Tässä aikuiskeskeisessä tieteen ja tutkimuksen maailmassa kysyitte meiltä nuorilta, mitä me ajattelemme mielenterveyden haasteista ja meidän ympärillä vellovasta pahoinvointikeskustelusta. Kiitos kysymästä.
Meidän TUVA-ryhmämme on keskustellut näistä(kin) asioista paljon, olkoon tässä lyhyt tiivistys tämän hetken tunnelmista.
Pahoinvointia meille nuorille aiheuttaa kokemamme epäoikeudenmukaisuus ja riittämättömyyden tunne. Epäoikeudenmukaisuus näkyy niin kouluissa, harrastuksissa kuin julkisilla paikoilla.
Jos lapsen tai nuoren on vaikeaa olla hiljaa tai paikoillaan, leimataan hänet heti ongelmanuoreksi tai häiriköksi. Opettaja puuttuu vääränlaiseen ja ei-toivottuun käytökseen jatkuvasti ääntä korottaen ja monesti hän samalla nolaa nuoren muiden oppilaiden edessä. Nuorta uhkaillaan rehtorin puhutteluilla ja häntä rangaistaan jälki-istunnolla ja kasvatuskeskusteluilla.
Samaan aikaan nuoren ongelmia kuitenkin vähätellään. Sanotaan, että nuori kyllä pystyisi käyttäytymään oikein, jos vain haluaisi. Usein tämä on kaikkea muuta kuin totta. Väärin on myös se, että nuorta kohdellaan kuin lasta, mutta hänen silti odotetaan käyttäytyvän kuin aikuinen. Ei kovin reilua, vai mitä?
Epäoikeudenmukaisuus vaikuttaa nuoriin henkisesti todella paljon. Kympin oppilaita nostetaan arvoasteikossa ylös ja ohi ”tavallisista” ja ”ongelmanuorista”. Heitä pidetään selvästi parempina ja toivotumpina oppilaina, eikä vääränlaisten nuorten ongelmia tai haasteita edes haluta tietää tai ymmärtää.
Meiltä nuorilta vaaditaan usein liikaa. Odotetaan huippusuorituksia ja oletetaan asioita. Kaikki eivät voi saada kymppejä tai edes seiskoja, vaikka haluaisivatkin. Opiskelu on usein raskasta ja stressaavaa. Haluamme teidän ymmärtävän, että vaikka olemme nuoria ja kyvykkäitä, eikä meillä ole vielä vanhuuden vaivoina selkäkipuja tai reumaa, emme silti pysty kaikkeen. Emme aina voi vastata odotuksianne.
Te aikuiset kyllä sanotte meille: ”eläkää ja nauttikaa nuoruudesta”. Samaan aikaan te syytätte meitä idiooteista ja hölmöistä valinnoistamme. Meidän pitäisi olla nuoria olematta nuoria.
Te aikuiset sanotte, että meillä nykyajan nuorilla on elämä liian helppoa, kun meillä on älylaitteita ja kaikki tuodaan valmiiksi pöytään. Eletään kuin kermaperseet, te sanotte. Joissakin asioissa onkin näin. Emme me raada pelloilla lapioiden kanssa ojia kaivamassa. Fyysisesti teemme varmasti vähemmän kuin te aikoinaan. Mentaalisesti meillä ei kuitenkaan ole helppoa.
Vaikka asiat ovat suhteellisen hyvin, ei se tarkoita, että meidän kuuluisi kiitollisina olla hiljaa. Vaikeneminen ei lopulta paranna mitään. Mielenterveyspalveluista leikataan ja jokainen tietää jonkun itsemurhan tehneen. Syntyvyys laskee, eikä tulevaisuutta ole helppo ajatella.
Tuntuu, että monet elävät vain tätä päivää ja ajattelevat vain itseään. Tulevaisuuden parasta ei mietitä. Tulevaisuuden ja hyvän Suomen pitäisi koskea meitä kaikkia. Me nuoret haluamme tämän maailman olevan hyvä kaikille ihmisille, myös heille, jotka eivät ole vielä syntyneet.
Emme me ole tyhmiä kermaperseitä. Toivomme vain hyvää tulevaisuutta. Vaikuttaminen vain tuntuu tässä maailmassa vaikealta.
Varsinkin, jos on teille aikuisille vääränlainen ja riittämätön.
Alex Kinnunen, 16 vuotta
TUVA-nuori