Kirjoittanut Isa Välimäki
Keskiajan lääketieteellistä almanakkaa voi pitää nykyisin täysin kadonneena kirjallisuuden lajina, jonka kiehtovat historialliset vaiheet ruokkivat nykylukijan mielikuvitusta. Lajityyppinä almanakka syntyi, kun tulevan vuoden kuukausia ja päiviä jäsentävään kalenterirunkoon alettiin liittää hyödylliseksi katsottua tietoa ja ennustuksia tulevan varalle. Almanakan historia on monivaiheinen – lajin tarina kytkeytyy osaksi erilaisten kalenterityyppien historiaa, joka polveilee moneen suuntaan eri puolilla maailmaa.
Pienikokoinen taitettu almanakka kehittyi keskiajan Englannissa eritoten lääkäreiden tarpeisiin. Ajan lääketiede oli olennaisesti kietoutunut astrologisiin uskomuksiin, joiden mukaan taivaankappaleiden asentojen arvioitiin vaikuttavan ihmisten terveyteen. Näppärän fyysisen olomuodon perusteena lienee ollut käytännöllisyys: ammattinsa vuoksi paljon matkustavien lääkäreiden oli kätevää napata mukaan pienikokoinen taitettu käsikirjoitus, joka oli aina valmiina opastamaan heitä vaativan työn tehtävissä. Tutkijat ovatkin todenneet, että taitettu almanakka oli todennäköisesti suunniteltu kuljetettavaksi mukana vyöhön kiinnitettynä. Näin ollen taitetut almanakat olivat omintakeinen yhdistelmä keskiajan kalenteritietoutta, astrologiaa ja lääketiedettä. Almanakat olivat paitsi käyttöesineitä, myös huolellisesti koristeltuja, aikansa vaikuttavan käsityötaidon näytteitä. Taitetun almanakan englantilaisen perinteen haarasta alkuperäisiä keskiaikaisia käsikirjoituksia on säilynyt tiettävästi vain 29 kappaletta, joten kyse on harvinaisista historiallisista aarteista. (Carey 2003.)
Monissa almanakoissa esiintyi tietoutta mm. diagrammien muodossa terveysennusteiden ja oikea-aikaisten lääketieteellisten toimenpiteiden tekemistä varten. Ihmisen verisuonistoa esittelevän Vein Man -hahmon avulla lääkäri arvioi sopivaa tapaa ja ajankohtaa toteuttaa potilaalle suoneniskentä, jota käytettiin hoitokeinona monenlaisiin vaivoihin. Zodiac Man -hahmon avulla puolestaan yhdistettiin ihmiskehon eri osat eläinradan tähtikuvioihin. Lääkäreiden oli syytä tietää tarkasti taivaankappaleiden asemat ja harkita niiden mukaan, mihin toimenpiteisiin oli kulloinkin kannattavaa ryhtyä. Zodiac Man -piirros saattoi esimerkiksi varoittaa verenvuodoista tietyissä kohdissa kehoa, kun kuun asema vastasi tiettyä eläinradan merkkiä. (Carey 2004.)
Ruotsissa almanakkoja alettiin julkaista 1500-luvun lopulla, ja suomenkielisiä almanakkoja alkoi esiintyä 1700-luvun alussa. Varhaisten almanakkojen laatimisesta ja julkaisemisesta olivat vastuussa yliopistojen oppineet, esimerkiksi ensimmäisten suomenkielisten versioiden laatijat olivat matematiikan professoreja. Almanakan ennustuksiin nojaava lääketieteellinen historia kaikui silti vielä suomenkielisissäkin almanakoissa, sillä alkuvaiheen julkaisuissa opastettiin lukijoita saunomiseen ja kuppaamiseen erityisen hyvin soveltuvista ajankohdista. Tieteen edistyessä suosituista terveyteen ja säähän liittyvistä ennustuksista luovuttiin myös suomenkielisissä almanakoissa 1700-luvun kuluessa, mikä kuitenkin romahdutti nopeasti almanakkojen suosion yleisön parissa. (Arffman 2018, 220–228.)
Yksi tapa elvyttää tai ainakin pitää kadonneen lajin muistoa yllä on tuoda lajityyppi uudenlaiseen sosiaaliseen kontekstiin. Järjestin viime vuoden marraskuussa Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen kouluttamille kirjallisuusterapiaohjaajille ammatillisen kasvuryhmän, jossa ammennettiin ideoita työskentelyyn kadonneista kirjallisuuden lajeista. Keskiajan taitettu almanakka oli yksi lajityyppi, johon tutustuimme ekspressiivisten taideterapioiden keinoja hyödyntävän harjoituksen avulla. Vaikka monet taitetuissa almanakoissa ilmenevät aikansa astrologis-lääketieteelliset käsitykset kuuluvat hyvistä syistä historiaan, almanakka voi toimia hedelmällisenä lähtökohtana kirjallisuusterapeuttiselle työskentelylle nykyajassa. Tutustumalla vanhoihin almanakkoihin, pohtimalla yhdessä niiden kirjallisuushistoriaan ja lääketieteen historiaan kytkeytyvää tarinaa sekä hyödyntämällä lajityypin piirteitä uudessa kontekstissa, keskiajan taitettu almanakka avaa mahdollisuuden monenlaisille mielikuvitusta ja luovuutta ruokkiville sovelluksille taide- ja kirjallisuusterapian kentällä.
Kuva: MS. 8932. Medieval folding almanac (15th century). London: Wellcome Library. Wikimedia Commons.
Lähteet:
Arffman, Kaarlo. 2018. ”Almanakat hyödyllisen tiedon kohtauspaikkoina 1700-luvulla”. Teoksessa Hyödyllisen tiedon piirit. Tutkimuksia papistosta, rahvaasta ja tiedon rakentumisesta 1700-luvulla, toim. Minna Ahokas ja Esko M. Laine, 220–53. Historiallisia tutkimuksia, 277. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Carey, Hilary M. 2003. ”What is the folded almanac? The form and function of a key manuscript source for astro-medical practice in later medieval England”. Social History of Medicine: The Journal of the Society for the Social History of Medicine 16 (3): 481–509.
———. 2004. ”Astrological Medicine and the Medieval English Folded Almanac”. Social History of Medicine: The Journal of the Society for the Social History of Medicine 17 (3): 345–63.