pohtivat omaa rooliaan suhteessa ilmastokriisiin, biodiversiteetin heikkenemiseen sekä hyvinvointiin, joka sisältää ihmisten ja muun luonnon hyvinvoinnin.
Tämä blogikirjoitus perustuu KUVATA-hankkeen englanninkieliseen webinaariin “From Caring to Provocation”. Webinaarissa käsiteltiin huolenpitoa, huomioimista ja välittämistä keskeisinä teemoina kohti kestävyysorientoituneita yhteisöjä ja yhteiskuntia. Lisäksi tarkasteltiin provokaatiota ja poliittista taidetta, mutta tämä kirjoitus keskittyy ensimmäiseen teemaan. Käsittelemme provokaatioita ja poliittisuutta toisessa kirjoituksessa.
Tämä blogi perustuu erityisesti Maria Huhmarniemen ja Nina Rantalan alustuksiin webinaarissa. Huhmarniemi toimii professorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa, ja Rantala on kuvataiteilija, joka tarkastelee ja uudistaa sekä taiteen käytäntöjä että luontosuhdettamme. Tähän blogiin on päivitetty hänen webinaarissa esittelemänsä projektin vaiheita.
Kestävyys ja taiteen ekologinen kädenjälki
Kestävyyskeskustelu liittyy usein ekologisuuteen, hiilijalanjälkeen, materiaalivalintoihin ja luonnonsuojeluun. Taiteen kentällä pohditaan esimerkiksi sitä, miten taidetta tuotetaan mahdollisimman pienellä ympäristökuormalla ja millaisia materiaaleja sekä tuotantotapoja käytetään.
Tässä webinaarissa painopiste ei kuitenkaan ollut taiteen hiilijalanjäljen minimoinnissa, vaan taiteen ekologisessa kädenjäljessä: siinä, mitä myönteistä taide voi synnyttää, käynnistää ja vahvistaa.
Taide johdattaa kestävyyteen
Maria Huhmarniemi avasi webinaarin kestävyystutkimuksen ja taiteen roolin kautta kestävyysmurroksessa. Kestävyysmurros tarkoittaa syvällistä muutosta vallitseviin arvoihin ja asenteisin. Se konkretisoituu kulttuurisena muutoksena kohti elämäntapaa, joka pysyy maapallon kantokyvyn rajoissa ja jossa huomioidaan eläinten ja muun luonnon oikeudet. Oikeudenmukaisuus laajenee tällöin maahan ja monilajisiin yhteisöihin.
Kestävyys liittyy ekologisten kysymysten lisäksi myös yhdenvertaisuuteen ja ihmisoikeuksiin, rasismin ja syrjinnän vastustamiseen, paikalliskulttuureihin, yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys kietoutuvat usein toisiinsa mutta voivat olla myös toisilleen vastakkaisia. Esimerkiksi jonkin perinteisen yhteisöllisen kulttuurisen käytännön jatkaminen voisi olla kulttuurisesti kestävää (varsinkin jos kestävyys ymmärretään jatkuvuutena), mutta esimerkiksi ilmastokriisin ja luontokadon takia kyseenalaista tai suorastaan väärin. Kestävyyden eri ulottuvuuksien välillä on siis jännitteitä ja ristiriitoja.
Huhmarniemi toi esiin, että taiteilijoiden tulee osata argumentoida taideprojektien kestävyystavoitteita ja -vaikutuksia. Ne kiinnittyvät taiteen rahoitukseen, taiteellisiin sisältöihin, yhteistyöhön ja siihen, miten taiteen yhteiskunnallinen merkitys ymmärretään. Taiteella ja taidekasvatuksella voi parhaimmillaan olla vipuvoimaa kestävyysmurrokseen, kuten Huhmarniemi ja Jokela kuvaavat artikkelissaan Kuvataidekasvatus kestävyyden vipuvoimana.
Suomessa on käynnissä kestävyysmurros-tohtorikoulutuspilotti SusTra. Siinä tehtävä tutkimus on tieteidenvälistä ja ratkaisukeskeistä. Pilotissa tehdään myös taidealan tutkimusta Lapin yliopistossa. Taiteen ja kuvataidekasvatuksen roolista kestävyysmurroksessa on siis lisääntyvää tutkimustietoa.
