Tekijä tuntuu olevan läsnä – aina ja kaikkialla
Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa huomattavaa inhimillistä kärsimystä, turvattomuutta, sairauksia sekä merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Viestintäteknologioiden kehittyminen ja digitalisoituminen ovat muuttaneet ja moninaistaneet paitsi väkivallan muotoja, myös väkivallan seurauksia.
Digitaalisella väkivallalla viittaamme väkivaltaan ja vainoon, jossa on hyödynnetty digitaalisia teknologioita kuten älypuhelimia, tietokoneita, sosiaalisen median alustoja, sähköpostia, paikannuslaitteita, pikaviestipalveluita ja hyvinvointiteknologiaa.
Uhrien näkökulmasta teknologiavälitteinen väkivalta voi olla erityisen traumatisoivaa ja eristävää. Tekijä tuntuu usein olevan läsnä – aina ja kaikkialla – eivätkä teot rajaudu tiettyyn fyysiseen tilaan, josta voisi ainakin periaatteessa paeta.
Sosiaaliala on avainasemassa digitaalisen väkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.
Apua väkivaltaan liittyviin ongelmiin haetaan Suomessa eniten sosiaali- ja terveyspalveluista ja merkittävä osa asiakkaista ohjataan väkivaltatyön erityispalvelujen piiriin sosiaalityön toimesta. Istanbulin sopimuksen mukaisesti sosiaalipalveluja tulee järjestää digitaalisesta väkivallasta aiheutuvaan tuen tarpeeseen. Väkivaltatyötä on velvoite tehdä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin sijoittuvassa sosiaalityössä että sosiaalityön erityispalveluissa, kuten väkivaltatyön avopalveluissa ja turvakodeissa. Sosiaaliala on siten avainasemassa digitaalisen väkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.