Helsingin Sanomissa huhtikuun alussa ilmestynyt pääkirjoitus Professorin kirja paljastaa vasemmistoradikaalien likaiset temput, jossa käsiteltiin Taideteollisen korkeakoulun entisen professorin Antti Hassin muistelmateosta, herätti kosolti keskustelua mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Suurimman huomion tekstissä sai kirjoittajan toteamus tieteen ytimestä: ”mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.”
Pääkirjoitus, joka sittemmin paljastui toimittaja Saska Saarikosken kirjoittamaksi, oli, kuten antiikintutkija Laura Nissin twiitissään totesi, kuin ”sodanjulistus” humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille tieteenaloille. Henkilökohtaisesti yhteiskuntatieteilijänä tunsin niin suurta ärtymystä ja kiukkua, että koin sen hyvin kehollisena kokemuksena: pulssini alkoi kohota, hiki kihosi otsalleni, rintaani alkoi puristaa. Olin niin tuohtunut, että en kyennyt lukemaan Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan saati itse pääkirjoituksen kirjoittajan selittelyjä ”huonoista sanankäänteistä”, etenkin kun tekstintuottajan ammattilaisen, vuosikymmeniä lehtiartikkeleita ja kolumneja kirjoittaneen toimittajan kyllä pitäisi periaatteessa osata valita sanansa siten, että näin vahvoja ”väärinymmärryksiä” ei synny.
Ärtymyksen lisäksi tunsin syvää toivottomuutta. Tähänkö todella on tultu, että valtakunnan isoin mediajätti tarjoaa kansalaisilleen kuvan, että humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat kaukana tieteen ytimestä − toisin kuin ”kovat” luonnontieteet − ja ideologisesti niin juovittuneita että niiden antiin on suhtauduttava varauksella? Kuitenkin 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alkupuoliskollakin oli vielä aika, jolloin itse Helsingin Sanomat uutisoi muun muassa vuosittain järjestettävistä Sosiologipäivistä ja kirjoitti päivien teemoista ja avainpuhujista. Toisaalta huomasin myös ajattelevani uhmakkaasti: lähdetään sitten Japanin tielle − jossa hallitus on sekä leikannut kovalla kädellä humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen resursseja, että kehottanut yliopistoja lakkauttamaan humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä laitoksia − ja katsotaan miten käy. Toki Helsingin Sanomat ei ole yhtä kuin Suomen hallitus, mutta vahva mielipidevaikuttaja se edelleen on.
Sitä vastoin affekteja tutkivan tutkijan näkökulmasta Helsingin Sanomien pääkirjoitus ja sen synnyttämät reaktiot toivat esille erilaisia rintamalinjoja ja alliansseja. Humanistisia ja yhteiskuntatieteitä puolustamaan ryhtyivät muun muassa vasemmistoliiton edustajat, kun taas Saska Saarikosken kirjoitus sai enimmäkseen tukea perussuomalaisten edustajilta. Perussuomalaisten äänenkannattajat olivat pöyristyneitä siitä, miten Helsingin Sanomat päätyi pyytämään anteeksi pääkirjoitustaan. Anteeksipyyntö tulkittiin nöyrtymiseksi painostuksen edessä. Sen nähtiin viestivän sananvapauden rajoittamisesta samalla kun lietsottiin pelkoa mielipiteen vapauden tulevaisuudesta Suomessa. Vasemmistoedustajien puolella vedottiin tietoon ja faktojen tarkastukseen, sillä jutussa todettiin olevan kosolti tiedollisia puutteita. Jopa salaliittoteoreettiseen taustanäkökulmaan pääkirjoituksen kirvoittajana viitattiin vasemmiston vastineissa.
Entä itse humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen edustajat?
Mediassa kirjoitettiin, että ”Helsingin Sanomien pääkirjoitus sai yliopistoväen veren kuohumaan” maalaten kuvaa raivokkaista, aggression vallassa höyryävistä tutkijoista. Tosiasiassa tutkijoiden puheenvuorot olivat lehtiteksteissä ja blogipuheenvuoroissa tieteen viileään, rationaaliseen viittaan puettuja huomautuksia, joissa levollisesti selitettiin auki tieteenfilosofisia peruslähtökohtia tai sitten ne sisälsivät ironissävytteisiä kehotuksia Saska Saarikoskelle ottaa osaa tieteenfilosofian kurssille, jotta hänen kapea tiedekäsityksensä laventuisi. Kenties huomionarvoista on, että keskusteluun ei osallistunut muiden tieteenalojen edustajia.
