Kirjoittanut Erika Pihl
”Sä alat vihdoin viimein käsittää / ettet sä tarvii lupaa keneltäkään / Oot liian kaunis häpeemään / etkä voi yhtään mitään menettää / Joten anna mennä, joten anna mennä / Kaunis rietas onnellinen.”
Tuskin kukaan radiota edes satunnaisesti kuunteleva on voinut välttyä Saara Törmän sanoittamalta, Kaija Koon esittämältä kappaleelta ”Kaunis rietas onnellinen”, jossa pitkään muiden odotuksiin mukautunut puhuttelun kohde on vihdoin löytämässä oman tapansa olla ja elää. Tällaisia erityisesti naisia kannustavaksi miellettyjä ja naisten vahvuutta ylistäviä ”voimalauluja” löytyy suurta suosiota nauttivan Kaija Koon tuotannosta paljon (Rajala 2015).
Keskiaika on monelle kenties viimeinen asia, joka tulee mieleen naisten itsenäistä päätösvaltaa ylistävästä 2000-luvun hittibiisistä. Aikakausi on kuitenkin monipuolisempi kuin siihen liitetyt stereotyyppiset mielikuvat antavat ymmärtää, eikä naisten voimalaulu olisi keskiajallakaan aivan mahdottoman vieras ajatus ollut. Lähelle tätä lajityyppiä voisivat tulla niin kutsutut kudontalaulut (chanson de toile). Näissä Pohjois-Ranskan alueelta säilyneissä, sydänkeskiaikaisissa lauluissa kuvataan erilaisia ompelutöitä tekeviä yläluokkaisia naisia, jotka painiskelevat rakkauteen ja avioliittoon liittyvien ongelmien kanssa – ja usein ratkaisevat ne menestyksekkäästi omaksi edukseen.
Tuntemattoman tekijän kudontalaulussa ”Bele Yolanz en chambre koie” (”Kaunis Yolanz hiljaisessa huoneessa”) päähenkilö Yolanz kirjailee ompelustaan kulta- ja silkkilangoin äitinsä herpaantumattoman haukankatseen alla. Laulun kertosäe koostuu äidin moitteesta: ”Torun sinua, kaunis Yolanz”. Yolanz tiedustelee, muka viattomasti, että hänen ompelutaitojaanko rouva äiti paheksuu. Ei suinkaan, vaan syynä on tyttären liian tuttavallinen jutustelu muuan Mahi-nimisen kreivin kanssa. ”Aviomiehesi ei pidä sellaisesta – lopeta,” kuuluu äidin täsmäneuvo. Yolanzin yksiselitteinen vastaus yllättää ja riemastuttaa: sama se, minähän en rakkaudesta luovu, vaan keskustelen jatkossakin kreivi Mahin kanssa, vaikka aviomiehen koko suku repisi pelihousunsa. Laulu päättyy ilottelevaan säkeeseen ”Tee miten tahdot, kaunis Yolanz”. Säettä ei lausu äiti – mutta kuka sitten? 1200-luvulla kirjoitetun Guillaume de Dole -nimisen romanssitekstin perusteella on arveltu, että keskiajan naiset lauloivat kudontalauluja yhdessä käsitöitä tehdessään. On houkuttavaa kuvitella, miten 1200-lukulainen naisjoukko kajauttaisi antaumuksella yhteen ääneen ”Bele Yolanzin” viimeisen, sankarittaren naisellista kuuliaisuutta uhmaavaa asennetta kannustavan säkeen, heleän ja ilkikurisen naurun saattelemana.
Sydän- ja myöhäiskeskiajalla kirjoitettiin lukuisia naisille suunnattuja oppaita, joissa määriteltiin naisen soveliaan käytöksen raamit. 1300-luvun loppupuolelta peräisin oleva Le Ménagier de Paris, joka opettaa pariisilaiselle porvarivaimolle käytöksen ohella esimerkiksi taloudenpitoa, haukkametsästystä ja kukkien hoitoa, korostaa, että oman sielun pelastuksesta huolehtimisen lisäksi vaimon tärkein tehtävä on saavuttaa täydellinen omistautuneisuus aviomiehelleen. Kirjoittaja pyrkii todistamaan asian aukottomasti eläinkunnan vertauskuvin: isäntänsä lähellä viipyilevän, vieraita karttavan koiran tapaan pysyttelee uskollinen vaimo aviopuolisonsa ja tämän sukulaisten rinnalla, pitäen samalla visusti etäisyyttä ulkopuolisiin mieshenkilöihin.
