Yhteiskehittämistä edistävät tekijät
Yhteiskehittämistä edistävät tekijät jakautuivat viiteen teemaan:
Strategia ja sen toteutuminen organisaatiokulttuurissa
Strategia nähtiin lähtökohtana yhteiskehittämisen edistämiselle. Pelkkä ”strategiapuhe” ei kuitenkaan riitä, vaan strategian tulee konkretisoitua organisaation kulttuurissa ja käytännöissä (esim. matala hierarkia, jaettu johtajuus ja organisaatiosiilojen purkaminen).
Mahdollistavat rakenteet
Mahdollisuus osallistua olemassa oleviin ryhmiin, projekteihin ja verkostoihin sekä mahdollisuudet uusien yhteistyömuotojen rakentamiseen niin oman organisaation sisällä kuin organisaatiorajojen yli koettiin tärkeäksi yhteiskehittämisen edistämisessä.
Esihenkilön tuki
Esihenkilön ymmärrys yhteiskehittämisestä ja rohkaiseva asenne arvioitiin keskeiseksi. Töiden organisointi, työajan allokointi sekä työntekijöiden kiinnostusten ja vahvuuksien hyödyntäminen yhteiskehittämisessä koettiin edellytyksenä kehittämiseen osallistumiselle.
Yhteinen ymmärrys tarpeesta ja tarkoituksesta
Motivaation ja sitoutumisen nähtiin syntyvät yhteisen ymmärryksen rakentamisesta sekä työskentelystä yhteisen tavoitteen eteen.
Luottamus
Keskinäinen arvostus, vastavuoroisuus ja avoimuus ideoiden, näkemysten ja tiedon jakamiseen koettiin yhteiskehittämisen kulmakivinä. Myös luottamus toisten taitoihin ja asiantuntemukseen nousivat olennaisina esiin.
Yhteiskehittämistä estävät tekijät
Yhteiskehittämisen esteet jakautuivat neljään teemaan:
Sisäänpäinsuuntautuneisuus
Yksilötasolla tämä saattoi tarkoittaa opettajan pedagogisen autonomian muuttumista ”pedagogiseksi yksinvaltiudeksi”, jossa muiden henkilöstön jäsenten näkemyksiä ei arvosteta. Ryhmätasolla sisäänpäinkääntyneisyyden nähtiin nousevan esiin liian vahvana tiimiorientaationa, jolloin tiimi toimii hyvin yhteen, mutta sulkeutuu ulkopuolisilta ideoilta ja yhteistyöltä. Myös kielteiset asenteet muista organisaatioista tai toimialoilta tulevia kollegoja tai muuten ”ulkopuolisiksi” miellettyjä kohtaan, muiden näkeminen kilpailijoina sekä tiedon panttaaminen koettiin yhteiskehittämistä estävinä tekijöinä.
Resurssien puute
Ajan puute, kiireiset ja pirstaleiset aikataulut sekä puutteet osaamisessa nousivat esiin yhteiskehittämiseen osallistumisen esteinä.
Epäselvä kokonaiskuva
Vaikeuden hahmottaa oman organisaation tai ammatillisen koulutuksen kenttää laajemmin sekä omaa roolia siinä arvioitiin hankaloittavan myös yhteiskehittämisen merkityksen ymmärtämistä. Tämän nähtiin heikentävän motivaatiota ja sitoutumista kehittämiseen sekä johtavan kiinnostuksen ja huomion tiukkaan rajaamiseen esimerkiksi omaan työrooliin tai oppiaineeseen.
Ristiriitaiset prioriteetit ja käytännöt
Erilaisten käytäntöjen ja tavoitteiden (esim. kustannusten karsiminen vs. laadun parantaminen) yhteensovittaminen nousi esiin yhteiskehittämistä vaikeuttavana tekijänä. Riskinä nähtiin osaoptimointi, joka estää yhteiskehittämistä ja tavoitteiden saavuttamista.
Yhteiskehittämisellä on merkittävää potentiaalia organisaatioiden toiminnan kehittämisessä ja yhteisöllisen oppimisen edistämisessä alati muuttuvassa työelämässä. Kuitenkin erilaiset organisaatio-, tiimi- ja yksilötason tekijät voivat määrittää yhteiskehittämisen onnistumista. Työpaikoilla onkin hyödyllistä arvioida ja tunnistaa niitä tekijöitä, jotka edistävät ja mahdollistavat yhteiskehittämistä, sekä sellaisia rakenteita, toimintatapoja ja ajattelumalleja, jotka saattavat sitä estää.
Olennaista on myös huomioida, että yhteiskehittämisen edistäminen näyttäytyy tulosten valossa enemmänkin strategisena ja kulttuurisena kysymyksenä kuin tiettyjen työskentelytapojen tai -menetelmien omaksumisena.