Tarkastelimme Vastuullisen liiketoiminnan tutkimuspäivillä 12.3.2026 pitämässämme esityksessä ammatillisen koulutuksen digitalisaatioon liittyviä sosiaalisen vastuullisuuden kysymyksiä oppilaitosten henkilöstön kokemusten ja näkemysten kautta. Tulokset perustuvat ammatillisen koulutuksen henkilöstön haastatteluihin.
Millaisia mahdollisuuksia ja riskejä digitalisaatioon liitetään, kun huomio kohdistetaan sosiaaliseen vastuullisuuteen?
1. Osaaminen ja valmiudet
Digiosaaminen nähdään olennaisena osana opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Osaamisen puutteiden nähdään kaventavan mahdollisuuksia osallistua työelämään ja yhteiskuntaan täysipainoisesti. Ammatillisten oppilaitosten rooli digivalmiuksien rakentajana nähdään keskeisenä sekä opiskelijoiden että työelämän näkökulmista. Samaan aikaan henkilöstön jatkuva osaamisen kehittäminen koetaan välttämättömäksi. Tämä voi tarjota motivoivia haasteita, mutta myös muodostua merkittäväksi kuormitustekijäksi, mikäli organisaatio ei tarjoa riittävää tukea ja resursseja oppimiselle.
2. Saavutettavuus
Digitaaliset ratkaisut voivat lisätä koulutuksen saavutettavuutta esimerkiksi joustavien toteutusten, etäopetuksen ja erilaisten oppimista tukevien välineiden kautta. Samalla ne voivat kuitenkin lisätä eriarvoisuutta, mikäli opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat, taloudelliset resurssit ja valmiudet jäävät huomioimatta. Digitalisaatio nähdään sosiaalisesti vastuullisena silloin, kun se lisää koulutuksen saavutettavuutta eikä vahvista eroja opiskelijoiden välillä.
3. Vuorovaikutuksellisuus ja osallisuus
Digitalisaation mahdollistaman joustavuuden kääntöpuolena nähdään opiskelijoiden yhteisöllisyyden heikentyminen ja yksinäisyyden lisääntyminen. Myös vuorovaikutustaitojen ja -valmiuksien kehittymisen heikentyminen nähdään riskinä opiskelijoiden osallisuudelle opiskeluyhteisössä, työelämässä ja laajemmin yhteiskunnassa. Oppilaitosten rooli koetaan tärkeänä näiden riskien torjumisessa. Myös henkilöstön työssä vuorovaikutuksen kapeus voi lisätä tunnekuormitusta. Digitalisaatio nähdään vastuullisena silloin, kun se tukee opettajan työtä sekä opiskelijan oppimista ja osallisuutta, eikä romuta pedagogiikan vuorovaikutuksellista ydintä.
4. Ajattelun taidot
Etenkin tekoälyn kehitykseen liitetään riski ajattelun ulkoistamisesta niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin osalta. Informaatiolukutaito ja kriittinen ajattelu nähdään keskeisinä kansalaistaitoina, joita tulisi tietoisesti vaalia.
5. Tieto- ja yksityisyyden suoja
Digitalisaation myötä korostuu oppilaitosten vastuu ajantasaisesta osaamisesta ja valmiuksista henkilöstön ja opiskelijoiden tieto- ja yksityisyyden suojan ylläpitämiseksi sekä näihin liittyvien riskien tunnistaminen. Keskeistä on tietoturvaa edistävien toimintatapojen luominen, esimerkiksi henkilöstön ja opiskelijoiden kouluttaminen ja ohjaaminen sekä selkeiden pelisääntöjen luominen tekoälyn käytölle. Oppilaitosten panostaminen tietoturvavalmiuksien opettamiseen on tärkeää myös yhteiskunnan näkökulmasta, sillä se edistää kansalaisten tietoturvaosaamista.
Yhteiskehittämisellä kohti sosiaalisesti vastuullista digitalisaatiota
Henkilöstön näkökulmasta ammatillisen koulutuksen digitalisaatio näyttäytyy samanaikaisesti mahdollisuutena edistää saavutettavuutta ja osaamista sekä riskinä osallisuudelle, hyvinvoinnille ja ajattelun taidoille. Sosiaalisesti vastuullinen digitalisaatio edellyttää kokonaisvaltaista, sosioteknistä lähestymistapaa, jossa teknologisia ratkaisuja ja niiden kehittämistä arvioidaan suhteessa pedagogiikkaan, opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointiin, yhdenvertaisuuteen ja etiikkaan. Kyse ei ole vain siitä, mitä teknologiaa otetaan käyttöön, vaan tärkeää on myös pohtia: miten, kenelle ja millaisin seurauksin. Digitaalisten toimintatapojen kehitys hyötyykin yhteiskehittämisen ajattelu- ja toimintatavoista. Yhteiskehittäminen tuo eri ryhmien kokemukset ja näkemykset samaan pöytään. Näin se auttaa osaltaan vahvistamaan sosiaalista kestävyyttä digitalisaatiokehityksessä.
19.3.2026, Laura Bordi