Tieteen ja taiteen rajojen ylittämisen tarpeesta on puhuttu paljon juhlapuheissa. Kosken mukaan lopputulokset ovat usein pysyneet siististi taiteen rajojen sisällä. Tällaisia ovat esimerkiksi fiktiiviset näytelmät, jotka perustuvat tutkittuun tietoon tai tieteellinen tutkimus toimii inspiraation lähteenä. Tutkimukseen perustuvia fiktiivisiä näytelmiä tehdään toistuvasti esimerkiksi Kansallisteatterissa.
– Livetiedekonsepti Selittävässä tekijässä ei synny näytelmää vaan se käyttää teatterin keinoja luovasti ja kekseliäästi. Konseptina se sijoittuu lähelle tiedeviestinnän ”science on stage” -perinnettä, jolle tyypillistä eri Euroopan maissa on ollut tieteen- ja taiteentekijöiden yhteistyö ja muodon refleksiivisyys, kertoo Anne Koski Alusta! lehdessä.
Livetiede toimii tieteen ja taiteen rajapinnassa, joten lopputuloksena on jotakin taiteen ja tieteen välimaastossa olevaa. Kun livetiedettä alettiin kehittää 2020-luvun alussa, haluttiin tehdä tiedeviestintää tutkijalähtöisesti. Haluttiin puhutella uusin keinoin kansalaisia, joita tutkimustieto kiinnostaa ja joiden elämää tieto potentiaalisesti koskee.
Pelätäänkö nykyteatterissa didaktiikkaa?
Kosken mukaan selkeän hajuraon pitämisen tieteen ja taiteen välillä saattaa löytyä nykyteatterin kammosta didaktisuutta kohtaan. Koski pohtii sitä, miten kritiikki on usein nähnyt didaktisuuden esteettisenä ongelmana, eikä opettavaisia teoksia arvosteta. Didaktisuuden pelko saattaa olla syynä myös siihen, että tieteen sisältöjä yleistajuistetaan mielellään sellaisten konseptien avulla, jotka eivät koukkaa liikaa taiteen puolelle tai joissa huumori suojaa oletetulta opettavaisuudelta. Hän miettii, onko tutkimuspohjaisilla taiteellisilla kokeiluilla tai dokumentaarisilla esityksillä sama kohtalo.
– Kokeilevat ja dokumentaariset tutkimuspohjaiset esitykset eivät vielä tule mielletyksi omaksi taiteen ja tieteen välissä eläväksi lajityypikseen, jolla voisi olla omat tuotantorakenteet ja jonka yleisöt voisivat helposti löytää. Käytännössä tekijä törmää moniin enemmän tai vähemmän julkilausuttuihin institutionaalisiin taiteen ja tieteen rajoihin, jotka estävät virtausta rajojen yli, Koski kiteyttää.
Yleisöllä on vielä mahdollisuus omin silmin arvioida, miten livetiede kykenee tiedollisesti puhuttelemaan katsojaa. Toistaiseksi viimeinen Livetiede-esitys, Helpdesk 112: Hätähuutoja digiviidakossa on Joensuussa torstaina 29.10. klo 18.00. Lippuja voi ostaa Selittävän tekijän sivuilta, josta löytyy myös tarkempia tietoja esityksestä.