Kauniin Yolanzin käytös ei voisi olla kauempana tästä ihanteesta. Samaa voi sanoa monista muistakin kudontalaulujen sankarittarista. Niin ikään tuntemattoman tekijän laulussa ”Bele Amelot soule an chambre feloit” (”Kaunis Amelot kehräsi yksin huoneessaan”) Amelot ilmoittaa äidilleen, että haluaa onnen tosirakkautensa kanssa, sen sijaan että musertuisi suruun vanhempien järjestämässä rakkaudettomassa liitossa – lopulta äiti ja jopa isäkin hyväksyvät Amelot’n valinnan. Vieläkin radikaalimpi tapaus kuvataan Audefroi le Bâtard’n nimiin laitetussa laulussa ”An chambre a or se siet la belle Beatris” (”Kultaisessa huoneessa istuu kaunis Beatris”): herttua Henris’lle puolisoksi luvattu Beatris odottaa lasta toiselle miehelle, rakastamalleen Ugonille. Hän junailee aseenkantajan avulla puutarhatapaamisen uutisesta suuresti ilahtuvan Ugonin kanssa, ja niin lyövät hääkellot Beatris’n määrätietoisen toiminnan ansiosta hänelle ja hänen lapsensa isälle. Herttua Henris joutuu nielemään kiukkunsa.
Yolanz, Amelot ja Beatris ovat naisia, jotka kultaisten, ylellisten huoneidensa vankilasta järjestävät elämänsä oman mielensä mukaisesti sen vaatimasta riskinotosta huolimatta – he ovat naisia, jotka antavat mennä.
Nykypäivän voimalaulujen käyttötilanteeksi on kuvailtu esimerkiksi hetkiä, jolloin on ”tarvetta lisäkannustukselle” tai kaivataan ”rohkaisua elämässä eteen tuleviin haastaviin tilanteisiin” (Keponen 2019). Ei ole syytä olettaa, että tällaisia tehtäviä ei olisi lainkaan ollut keskiaikaisilla kudontalauluilla. Keskiajan runousopissa korostettiin retoriikan ihanteiden mukaisesti taitavan kirjailijan kykyä samastuttaa kuulijansa kertomuksessa kuvattuihin tunteisiin. Lyhyet kudontalaulut rikkaine, arjesta tuttuine yksityiskohtineen ovat varmasti luoneet keskiaikaisissa (nais)kuulijoissaan kutsuvia, voimakkaastikin koskettavia haavekuvia: entä jos elämä menisikin näin, vastoin kaikkia odotuksia? Ne ovat utopioita, jotka päättyvät täsmälleen sankarittarien toiveiden mukaisesti. Näissä pienoiskertomuksissa palkittavien kiellettyjen tunteiden ja kapinallisten tapahtumakulkujen kuvitteleminen yhdessä laulaen on voinut antaa voimaa kestää todellisuutta, joka monessa kultaisessa huoneessa on mitä todennäköisimmin ollut täysin toisenlainen.
Kuva: Ms Fr 12420 fol. 71 Tanaquil weaving, from ”De Claris Mulieribus,” from the Works of Giovanni Boccaccio, 1402. Wikimedia Commons.
Lähteet
Greco, Gina L & Christine M. Rose (toim.). 2009. The Good Wife’s Guide (Le Ménagier de Paris): A Medieval Household Book. Ithaca: Cornell University Press.
Keponen, Johanna. 2019. ”Kaipaatko kannustusta? Nämä 30 voimaannuttavaa ja rohkaisevaa laulua haluat kuunnella.” https://kotiliesi.fi/terveys/voimaannuttava-soittolista/
Rajala, Eeva. 2015. ”Kaija Koo otettu naisten kiitoksista – muistelee koskettavaa kohtaamista.” https://www.iskelma.fi/uutiset/musiikki/a-112218
Törmä, Saara. 2011. Kaunis rietas onnellinen. Albumilla Kaija Koo, Kaunis rietas onnellinen – Parhaat 1980–2011. Warner Music Finland.