Asiantuntijuus rakentuu yhteistyössä myös varhennetun kieltenopetuksen parissa

A1-kielen varhentajan työkalupakkiin on hyödyllistä sisällyttää luokanopettajien ja kieltenopettajien yhteistä tietoa ja asiantuntijuutta. On tärkeää, että varhennetussa kieltenopetuksessa on käytettävissä usean ammattilaisen asiantuntemus.

Teksti: Laura Rantavuori, KT

A1-kielen varhentajan työkalupakkiin on hyödyllistä sisällyttää luokanopettajien ja kieltenopettajien yhteistä tietoa ja asiantuntijuutta. Koulutuksen lähitapaamisessa luennoin tarkemmin moniammatillisen yhteistyön prosesseista väitöskirjani pohjalta. Kohti relationaalista asiantuntijuutta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa (2019) on luettavissa verkossa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1170-4.

On tärkeää, että varhennetussa kieltenopetuksessa on käytettävissä usean ammattilaisen asiantuntemus. Jotta yhteistyö onnistuu, tarvitaan kuitenkin yhteistä aikaa keskusteluun ja ammatillisia rajoja ylittävään vuorovaikutukseen. Rajoja ylittävä vuorovaikutus sisältää luottamuksen toisen asiantuntijuuteen ja halua ymmärtää sitä. Alkuopetuksen erityispiirteisiin kuuluvat ymmärrys alkuopetusikäisen lapsen ajattelun ja oppimisen eri tavoista, monipuolisista oppimisympäristöistä ja opetuksen rakentamisesta käytännön toimintana. Kannustankin luokanopettajia ja kieltenopettajia rakentamaan tietoa yhdessä kieltenopetusta suunniteltaessa, sillä alkuopetuksessa tarvitaan moniulotteista asiantuntijuutta lapsen kehityksestä.

Käytän väitöskirjassani (Rantavuori, 2019) Anne Edwarsin (2010) käsitettä relationaalinen asiantuntijuus. Se tarkoittaa, että asiantuntijuus rakentuu ammattilaisten keskinäisissä suhteissa, kun he ratkaisevat yhdessä käytännön ongelmia. Rajoja ylittävässä vuorovaikutuksessa on mahdollista rakentaa yhdessä uutta tietoa ja asiantuntijuutta. Väitöskirjani tutkimuskontekstissa rajat ymmärretään institutionaalisina, kulttuurisina tai ammatillisina.

Toisinaan vuorovaikutustilanteissa rajat saattavat näyttäytyä valtana: kenen tieto on tärkeää? Omien rajojen suojeleminen ja valtakamppailu tiedon ensisijaisuudesta estävät relationaalisen asiantuntijuuden rakentumista. Mikäli oman instituution tai omaa tietoa pidetään ehdottomana totuutena, tai sitä ei olla valmiita muuttamaan, sillä saatetaan hiljentää toisten tietoa ja asiantuntijuutta. Lisäksi yhteistä asiantuntijuuden rakentumista estää, jos ei olla kiinnostuneita miksi toiset ammattilaiset toimivat käytäntöjä rakentaessa niin kuin toimivat. Relationaalisen asiantuntijuuden oppiminen edellyttää kiinnostusta toisen instituution tai ammattilaisten käytäntöjen takana olevista arvoista. Millainen arvopohja toisilla on toimintansa taustalla?

Täydennyskoulutuksessa luokanopettajat ja kieltenopettajat ovat saaneet pohtia omaa asiantuntijuuttaan ja mitä haluaisivat oppia muilta. Pohdinta antaa hyvän pohjan yhteistyölle ja sen merkitykselle varhennetussa kieltenopetuksessa. Relationaalinen asiantuntijuus on luottamista toisten asiantuntijuuteen ja tilan antamista toisten tiedolle keskustelussa, vaikka se eroaisi omista ajattelutavoista tai oman instituution kulttuurisesti hyväksytyistä ajattelutavoista. Lisäksi on tärkeää tunnistaa oma asiantuntijuus ja tuoda sitä esiin keskusteluissa. Mikäli omaa asiantuntijuuttaan ei tuo esiin tai se hiljennetään, tämä resurssi (tieto) jää silloin kokonaan käyttämättä. Yhteistyössä on oleellista tunnistaa olemassa olevat resurssit, jotta kaikki ryhmässä oleva tieto ja asiantuntijuus saadaan käyttöön. Yhteistyössä on toisinaan haasteena saada kaikki olemassa oleva tieto esiin siten, että kaikki haluavat osallistua keskusteluun ja tuoda omat näkökulmansa esiin muille. Kaikilla opettajilla on valtavasti tietoa ja asiantuntijuutta ja niiden tunnistaminen sekä tuominen esiin on ensiarvoisen tärkeää.

Valitettavasti hektisessä kouluarjessa yhteistyön aikatauluttaminen saattaa olla toisinaan haastavaa ja onkin tärkeää luoda sellaisia rakenteita ja toimintakulttuuria, jossa yhteistyö ja opettajien vuorovaikutus nähdään ensiarvoisen tärkeänä ja yhtenä oppivan yhteisön periaatteena.

Iloa kieltenopetukseen ja opettavaisia keskusteluja yhteistyön parissa!

Lähteet

Edwards, A. 2010. Being an Expert Professional Practitioner. The Relational Turn in Expertise. Professional and practice-based learning. Vol.3. Dordrecht: Springer

Rantavuori, L. 2019. Kohti relationaalista asiantuntijuutta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Väitöskirja. Tampereen yliopiston väitöskirjat 95. Ladattavissa [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1170-4]