Taide osana kestävyysmurrosta
Taiteen merkitys kestävyysmurroksessa liittyy sen kykyyn vaikuttaa arvoihin, asenteisiin, käyttäytymiseen ja tulevaisuuden kuvitteluun. Taiteen avulla voidaan kokea sellaista elämän merkityksellisyyttä, joka toimii vastavoimana kuluttajuuden kautta määrittyvälle ihmisyydelle. Taide voi myös herättää kokemuksia ja keskusteluja vahvistamaan ekologista tietoisuutta, sosiaalista vastuuta ja monimuotoisia osallistumisen tapoja.
Taide tekee kestävyyskysymyksistä näkyviä ja koettavia sekä emotionaalisesti koskettavia. Taide voi tehdä näkyväksi vaikeasti havaittavia ilmiöitä ja vahvistaa toivoa ja toimijuutta. Taiteen tekeminen tai kokeminen voi myös haastaa vakiintuneita ajattelutapoja ja syventää ihmisen yhteyden tunnetta toisiin ihmisiin ja muuhun luontoon. Taiteen vaikuttavuus syntyy usein siitä, että se muuttaa tapoja ymmärtää ympäröivää maailmaa ja omaa paikkaamme siinä.
Osallistava ja yhteiskunnallisesti sitoutunut taide
Nykytaide rakentuu yhä useammin osallistumiselle ja yhteisöllisyydelle. Yhteisötaide, osallistava taide ja sosiaalisesti sitoutunut taide luovat tiloja kohtaamiselle, keskustelulle ja yhteiselle toiminnalle.
Huhmarniemi kertoi tutkimuksestaan ja taiteellisesta työskentelystään, jossa hän on tarkastellut ympäristötaiteen mahdollisuuksia osallistua paikallisiin ympäristökeskusteluihin. Käytännössä tämä on tarkoittanut työpajoja, performansseja ja yhteisöllisiä tapahtumia, joissa ihmiset osallistuvat aktiivisesti taiteen tekemiseen ja merkitysten rakentamiseen.
Taiteen vaikutukset näkyvät usein viiveellä ja monella tasolla: julkinen keskustelu voi saada uusia sävyjä, osallistujat voivat tarkastella omia näkemyksiään uudesta perspektiivistä ja yhteisöihin voi syntyä uusia dialogeja.
Taide voi vahvistaa yhteyden tunnetta ekosysteemeihin, lisätä empatiaa ja tukea toivoa aikana, jolloin monet kokevat ilmastoahdistusta tai epävarmuutta tulevaisuudesta. Ympäristötaide, moniaistisuus, kehollisuus ja luonnossa tapahtuva työskentely tarjoavat mahdollisuuksia tarkastella ihmisen ja luonnon suhdetta uudella tavalla. Metsissä toteutettavat työpajat, yhteisölliset rituaalit ja luontoyhteyttä vahvistavat taidepalvelut voivat auttaa ihmisiä kokemaan luonnon arvon osana omaa elämäänsä ja hyvinvointiaan. Taiteilijoille tällaisen toiminnan fasilitointi voi samalla tarjota myös toimeentulon muotoja.
Maalta ja maan kanssa oppiminen
Land-based learning on käsite, jolla tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu suhteessa paikkaan, maahan ja ympäröivään ekosysteemiin. Siinä oppiminen muodostuu kokemuksellisessa, kehollisessa ja yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa monilajisen ekosysteemin kanssa. Tällainen maaperustainen oppiminen korostaa paikallista tietoa, ympäristön prosessien havainnointia sekä ihmisen vastuullista suhdetta maahan ja muihin elollisiin toimijoihin.
Maaperustainen ajattelutapa liittyy usein alkuperäiskansojen pedagogiikkaan ja kestävyyden kysymyksiin, joissa pyritään vahvistamaan yhteyttä paikkaan, yhteisöön ja ei-inhimilliseen luontoon. Tällaista pedagogista ajattelua on kuitenkin sovellettu viime vuosina myös taiteeseen ja taidekasvatukseen. Käsikirja Living with Land and people: A handbook for artistic project and art-based action research in the Arctic tukee tällaisen kunniottavaan ja vuorovaikutteiseen maasuhteeseen perustuvan taiteen suunnittelua ja toteuttamista.
