Maailmanlaajuisesti kasvava kuntoutustarve vauhdittaa etä- ja virtuaaliteknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Tutkittu tieto viedään koulutukseen, alan ammattilaisten osaamiseen ja sieltä käytäntöön kuntoutujan parhaaksi.
– Etä- ja virtuaalikuntoutuksen on osoitettu olevan ainakin yhtä vaikuttavia kuin kasvokkain tapahtuva kuntoutus. Olemme kehittäneet ja pilotoineet sovellusprotoja ja virtuaalikuntoutuspelejä, jotka mahdollistavat yhdenvertaista, oikea-aikaista ja saavutettavaa kuntoutumista. Se puolestaan edistää opiskelu-, työ- ja toimintakykyä, kertoo projektipäällikkö, yliopettaja Lea Saarni TAMKista.
Työtä on tehty kuntoutusalan ammattilaisten, opettajien, opiskelijoiden ja nuorten kuntoutujien kanssa. Erityisesti on huomioitu toimintakyvyltään rajoittuneet henkilöt, osatyökykyiset ja ammatillista koulutusta vailla olevat nuoret.
Mitä kaikkea uutta osaamista voimme yhdessä tuottaa?
Neljän korkeakoulun lisäksi mukana on kuntoutusalan toimijoita, yrityksiä ja nuoria kuntoutujia. Saavutettavuusajattelu on huomioitu kaikessa kehitystyössä. Saarni painottaa, että on tärkeä ymmärtää, mitä haasteita ja mahdollisuuksia virtuaalikuntoutukseen liittyy. Simuloinnit lisäävät ymmärrystä saavutettavuuden kokemuksista.
Hankkeessa on koottu tekoälyn, virtuaaliteknologian, saavutettavuuden, kuntoutuksen ja hyvinvoinnin asiantuntijaryhmiä. Ryhmät ovat tuottaneet tekoälypohjaisen virtuaaliteknologian osaamista alan ammattilaisille, opettajille ja kuntoutujille.
– Analysoimme nykytilaa ja osaamistarpeita. Teimme heti alkuvaiheessa kyselyn kuntoutusalan toimijoille. He toivoivat koulutuksia ja käyttökokeiluja uusista teknologiaratkaisuista sekä tietoa teknologian vaikutuksista. Niitä olemme tarjonneet. Yhdessä olemme toteuttaneet myös webinaareja, osallistavia työpajoja ja teknologiatoreja, Saarni toteaa.
Virtuaalikuntoutus herättää monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia
Jyväskylän yliopiston dosentti Tuulikki Sjögren ja VAMKin yliopettaja Hilkka Korpi ovat perehtyneet teknologia-avusteisen kuntoutuksen yhteiskunnalliseen merkitykseen. Ihmiset tarvitsevat neuvontaa, ohjausta, terapiaa ja teknologiaa.
– Kuntoutus ei ole yksittäinen toimenpide vaan prosessi. Tarvitsemme toimintatapojen muutosta sekä monitieteisiä, näyttöön perustuvia menetelmiä ja yhdessä tekemistä. Tutkimisen arvoista on sekin, miten voimme tarjota enemmän yksilöllisesti räätälöityä kuntoutusta, sanoo Sjögren.
Kuntoutujien suhtautuminen teknologiaan vaihtelee. Osa on pelokkaita tarkkailijoita, osa innottomia, osa taas harkitsevia toteuttajia ja loput aktiivisia käyttäjiä.
Sjögren muistuttaa, että virtuaalinen kuntoutus ei ole helppoa kuntouttajillekaan. Jotkut omaksuvat virtuaaliteknologiat helposti ja ottavat ne osaksi omaa työtään, toiset ovat kriittisempiä. Kolmannet epäilevät, tuleeko niin radikaalisti muuttuvasta työstä enää mitään.
Tämä on meille kaikille mahdollisuus. Keskiössä on potilas ja asiakas, jolle voimme miettiä yksilöllisiä kuntoutumisen tapoja. Kuntoutukseen jää enemmän aikaakin, kun tekniikka auttaa, Sjögren muistuttaa.
Robotiikka ja teknologia toimivat terapian tukena
Robotit soveltuvat monille käyttäjäryhmille ja täydentävät kuntoutusmuotoja. Robotit motivoivat, provosoivat, stimuloivat toimintaa, aktivoivat ja kouluttavat väsymättä. Niistä on hyötyä arjessa selviytymiseen ja psykososiaalisten taitojen harjoitteluun. Kriittisiäkin huomioita esiintyy.
– Robotit ja virtuaalitodellisuus eivät sovi kaikille. Ne eivät korvaa ihmistä ja tavanomaista terapiaa. Käyttäjiä pohdituttavat tekniikka, laatu, laitteiden huolto, päälle pukeminen, kuljettaminen ja etiikka. Osa suhtautuu robotteihin epäilevästi, osa kokee pelkoa ja ahdistusta.
VR-peleissä on paljon koettuja hyötyjä arkeen, toimintakykyyn, elämänlaatuun ja vuorovaikutukseen. Ne tuovat iloa ja virkistystä kuntoutukseen, mutta voivat myös kuormittaa.
Sjögren ja Korpi ovat tutkineet myös sitä, miten teknologia tukee ihmisarvon ylläpysymistä, elämänlaatua ja normiarkea. Teknologiat voivat lisätä motivaatiota ja itseluottamusta sekä vahvistaa psyykkistä ja kognitiivista hyvinvointia. Ne voivat parantaa kehollisuutta ja fyysistä toimintakykyä sekä madaltaa fyysisen aktiivisuuden esteitä.
