Teksti Raisa Harju-Autti
Täydennyskoulutuksen lähitapaamisessa 5.3. keskityttiin kieli- ja kulttuuritietoisuuden tematiikkaan. Aihetta käsiteltiin ennakkotehtävään pohjautuvan keskustelun, lyhyen luennon sekä kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen kuvakorttien pohjalta (DivEd, 2019).
Osasuorituksena täydennyskoulutusta varten jokainen osallistuja oli omassa työyhteisössään toteuttanut Kielet näkyviin -tehtävän, jonka keskeisenä ajatuksena oli tuoda koko kouluyhteisön kielet aiempaa näkyvämmin esille. Usein on niin, että koulussa opiskeltavat kielet ovat näkyvillä, tosin lähestulkoon yksinomaan kielten luokissa. Koulujen kielellinen moninaisuus kuitenkin harvoin rajoittuu koulussa opiskeltaviin kieliin: läsnä voi olla kymmeniä kieliä, ja niiden näkyväksi tekeminen on tärkeä osa oppilaiden identiteetin tukemista. Koulutuksen Moodle-alustalle palautetut tehtävät olivat värikkäitä, iloisia ja ennen kaikkea ilahduttavan monikielisiä! Osallistujien koulujen seiniä koristavat nyt muun muassa erikieliset julisteet, portaikoissa voi tahdittaa kiipeämistään vaikkapa pohjoissaameksi tai espanjaksi numeroitujen askelmien avulla, on pelattu kielivisoja, ja ovatpa jotkut oppilaat käyneet opettajanhuoneessakin opettamassa kieliä – monikielisyys on konkreettisesti tuotu kaikkien näkyville ja kaikkien iloksi.
Lähitapaamista varten osallistujat lukivat ennakkoon myös Heini Lehtosen (2019) artikkelin Monikielisyys koulussa – yksikielisestä instituutiosta limittäiskieliseen opetukseen sekä Suomen kieltenopettajien liiton ammattijulkaisussa ilmestyneen artikkelin Kielellisesti vastuullista kieltenopetusta (Alisaari & Harju-Autti, 2020). Luettujen artikkelien tavoitteena oli antaa osallistujille tukea omien ajattelutapojen tarkasteluun: suuri osa suomalaisista kieltenopettajista on saanut koulutuksensa ennen kielellisen moninaisuuden huomattavaa kasvua yhteiskunnassamme, ja onkin tarpeen tarkastella sitä, miten eri kielitaustoista tulevat oppilaat huomioidaan opetuksessa. Annetaanko oppilaille riittävästi mahdollisuuksia hyödyntää omaa äidinkieltään esimerkiksi englannin oppimisessa? Tätä pohdimme kielellisesti vastuullisen pedagogiikan (Lucas & Villegas, 2013) näkökulmasta. Opettajan on sekä asennetasolla että tiedollisesti ja taidollisesti osattava huomioida erilaisista taustoista tulevat oppilaat ja kyettävä tekemään pedagogisia ja didaktisia valintoja yhä heterogeenisempien oppilasryhmien tarpeisiin.
Kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen kuvakorttien avulla keskusteltiin erilaisista käytännön keinoista ja ideoista toteuttaa kieli- ja kulttuuritietoisempaa opetusta. On luonnollista, että monet opettajat toivovat kiireiseen arkeen valmiita toimintamalleja huomioidakseen eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat oppilaat. Oma henkilökohtainen kokemukseni on kuitenkin se, että tarvitaan paljon pohdiskelua, kollegiaalista keskustelua ja teoriatietoon pohjautuvaa ymmärrystä, jotta toimintamallit kehittyvät kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta huomioivammiksi. On myös tärkeää huomata, että vaikka koulussa ei olisikaan eri kielitaustoista tulevia oppilaita, monikielisyyttä on silti hyvä tuoda esiin, sillä jokaisesta oppilaasta – kielitaustasta riippumatta – on kasvamassa maailmankansalainen, jonka kieli- ja kulttuuritietoisuutta on hyvä tukea jo varhaisesta vaiheesta lähtien. Myös tästä syystä jokaisella opettajalla tulisi olla ymmärrystä kieli- ja kulttuuritietoisesta pedagogiikasta.
Täydennyskoulutuksemme lähitapaamisissa kielten aineenopettajat ja luokanopettajat ovat saaneet yhdessä kasvokkain pohtia kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen haasteita mutta myös keinoja sen toteuttamiseen, ja sosiokulttuurisen oppimisen hengessä nämä keskustelut ovat varmasti olleet monella tapaa hyödyllisiä. Onkin ollut suuri ilo lukea täydennyskoulutuksen tehtävistä ja palautteista aitoja oivalluksen kokemuksia ja ammatillisen identiteetin myönteiseen kehittymiseen liittyviä kommentteja. Kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus on rikkaus, ja sen huomioiminen on sekä oppilaille että opettajalle itselleen hauskaa ja oppimiseen innostavaa.
Lähteet
Alisaari, J. & Harju-Autti, R. (2020). Kielellisesti vastuullinen kieltenopetus. Tempus 55: 1, 20–21.
DivEd (2019). Diversity in Education – Kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen kuvakortit. Saatavilla: http://dived.fi/kieli-ja-kulttuuritietoisen-opetuksen-kuvakortit/?fbclid=IwAR0p01d9IdqyBdaO6FKH2Jp4Q7MgjqUtCM4tajqESGG9BAdIQX8lydW7Wxk
Lehtonen, H. (2019). Monikielisyys koulussa – yksikielisestä instituutiosta limittäiskieliseen opetukseen. Kielikello 4/2019. Saatavilla: https://www.kielikello.fi/-/monikielisyys-koulussa
Lucas, T. & Villegas, A.M. (2013). Preparing linguistically responsive teachers: Laying the foundation in preservice teacher education. Theory Into Practice, 52(2), 98–109. DOI: 10.1080/00405841.2013.770327