1. Pura arviointiasetelma rakenteella, älä kehotuksella
Kun arvioija istuu samassa pöydässä, käsky ”puhukaa nyt rehellisesti” ei riitä. Jännite ei katoa vain toteamalla.
Käytännössä fasilitoijaksi voisi ottaa jonkun muun kuin ryhmän oman opettajan. Ajoita keskustelu näytön jälkeen, älä ennen sitä. Pidä anonyymi kanava rinnalla niille, jotka eivät halua puhua kasvokkain.
2. Valitse menetelmä osallistujan mukaan
Sama menetelmä ei toimi 16-vuotiaalle perustutkinto-opiskelijalle, alanvaihtajalle ja oppisopimusopiskelijalle. Esimerkiksi post-it-työpaja on valikoiva menetelmä: se suosii sellaisia, jotka osaavat kirjoittaa sujuvasti ja ilmaista itseään.
Ammatillisen koulutuksen kehittämisessä kannattaa olla luova. Pyydä valokuvaamaan päivän kitkakohdat. Voitte myös rakentaa prototyypin tai kysyä haasteista kahden kesken työpaikalla.
3. Kutsu myös ne, joita ei ole helppo tavoittaa
Opiskelijakunta ja tutorit tulevat kutsutuiksi useimmiten, koska heidät on helppo tavoittaa. Samat aktiivit päätyvät edustamaan kaikkia. Ne opiskelijat, joiden arjesta olisi eniten opittavaa, jäävät usein yhteiskehittämisen ulkopuolelle.
Anna opiskelijoiden määritellä ongelma, älä vain kommentoida valmiiksi rajattua. Huolehdi vastineesta, kehittämistyö voi olla osa tutkinnon osaa tai osaamisen osoittamista. Ilman vastinetta osallistuvat vain ne, joilla on siihen mahdollisuus.
4. Kerro reunaehdot etukäteen ja tulokset jälkikäteen
Jos kysytään eikä mikään muutu, syntyy kyynisyyttä molemmin puolin ja henkilöstölle lisää selittelytyötä. Tällöin opiskelijaosallisuus kääntyy kuormitustekijäksi.
Kerro alussa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei: tutkinnon perusteet, lainsäädäntö ja lukujärjestystekniikka eivät jousta, moni muu asia joustaa. Nimeä se, kuka ottaa havainnot vastaan ja mihin ne viedään. Kerro lopuksi myös se, mitä ei toteutettu ja miksi. Perusteltu ei on parempi kuin hiljaisuus.
Yhteiskehittäminen ei korvaa palautekanavaa, opiskelijahuoltoa eikä oikaisuvaatimusta. Se ratkaisee toisenlaisia ongelmia: niitä toistuvia kitkakohtia, joita kukaan ei omista ja jotka siksi kuormittavat kaikkia. Osallistaminen opettaa myös tulevaisuuden tekijöille yhteiskehittämisen taitoja ja ajattelutapaa.
Lue näistä lisää:
Amisbarometri – Otus (kertoo mitä kannattaa kehittää ja kenen kanssa)
Five propositions for Genuine Students as Partners Practice (kuvastaa miten opiskelijoiden mukaan ottaminen yhteiskehittämiseen mahdollistaa vastavuoroisuutta)
Osallisuuden edistäjän opas (konkreettisiakin vinkkejä osallistamisen tukemiseen)
Työhyvinvointi paranee yhdessä kehittämällä – seitsemän vaihetta | Työterveyslaitos
Uudista kehittämiskäytäntöjä | Työterveyslaitos
2.9.2026, Päivi Mantere