Kirjoittanut Katariina Kärkelä
”At times he [Ulmo] will come unseen to the shores of Middle-earth, or pass far inland up firths of the sea, and there make music upon his great horns, the Ulumúri, that are wrought of white shell; and those to whom that music comes hear it ever after in their hearts, and longing for the sea never leaves them again.” (The Silmarillion, 37–38)
Englantilaisen kirjailijan J.R.R. Tolkienin kuvitteellisessa fantasiamaailmassa Ardassa ihmisten, haltioiden ja muiden olentojen elämää seuraavat etäältä ainur-nimiset jumalolennot, voimakkaat mutta tapahtumien kulkuun harvoin puuttuvat. Jumaluuksista yksi ja Tolkienin pantheonin voimakkaimpiin kuuluva on meren herra Ulmo. Vetten liikkeitä hallitsevana ja simpukankuoresta tehtyihin torviin puhaltavana Ulmo kutsuu esiin muistikuvia kreikkalaisen mytologian niin ikään simpukankuoritorvea soittavasta Tritonista, jonka säveliä tulvivat vedet Ovidiuksen kuvauksessa tottelevat (Metamorphoses, 13.) Veden sylistä poimittujen instrumenttien joukkoon lukeutuu pohjoismaisessa kontekstissa myös Väinämöisen kannel, ja Kalevalan kertomus hauenluisen soittimen valmistuksesta lukeutuu aitiologisten myyttien, asioiden ja ilmiöiden alkuperää selittävien kertomusten, joukkoon.
Jos veden äänet herättävätkin voimakkaita, kulttuuriset ja historialliset rajat ylittäviä symbolisia assosiaatioita, niin tekevät myös myyttisten soittimien aineeksi valikoituneet simpukat. Nilviäisiin kuuluvat simpukat ovat yksi esimerkki lajeista, joilla on sisäisen, ihmiseltäkin löytyvän luurangon sijaan ulkoinen tukiranka (kannattaa myös katsoa luurangosta blogiimme aiemmin tehty kirjoitus ”Kirjallisuuden luumajat”). Sen sijaan, että tukiranka antaisi oliolle hahmon ja kannattelisi sen rakennetta näkymättömissä, muodostaa simpukan kuori rajan olennon ja ulkomaailman välille, suojaa sitä ympäröimällä ja kätkemällä. Myös kirjallisuuden lajeja tarkasteltaessa voidaan sanoa, että lajien tukirangat ovat sekä sisäiset että ulkoiset: Sisältä käsin lajia tukevat ja sen luonnetta ylläpitävät erilaiset muotoon, kielenkäyttöön, temaattisiin ja tyylillisiin seikkoihin liittyvät erityispiirteet, jotka ylläpitävät perinteen jatkumoa ja antavat sekä kirjoittajalle että lukijalle konkreettisia kiintopisteitä, joihin tukeutua ja joita etsiä. Ulkoisen tukirangan teos tai laji voi saada sekä aineellisesti että aineettomasti, kirjojen säilytyksen ja suojelemisen muodossa tai vaikkapa kirjallisuusinstituution arvostuksen merkkeinä. Modernissa yhteiskunnassa – ja toki myös vaikkapa renessanssin mesenaattijärjestelmässä – taiteen tekijöitä ovat tukeneet sekä järjestöt että yksityishenkilöt, ja erilaiset kulttuuri- ja kirjallisuuspalkinnot voidaan nekin mieltää omanlaisekseen tukirangaksi.
Lajien säilymistä ajatellen simpukkametaforasta kiinnostavan tekee se, että rannoilla kuljeskelevan, hiekkaan tähyävän esteetikon silmin juuri jäljelle jäänyt tukiranka on arvossaan sen hylännyttä oliota itseään korkeampi. Mitä tulee veden ääniin, sekä Kreikan Tritonin että Tolkienin Ulmon näkinkenkäpuhaltimillaan toisintamiin, on simpukkametaforaan pohjautuvalla tukirangalla myös toisenlainen rooli: siinä, missä aineelliset ja yhteiskunnalliset tukirangat antavat lajille säilymisen edellytykset ja auttavat sitä siirtymään yhdeltä aikakaudelta toiselle, on jäljelle jäänyt tukiranka itsessään arvokas myös silloin, kun sen suojelema eliö on jo kadonnut. Yksi modernillakin ajoilla tunnetuista (joskin toki kauan sitten virheelliseksi todistetuista) uskomuksista koskee ajatusta siitä, että simpukankuoressa voi kuulla kaikuja meren kohinasta. Jäljelle jäänyt pitää yllä yhteyttä sellaiseen, joka on jo kokijastaan loitontunut sekä ajassa että paikassa. Tällaisista kaiuista todistavat myös kirjallisuuden tukirangat, sekä sisäiset että ulkoiset.
Kadonneet lajit ja teokset jättävät jälkeensä tomua, haurasta ja ihoon tarttuvaa, ilman sakeuttavaa ja keuhkoihin tunkeutuvaa, mutta oikeanlaiseen valoon osuessaan kirjallisuuden tomussa on myös häivä simpukan helmiäistä.
Viitattu kirjallisuus
Ovidius 2018 (8 jaa.): Metamorphoses. Kääntänyt Rolfe Humphries, huomautukset Joseph.D. Reed. Indiana. Indiana University Press.
Tolkien, J.R.R. 2004 (1977): The Silmarillion. Toimittanut Christopher Tolkien. Kuvitettu laitos. London. HarperCollins E-books.
Kuva: Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Haliotis_mariae_135mm.jpg
