Kuten niin monessa muussakin tutkimusprosessissa, myös Akateemisten affektien etnografia -hankkeessamme jouduimme koronaviruspandemian seurauksena sovittamaan kenttätöitämme tilanteeseen, jossa kohtaamiset kentän kanssa olivat rajoitetut. Esimerkiksi käytäväetnografiasta jouduimme luopumaan kokonaan, mutta suurimman osan teimme muokaten ne digitaaliseen toimintaympäristöön, Zoomiin.
Ennen digitaaliselle tutkimuskentälle siirtymistä olimme huolissamme siitä, kuinka verkkovälitteiset haastattelut kykenevät tavoittamaan asian, josta olimme eniten kiinnostuneita: tutkittaviemme tunteet. Koronatilanne ei kuitenkaan antanut juuri muuta vaihtoehtoa kuin astua digitaaliselle kentälle, mikäli halusimme, että tutkimusprojektimme aineistonkeruuvaihe pysyisi edes jossain määrin suunnitelluissa aikaraameissa. Zoom-sovellus ikään kuin vuorovaikutukseen väliin tulevana muuttujana sai meidät pohtimaan, miten digitaalinen ympäristö ja sen materiaalisuus ovat mahdollisesti vaikuttaneet kohtaamisiin, joita kentällämme syntyi. Kiinnostuimme aineistonmuodostamisen prosessista uusmaterialistisesta näkökulmasta.
Uusmaterialistisesta näkökulmasta ruumiillinen ja ei-ruumiillinen, inhimillinen ja ei-inhimillinen rakentavat todellisuutta toisiinsa kiinnittyneinä toimijoina. Myös verkossa tapahtuneissa kohtaamisissa monet materiaaliset elementit olivat mukana luomassa sitä todellisuutta, jota pyrimme akateemisista affekteista projektissamme hahmottamaan. Yksi aineiston tuottamisen muodoistamme olivat oppimiskahvilamallilla toteutetut Affektikahvilat, joissa pienryhmissä keskustelimme tutkijoiden arjesta, akateemiseen työhön liittyvistä tunteista sekä tutkijoiden työtä ympäröivistä institutionaalisista odotuksista. Kahviloissa sekä puhuttiin tunteista että tunnettiin ja ilmaistiin tunteita. Keskustelut olivat avoimia, vaikka osallistujat eivät useinkaan tunteneet toisiaan entuudestaan.
Kesällä 2022 Elore-lehdessä ilmestyneessä artikkelissamme Zoom-ryhmähaastattelun toimijuuksia rakentamassa: uusmaterialistisia tulkintoja verkkovälitteisestä vuorovaikutuksesta pohdimme teknologian eli Zoom-sovelluksen toimijuutta osana Affektikahviloiden vuorovaikutustilannetta. Yhtenä keskeisenä havaintona analyysissämme on se, että vaikka kahviloihin osallistujat ilmaisivat aika ajoin kaipuutaan fyysiseen, kasvokkaiseen kohtaamiseen ja vaikka keskustelussa, haastattelukutsua myöten, pyrittiin jäljittelemään fyysistä kohtaamista (esimerkiksi pyytämällä osallistujien varaamaan tilanteeseen kahvia ja pullaa), oli kokemus Zoom-välitteisyydestä pääsääntöisesti myönteinen. Ennen kaikkea analyysimme kautta muodostui kuva, jossa verkkovälitteisyys toimi haastattelutilanteen valta-asetelmia purkavana elementtinä. Tämä näkyi muun muassa siinä, miten osallistujien ja Zoom-sovelluksen yhteistoiminta mahdollisti osallistujille heidän tilansa ja läsnäolonsa kontrolloinnin tavoilla, jotka eivät kasvokkaisessa kohtaamisessa olisi välttämättä olleet mahdollisia. Lisäksi väljyyttä valtapositioihin loi se, että tilaisuutta ei järjestetty missään institutionaalisesti latautuneessa tilassa, kuten seminaarihuoneessa.