Maaperäaktivismia
Kuvataiteilija Nina Rantala työskentelee maaperäaktivismin, ympäristötaiteen ja yhteisöllisen tutkimuksen risteyskohdassa. Hän johtaa monialaista Apart We Shall Perish -hanketta yhdessä kuvataiteilija Visa Suonpään kanssa. Hanke tarkastelee ihmisen suhdetta maahan, maaperään ja ei-inhimilliseen elämään sekä pyrkii palauttamaan katkenneita yhteyksiä sekä luontoon että ihmisten välille.
Keskeinen lähtökohta on ajatus siitä, että maaperä ei ole passiivinen materiaali vaan elävä ja aktiivinen toimija, jolla on perustava rooli ekosysteemien ylläpitäjänä ja yhteiskunnallisissa muutoksissa. Työskentelyssä korostuvat mikrobiologiset prosessit, kuten maaperän mikrobiston monimuotoisuus, fermentaatio (käymisellä ja hapattamisella) ja luonnon kiertokulkuihin perustuvat menetelmät. Rantala ja Suonpää työskentelee maaperän kanssa pyrkien lisäämään sen eliöstöä.
Rantalan työ perustuu vuoropuheluun luonnontieteellisen tutkimuksen kanssa, yhdistäen luonnontieteellisen tiedon sekä kehollisen ja aistillisen kokemuksen. Keskeistä on ajatus siitä, että kaupunkeja ja luontoa ei tulisi tarkastella erillisinä järjestelminä, vaan toisiinsa kietoutuneina kokonaisuuksina. Näin myös kaupunkitilat voivat toimia biologisen monimuotoisuuden ja ekologisen palautumisen alustoina.
Yksi Rantalan käynnissä oleva hanke on Turkuun toteutettava Lumottu metsä, joka sijoittuu uuden psykiatrisen sairaalan yhteyteen. Mikrometsä toimii osana hoitoympäristöä ja psykiatrista hoitoa: “15. aistihuoneena”, joka tukee hyvinvointia moniaistisesti ja rauhoittavasti. Suunnittelun lähtökohtana on ollut metsäpohja. Lumottu metsä kohdentuu monille eri käyttäjille: potilaille, henkilökunnalle, sairaalakoulun oppilaille sekä alueen eliöstölle. Tavoitteena on elävä, monikerroksinen ympäristö, jossa yhdistyvät hoito, oppiminen ja luonnon monimuotoisuus.
Hanke ehdottaa uusia tapoja ymmärtää hyvinvointia ekologisena ja materiaalisena suhteena ympäröivään maailmaan. Maaperä, kasvit ja mikrobisto nähdään osana hoivaa ja yhteistä terveyttä. Samalla projekti haastaa käsityksiä taiteesta ja sen tekemisen paikoista: teos ymmärretään jatkuvana prosessina, jossa maa, ihmiset ja ei-inhimillinen elämä ovat vuorovaikutuksessa.
Rantalan työ avaa lopulta laajemman kysymyksen: miten taide voi osallistua kestävyysmurrokseen konkreettisesti toimimalla uusien ekologisten ja sosiaalisten suhteiden rakentajana.
