Kirjoittanut Katariina Kärkelä
Pohjois-Italiassa Veneton hallintoalueella sijaitseva Veronan kaupunki on monelle tuttu Romeon ja Julian tarusta, Capuletin ja Montaguen sukujen pitkästä vihanpidosta ja onnettomuuksista, joihin kauna Shakespearen näytelmässä johtaa. Sen sijaan vähemmän laajalle on levinnyt tieto siitä, että Veronassa sijaitsee myös maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva kirjasto, La Biblioteca Capitolare, jonka ovet avattiin yleisölle vasta varsin hiljattain syyskuussa 2023. Kirjaston kotisivuilla vierailevaa tervehtivät ensimmäisenä sanat dove il sapere incontra l’emozione, missä tieto kohtaa tunteen. Sanat pitävät arvonsa myös paikan päällä kirjastosalissa, jonka kokoelma koostuu yli 1200 käsikirjoituksesta – edellyttäen, että kirjaston ensin löytää.
Muiden turisteja houkuttavien kaupunkien tapaan myös Veronan historiallisessa kaupunginosassa on nähtävyyksille opastavia kylttejä miltei jokaisessa kadunkulmassa. Vierailijaa neuvotaan suuntaamaan amfiteatteri Arenalle, Ponte Pietran roomalaiselle kaarisillalle, tuomiokirkolle, monille piazzoille sekä tietenkin Julian talon kuuluisalle parvekkeelle. Capitolaren sijainnista opasteet eivät kuitenkaan kerro, eivätkä kävijöille jaettavat kartatkaan. Kirjasto sijaitsee aivan tuomiokirkon kupeessa, mutta silti sen saattaa helposti ohittaa, jollei tiedä, mitä on etsimässä: holvikaaren ali kulkeva sisäänkäynti on huomaamaton, kuin mille tahansa sisäpihalle johtava. Harha-askelet kuitenkin palkitsevat. Capitolaren korkeaan, avaraan pääsaliin astuvaa odottavat Homeroksen rintakuva, vitriineissään olevat epigrafifragmentit sekä tietenkin itse kirjat, joita Capitolaressa on vaalittu vaihtuvissa muodoissa ja vaihtuvin tavoin aina siitä lähtien, kun pergamenttiteosten luomiseen keskittyneen Scriptorium Veronensis -koodeksityöpajan pohjalta alkoi 500-luvulla hiljalleen kehittyä kirjastotoimintaa.
Capitolare kutsuu teoksiaan ylpeästi aarteiksi, ja aivan ansaitusti: käsikirjoitus- ja teoskokoelman aiheet vaihtelevat astronomiasta lääketieteeseen, teologiaan, kasvioppiin ja kaunokirjallisuuden moniin eri muotoihin, ja varjelluista teksteistä huomattavimpiin lukeutuvat muiden muassa varhaisin säilynyt kopio Augustinuksen teoksesta De Civitate Dei sekä vaatimattomuudessaan ja pienuudessaan harhaanjohtava Indovinello Veronese. Noin 900-luvulle ajoitettu Indovinello Veronese on pikkuinen, myöhäiseksi vulgaarilatinaksi laadittu kirjoitusarvoitus. Kirjoittamista valkean pellon, härkien ja mustien siementen kielikuvien avulla kuvaava arvoitus on jäänne tärkeästä kielellisestä taitekohdasta, ja sitä pidetään varhaisimpana säilyneenä, kirjoitettuna aineistona orastavasta italian kielestä. Tuskin on ihme, että Capitolaren kaltaisessa ympäristössä raja kirjaston ja museon välillä hiipuu näkyvistä: jokaiselta seinustalta lattiasta aina katonrajaan saakka kävijää ympäröivät kirjat, joita ei ole tarkoituskaan lukea tai koskettaa. Huomionarvoista on, että harvinaisetkin teokset ovat yllättävän lähellä, sillä vitriinien sijaan kirjat ovat avohyllyissä erillisen huoneen näyttelykappaleita lukuun ottamatta, mistä syystä myös kirjojen tuoksu on salissa sakea ja tunnistettava. Capitolaressa pöly ja hapertuminen ovat ylpeydenaiheita, eivät merkki menetyksestä.
Biblioteca Capitolare on ensimmäistä kertaa 1500-vuotisen historiansa aikana pysyvästi avoin paitsi tutkijoille myös yleisölle. Kirjastolle on säilymisestään velkaa moni antiikin ja keskiajan harvinaisuus, sattumankin kautta oikeisiin käsiin joutunut. Toivoa sopii, että Veronan kadunkulmiin aikanaan ilmestyy myös kirjastolle osoittavia opasteita, jottei kirjallisuushistoriallisten aarteiden keskelle astuminen jäisi sattuman varaan.
Biblioteca Capitolarea koskevat tiedot ovat peräisin kirjaston näyttelytilojen opasteista (24.11.2023). Kirjaston kotisivut löytyvät osoitteesta www.bibliotecacapitolare.it
Kuva: Katariina Kärkelä