Kirjansa nimen mukaisesti Sara Ahmedin kirjan Cultural politics of Emotion pääsanoma on se, että tunteilla tehdään politiikkaa. Tunteiden liike liittää ihmisiä yhteen toisia vastaan. Esimerkiksi pelko voidaan valjastaa luomaan viholliskuvia; synnyttämään mielikuvia viallisesta ja vaarallisesta ”toisesta”, joka tuhoaa ”meidät” ja meidän yhteisen kulttuuriperintömme. Tai tunteilla voi leimata toinen irrationaaliseksi, yliemotionaaliseksi tai tietämättömäksi. Samalla kyse on ”meihin” liittyvien ihanteiden puolustamisesta, jolloin ’me’ muodostuu rakkauden kohteeksi.
Samalla tavoin kuin pääkirjoituksen synnyttämät tunteiden liikutukset ja niiden aikaansaamat liittolaisuudet ja viholliskuvat myös akateemiselta kentältä on löydettävissä jakoja ”meihin”, jotka edustavat ortodoksista tiedettä ja tieteentekemistä sekä illegitiimeihin ”toisiin”, jotka vaarantavat oikeaoppisen tieteenharjoittamisen tekemällä tiedettä väärällä tavalla tai vääristä lähtökohdista käsin. Tässä akateemisen kentän tunteiden politiikassa tunnetaan moraalista suuttumusta, ärtymystä, halveksuntaa ja ylemmyydentuntoa. Politikoimassa ovat muun muassa kriittiset intellektuellit, akateemiset proletariaatit, tieteen eliitti akateemiset johtajat ja eri tieteenalojen edustajat.
Mutta tästä lisää ensi jaksossa.
Kirjoittanut: Johanna Hokka (Tutkijatohtori)
Lähteet:
Ahmed, Sara (2014) The cultural politics of emotion. Edinburgh: Edinburgh University Press.
Cannizzo, F. (2018) ‘You’ve got to love what you do’: Academic labour in a culture of authenticity. The Sociological Review 66(1), 91-106.
Clarke, C., Knights, D., & Jarvis, C. (2012) A labour of love? Academics in business schools. Scandinavian Journal of Management 28(1), 5-15.
Jokinen, Oskari (2021) Hesari ei ole humanistin ystävä. Vasen kaista, 3.4.2021 https://vasenkaista.fi/2021/04/hesari-ei-ole-humanistin-ystava/.
Koskela, Minja (2021) Vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen. Minja Koskelan henkilökohtaiset internetsivut, 4.4.2021. https://minjakoskela.fi/vastine-helsingin-sanomien-paakirjoitukseen/
Koskela, Nina (2021) Ei savua ilman tulta. Uusi Suomi, blogit, 14.4.2021. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/nina-koskela/ei-savua-ilman-tulta/
Kuukkanen, Jouni-Matti (2021) Tiede ja tieteellisen tiedon tuottaminen ovat monisyisiä ilmiöitä. Oulun yliopisto, blogit. 13.4.2021. https://www.oulu.fi/blogs/tiedejatieteellisyys
Lyytinen, Jaakko (2021) Tutkijat tyrmäävät HS:n pääkirjoituksen tiedekäsityksen – ”Asia on oikeastaan päinvastoin”. Helsingin Sanomat, 14.4.2021. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html
Nelskylä, Lena (2021) Helsingin Sanomien pääkirjoitus sai yliopistoväen veren kuohumaan: ”Siellä oli onnettomia sanankäänteitä”, myöntää päätoimittaja. Yle, 9.4.2021. https://yle.fi/uutiset/3-11876766
Nissin, Laura (2021) [Tiedetäti] Nyt on täti niin vihainen että tekisi mieli kiroilla…3.4.2021 https://twitter.com/tiedetati/status/1378249683445940225
Olsson, Pia (2020) Avoimena affekteista. Akateemisten affektien etnografia-tutkimushankkeen blogi, 31.8.2020. https://projects.tuni.fi/akateemiset-affektit/blogiteksti/avoimena-affekteista/
Professorin kirja paljastaa vasemmistoradikaalien likaiset temput. Helsingin Sanomien pääkirjoitus, 3.4.2021. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007898507.html.
Saarikoski, Saska (2021) Yritin spekuloida pääkirjoituksessa sillä, miksi jotkut tieteet ovat alttiimpia ideologisille kiistoille kuin toiset – mutta epäonnistuin. Helsingin Sanomat, 14.4.2021. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917362.html
Ukkola, Sanna (2021) Kolumni: Somen palautemyrsky katkaisi Hesarin selkärangan. Iltalehti, 16.4.2021. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c33f9de3-84a6-403b-82c4-f19ce00f37f4
Kuva: Noah Buscher / Unsplash