Kirjoittanut Sari Kivistö
Yksi varhaisella uudella ajalla suosittu kirjallisuuden laji oli ironinen, parodinen tai satiirinen ylistys (mock encomium). Laji ylisti jotain tavallisesti vähäarvoisena tai vahingollisena pidettyä asiaa, kuten sairautta, hyönteisiä tai paheita. Varhaisia lajin edustajia olivat antiikissa sofisti Gorgiaan Helenan ylistys, Lukianoksen kärpäsen ylistys tai Apuleiuksen köyhyyden ylistys. Humanismin aikakaudella genre levisi sekä latinankielisessä että Euroopan kansankielisessä kirjallisuudessa. Latinan kielen osalta kirjallinen muoti saavutti huipentumansa 1500-luvulla sellaisten teosten kuin Erasmuksen Tyhmyyden ylistyksen (1511) tai Girolamo Cardanon keisari Neron ylistyksen (1562) myötä. Ylistyksiä koottiin myös kokoelmiin, joista laajin on Caspar Dornaviuksen Amphitheatrum Sapientiae Socraticae Joco-Seriae (1619). Erityisesti Italiassa, Ranskassa ja Englannissa ironisia ylistyksiä kirjoitettiin myös kansankielillä.
Ironinen ylistys on runo- tai proosateksti, joka positiivisella tavalla osoittaa kunnioitusta esineelle tai asialle – elävälle tai elottomalle, konkreettiselle tai abstraktille -, joka on vallitsevan käsityksen mukaan naurettava tai haitallinen. Sävy voi vaihdella leikkisästä avoimen satiiriseen. Kyse ei ole vain retorisista tyyliharjoituksista, sillä useimmat tekstit liittyvät läheisesti aikakauden sosiaalisiin, poliittisiin, tunnustuksellisiin, filosofisiin tai kulttuurisiin diskursseihin. Erityisten muotopiirteidensä ja kommunikatiivisten strategioidensa ansiosta lajin avulla voidaan tarkastella monipuolisesti varhaismodernin kirjallisuuden ja ajattelun historiaa. Lajia tutkittaessa onkin tärkeää analysoida kielellisten ja tyylillisten näkökohtien lisäksi myös lajityypin historiallista kontekstia.
Suurin osa varhaismoderneista ironisista ylistyksistä koskee sairauksia (rutto, kihti, sokeus), paheita (juopuminen, velat; myös pahoja hallitsijoita, kuten Nero) tai merkityksettömiä tai haitallisia pikkueläimiä (kirput, täit, kärpäset). Ironinen ylistys voi saada erilaisia muotoja panegyyrisestä puheesta tai parodisesta tutkielmasta eläinten hautajaispuheisiin, kihdin puolustuspuheisiin oikeudessa tai loogisiin paradokseihin, kuten ei-minkään tai ei-kenenkään hahmon tarkastelu. Tähän asti vain muutamia näistä usein omaperäisistä ja humoristisista teksteistä on tutkittu tarkemmin – vaikka lähdeaineistoa on nykyään laajalti saatavilla myös digitaalisesti.
Toivotamme konferenssiimme tervetulleeksi esityksiä, joissa keskitytään tunnistamaan ja analysoimaan näitä vähän tunnettuja tekstejä. Esitykset voivat käsitellä yksittäisiä tekstejä tai lähestyä aihetta teoreettisemmasta tai vertailevasta näkökulmasta. Haluamme myös rohkaista etsimään naisten kirjoittamia ylistyksiä tai tarkastelemaan ironisen ylistyksen piirteitä kuvataiteessa (esim. Giuseppe Arcimboldon asetelmat ovat tästä yksi esimerkki). Pyrimme arvioimaan, haastamaan ja laajentamaan olemassa olevia genremääritelmiä kohdeaineistojen – joko latinan- tai kansankielisten – avulla.
Konferenssi järjestetään syyskuun alussa 2025 Goethe-yliopistossa Frankfurt am Mainissa. Järjestäjinä ovat Prof. Robert Seidel, Prof. Sari Kivistö ja Dr. Katharina-Maria Schön. Suunniteltu ajankohta on 4.-7. syyskuuta 2025, mutta muutaman päivän poikkeama on vielä mahdollinen Frankfurtin messuaikataulujen takia. Konferenssi pidetään englanniksi. Konferenssin pohjalta laaditut artikkelit julkaistaan Intersections-sarjassa (Brill: Leiden). Konferenssi pyritään rahoittamaan puhujien osalta (matkakulut, majoitus).
Pyydämme lähettämään esitelmäehdotuksen (otsikko ja 150–250 sanan abstrakti) viimeistään 31.5.2024 mennessä. Jos olet kiinnostunut tarjoamaan esitelmää konferenssiin, ota yhteyttä Sari Kivistöön, niin lähetän laajemman englanninkielisen CfP:n lähdeluetteloineen ja esimerkkiteksteineen!
Kuva: Hans Holbeinin kuvitusta Erasmus Rotterdamilaisen teokseen Encomium moriae (Laus stultitiae). Wikimedia Commons.