Teknologia toimii terapian tukena ja lähtökohtana on aina kuntoutuja. He voisivatkin olla tiiviimmin mukana virtuaali- ja etäkuntoutusteknologioiden suunnittelussa, Korpi ehdottaa.
Kuntoutuksessa voi hyödyntää myös tekoälyä ja musiikkia
Dosentti Jari Ruokolainen TAMKista kertoo, että koneoppimiseen perustuvaa, algoritmeja hyödyntävää teknologiaa ja puettavia laitteita on jo saatavilla. Koneoppimista voi soveltaa muun muassa kävelydatan hyödyntämisessä sekä vireystilan ja asennon tunnistuksessa.
– Esimerkiksi ChatGPT:n kanssa voi keskustella teknologian käytöstä kuntoutuksessa vaikkakin sen suoraan hyödyntämiseen täytyy suhtautua vielä varovaisesti, Ruokolainen toteaa.
TAMKin lehtori Pipsa Tuominen ja yliopettaja Lea Saarni ovat tehneet systemaattista tiedonhakua tutkimuksista, joissa yhdistyvät virtuaaliteknologiat, musiikin käyttö ja kuntoutus. Tutkimuksissa oli käytetty robottiavusteista harjoittelua, virtuaalitodellisuutta, lisättyä todellisuutta, eri soitinten soittamista, laulamista ja musiikin kuuntelua tehtävän aikana.
– Kirjallisuuskatsauksen alustavien tulosten perusteella emme voi yleistää, että virtuaaliteknologian ja musiikin käyttö kuntoutuksessa olisi merkittävästi tehokkaampaa kuin perinteinen kuntoutus. Joillekin henkilöille ne voivat kuitenkin olla hyvä lisä, sanoo Tuominen.
”Saavutettavuus on ihan jokaisen asia”
Väitöskirjatutkija Tero Avellan Tampereen yliopistosta on perehtynyt esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Esteettömyys liittyy fyysiseen ympäristöön ja saavutettavuus digitaaliseen ympäristöön ja saavutettaviin sisältöihin. Kuntoutusprosessinkin pitää täyttää kriteerit.
– Kuntoutuksessa pitää jo nyt miettiä saavutettavuutta ja esteettömyysdirektiiviä. Se astui voimaan helmikuussa 2023 ja soveltaminen alkaa kesäkuussa 2025. Saamme hyvän pohjan tehdä asioita kuntoutujan näkökulmasta eikä yksinomaan lakien takia.
Avellan painottaa, että saavutettavuus on myös asenteiden avoimuutta tai monimuotoisuuden huomiointia kuntoutustoiminnan käytänteissä.
Saavutettavuus on ihan jokaisen asia. Keskeistä on varmistaa kaikille yhdenvertainen pääsy ja esteetön liikkuminen fyysisessä ympäristössä. Lisäksi pitää mahdollistaa saavutettava viestintä, tuotteiden ja palveluiden saavutettavuus ja saavutettava sosiaalinen ympäristö, Avellan painottaa.
Tekoälyyn liittyy saavutettavuushaasteita. Virtuaaliympäristöjen elämykset eivät välttämättä ole esteettömiä. Oleellista onkin miettiä tekoälyä myös eettisistä näkökulmista sekä laajemmin yhteiskunnassa ja arjessa.
Mikä on virtuaaliteknologioiden tulevaisuus?
Teknologiat ovat keskenään erilaisia ja kehitys on mennyt nopeasti eteenpäin. Santeri Saarinen Helsinki XR-Centeristä luonnehtii virtuaalisuutta jatkumoksi; todellisuudesta on siirrytty lisättyyn todellisuuteen, siitä lisättyyn virtuaalisuuteen ja edelleen virtuaalitodellisuuteen.
Entä uusi metaversumi? Saarinen kuvailee sitä avoimeksi yhteensopivaksi verkoksi immersiivisiä kokemuksia, jotka yhdistävät ihmisiä, laitteita ja dataa. Se on olemassa vasta ideana, sillä käytännössä asiat eivät vielä keskustele keskenään.
Virtuaalikuntoutuksessa on tarvetta vuorovaikutustavoille eli sille, miten kuntoutuja käyttää omaa kehoaan ja saa siitä palautetta. Lisäksi tarvitaan 3D-ympäristö, jollaiseksi voidaan mallintaa käyttäjän oma koti. Vielä tarvitaan tekoälyä sekä esineiden internet eli IoT-ympäristö, joka yhdistää 3D-virtuaalitilat oikean maailman dataan. Teknologiakimara täydentyy lohkoketjulla, jotta digitaaliset sisällöt saadaan keskitettyä ja tallennettua turvallisesti.
– Näistä kaikista kertyy entistä enemmän dataa, joten tiedon siirtäminen edellyttää reunalaskentaa ja nopeita 5G-verkkoympäristöjä. Kun kaikki nämä ovat kunnossa, ollaan lähempänä metaversumia. Tulevaisuudessa avoimen ja yhteensopivan teknologian määrä kasvaa entisestään, mutta ihminen säilyy keskiössä.
Verkostoyhteistyöllä vauhtia tekoälypohjaisten virtuaaliteknologioiden saavutettavuuteen kuntoutuksessa -hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Hanketoteuttajat olivat TAMK, Metropolia AMK, Tampereen yliopisto ja Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK). Hanke oli käynnissä 1.1.2021–31.3.2023. Virtuaalikuntoutusverkoston toiminta jatkuu Tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustalla.
Lisätiedot:
Lea Saarni
Projektipäällikkö
Yliopettaja, hyvinvointiteknologia
Tampereen ammattikorkeakoulu
lea.saarni@tuni.fi, 050 326 6940
Teksti ja kuvat: Hanna Ylli