Nostoja webinaarista
“Taiteilijoilla on rooli siinä, että he herättävät pohtimaan arvojamme, sitä millaista elämää arvostamme ja mitä haluamme elämältämme.” – Huhmarniemi 00:07:14
“Taide ja kulttuuri voidaan ymmärtää kestävyystransformaation katalysaattoreina. Taiteilijoiden täytyy puhua tästä itsekin, kun kerromme, miksi taidetta tulee rahoittaa” – Huhmarniemi 00:10:22
“Toivoa pidetään erittäin tärkeänä kestävyyttä edistävässä toiminnassa ja toimijuuden vahvistamisessa. Joten meidän täytyy voida uskoa, että meidän valinnoilla ja teoilla voi vaikuttaa yhteiskuntaan ja että voimme luoda jotain hyvää elämässämme.” – Huhmarniemi 00:16:57
“Taiteilijoiden tehtävänä ei ole ainoastaan pienentää ekologista jalanjälkeään, vaan myös luoda ekologista kädenjälkeä.” – Huhmarniemi 00:18:00
“Taiteilijoiden vahvuus on puhua taiteen kielellä ja vaikuttaa arvoihin sekä arvokeskusteluihin.” – Huhmarniemi 00:14:26
“Ajattelemme, että luonto ja kaupungit tulisi ymmärtää yhdessä – tällaista erottelua ei oikeastaan ole. Tämä tarjoaa mahdollisuuden monipuolistaa maaperän mikrobistoa, ja se voi toimia osana kaupunkiympäristön mikrobiverkostoa.” – Rantala, 01:02:23
“Tavoitteena on rakentaa silta vanhojen metsien ja kaupunkiympäristöjen välille työskentelemällä maaperän mikrobien kanssa. Käytämme fermentaatioon perustuvia generatiivisia viljelymenetelmiä” – Rantala 00:52:12
Tutustu puhujiin
Maria Huhmarniemi on varadekaani ja professori Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Hän on omistautunut taiteelle ja tutkimukselle, joka edistää kestävyysmurrosta taiteen keinoin. Huhmarniemi on toteuttanut sosiaalisesti ja ekologisesti sitoutunutta taidetta sekä kehittänyt taiteeseen perustuvia menetelmiä paikallisten ja poliittisten kysymysten käsittelemiseksi. Webinaarissa hän tarkasteli taiteen ja taiteilijoiden roolia arvojen muutoksen käynnistäjinä sekä kestävyyden edistäjinä.
Kuvataiteilija Nina Rantala on maaperäaktivisti ja monialaisen “Apart We Shall Perish” -ryhmän johtaja yhdessä kuvataiteilija Visa Suonpään kanssa. Apart We Shall Perish taideprojekti keskittyy yhteyden palauttamiseen maahan ja itseemme, hienovaraisen rinnakkaiselon oppimiseen sekä maaperän merkityksen ymmärtämiseen. Ryhmän työskentely perustuu vuoropuhelun luomiseen ja konkreettisten tapojen etsimiseen, joilla voidaan työskennellä yhdessä elävän ja aktiivisen maaperän kanssa. Webinaarissa Rantala avasi taiteellista työskentelyään. Hän esitteli myös mikrometsää, joka on uuden psykiatrisen sairaalan yhteyteen Turkuun toteutuva ”Lumottu metsä”.
Webinaaritallenne:
KUVATA webinar 9: From Caring to Provocation: https://www.youtube.com/watch?v=mWxViA7kJWU&t=1242s
Muut lähteet
Apart We Shall Perish www.apartweshallperish.org
Huhmarniemi, M. & Jokela, T. (2025). Kuvataidekasvatus kestävyyden vipuvoimana. Research in Arts and Education, 2025(1), 140–164. https://doi.org/10.54916/rae.145623
Huhmarniemi, M., & Jokela, T. (Toim.). (2025). Living with Land and people: A Handbook for artistic project and art-based action research in the Arctic. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-505-5
Kestävyysmurros-tohtorikoulutuspilotti. https://sites.uef.fi/sustra/
Nina Rantala: https://www.ninarantala.com/
Kuvata-hanke
KUVATA: Kuvataiteilijan uusi työ- ja ansaintakenttä -hanke tukee suomalaisten kuvataiteilijoiden työtä ja ansaintaa tarjoamalla koulutuksia, webinaareja ja työkaluja nykypäivän taidekenttään. Kohderyhminä ovat ammattikentällä toimivat kuvataiteilijat sekä oppilaitokset eri puolilla Suomea. KUVATA-hanke (2024–2026) toteutetaan Tampereen ammattikorkeakoulun johdolla yhteistyössä Lapin yliopiston ja Globe Art Point ry:n kanssa. Hanketta rahoittaa EU:n ESR+ -ohjelma Hämeen ELY-keskuksen kautta.