Kaiken kaikkiaan Zoom-sovelluksen ja ihmistoimijoiden yhteistoimintana syntyi kudelma, jossa kasvokkaisen haastattelutilanteet konventiot olivat läsnä, mutta jossa nämä konventiot olivat selvästi uudelleen neuvottelun kohteena. Toisaalta tulimme uusmateriaalisen tarkastelumme kautta tietoiseksi siitä, että käyttämämme ryhmähaastattelun muoto eli oppimiskahvilat metodina toi oman vahvan kuviointinsa ja säikeensä tilanteen kokonaiskudelmaan. Se rytmitti vahvasti vuorovaikutustilanteen ajallisuutta ja ajallista kokemusta pienryhmäkeskusteluineen ja niiden sisällä tehtyine siirtymineen eri haastatteluteemojen välillä.
Ennen digitaaliselle kentälle lähtöä potemamme huoli ja epäilys verkkovälitteisyyden kyvystä tavoittaa inhimillisen elämän moninaisuus ei ole ilmiönä tavaton. Digitaalista aineistonkeruuta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa kuvataan usein, kuinka humanistisissa tieteissä ja yhteiskuntatieteissä kasvokkaiset haastattelut mielletään “kultaiseksi standardiksi”: ainoaksi autenttiseksi ja validiksi tavaksi muodostaa tulkintoja ja tietoa (esim. Zadkowska ja kumppanit 2022). Sen sijaan digitaalinen aineistonmuodostus esitetään toissijaisena, b-vaihtoehtona, joka otetaan käyttöön, kun kasvokkainen kohtaaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollinen. Haastattelutilanne on kuitenkin monen tekijän summa − ei ainoastaan sen, toteutetaanko tilanne kasvokkain vai verkossa. Kuten oppimiskahvilamenetelmämme osoitti, käytetty haastattelumuoto ja toteutustapa luonnollisesti vaikuttavat vuorovaikutustilanteen muodostumiseen.
Tulkitessaan pandemia-aikana tapahtunutta siirtymää kasvokkaisesta virtuaaliseen aineistonmuodostamiseen sosiologi Magdalena Zadkowska kirjoittajakumppaneineen painottaa, että online-haastatteluja ei tulisi nähdä toissijaisina kasvokkaisiin haastatteluihin nähden. Lisäksi Zadkowska kumppaneineen arvioi, että online-haastattelut tarjoavat mahdollisesti jopa rikkaamman välineen tulevaisuuden tutkimusmenetelmiin kuin perinteisemmät lähestymistavat ja tulevat jatkossa kuulumaan olemuksellisesti tutkijoiden tutkimuskäytäntöihin. Yhdymme heidän näkemykseensä siitä, että verkkoympäristöä ei tulisi pitää perinteisempiä menetelmiä vähempiarvoisena; b-vaihtoehtona, joka otetaan käyttöön tilanteen pakosta. Sen kautta muodostuva tieto on kenties erilaista kuin kasvokkain muodostetussa, mutta vähemmän validia se ei ole. Affektikahviloiden tapauksessa tunteet, joita lähdimme tutkimaan, eivät digitaalisen ympäristön välittäminä olleet yhtään sen väljähtyneempiä, värittömämpiä tai vaikeammin tavoitettavampia kuin perinteisissä kohtaamisissa. Lisäksi verkkovälitteisyys vaikutti murentavan valta-asetelmaa haastateltavien ja haastattelijoiden välillä, mikä avaa haastattelutilanteen vuorovaikutusta uudella tavalla. Siksi kannustamme kaikkia aineistonmuodostamista suunnitellessaan pitämään digitaalista ympäristöä yhtä potentiaalisena vaihtoehtona kuin kasvokkaisia haastatteluja, vaikka pandemia- tai muu maailmantilanne kasvokkaiset haastattelut sallisikin.
Lue lisää: Hokka, J., Kurtti, E., & Olsson, P. (2022). Zoom-ryhmähaastattelun toimijuuksia rakentamassa: uusmaterialistisia tulkintoja verkkovälitteisestä vuorovaikutuksesta. Elore, 29(1), 114–136. https://doi.org/10.30666/elore.112294
Kirjallisuus
Żadkowska, M., Dowgiałło, B., Gajewska, M., Herzberg-Kurasz, M., & Kostecka, M. (2022). The Sociological Confessional: A Reflexive Process in the Transformation From
Kirjoittajat: Johanna Hokka, Elisa Kurtti ja Pia Olsson