Ahkerille ammattikorkeakouluopiskelijoille kertyy opintojensa aikana paljon tietoa ja osaamista. Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinta on lisäksi suhteellisen tiukka, joten voidaan todeta, että ammattikorkeakoulujen opiskelijoissa on melkoinen määrä laadukasta työmarkkinapotentiaalia.
Potentiaalista huolimatta kaikki opiskelijat eivät valmistuttuaan aina työllisty ja joillakin opiskelijoilla voi olla vaikeuksia löytää harjoittelupaikka opintojensa aikana. Syitä on monia ja ne voivat liittyä ammattialaan, työmarkkinasuhdanteisiin, puhtaaseen sattumaan tai opiskelijan työelämätaitoihin.
Monesti työelämässä pärjää, jos on ”hyvä tyyppi”. Ammattitaito tai työn laatu eivät aina ole määrääviä tekijöitä työelämässä menestymiseen, toki näitä seikkoja ei voi sivuuttaa. ”Hyvä tyyppi” muodostuu virallisemmin ilmaistuna työntekijän – ja yrittäjänkin – yleisistä työelämätaidosta.
Yleiset työelämätaidot ovat paljolti samoja taitoja kuin mitä vaaditaan koulutyössä, harrastuksissa tai ystävien kanssa pärjäämisessä: positiivinen asenne, oma-aloitteisuus ja aktiivisuus sekä vuorovaikutustaidot ovat näistä taidoista tärkeimmät.
Työntekijä, joka pystyy työskentelemään rakentavasti työyhteisössä ja on lisäksi reipas ja aktiivinen on työnantajan mieleen – yliaktiivisuutta on syytä välttää. Kyky oppia uutta ja kehittää itseään on nykymaailmassa tärkeää. Ajantasaiset tietotekniikka-, media- ja kommunikaatiotaidot ovat tärkeitä taitoja nyt ja tulevaisuudessa.
Jos työntekijältä puuttuu näitä yleisiä työelämätaitoja, edes kova ammattitaito ei aina korvaa puutetta. Osa yleisistä työelämätaidoista liittyy ihmisen luonteenpiirteisiin. Jotakuta ei ehkä mielletä oma-aloitteiseksi, jos hän on luonteeltaan ujo ja hiljainen. Vuorovaikutustaidot voidaan mieltää heikoiksi, jos henkilön kielellisessä ilmaisussa tai ääntämisessä on puutteita tai epätarkkuuksia.
Ihmisen on vaikea muuttaa luonnettaan tai puhua muuten kuin omalla äänellään. Joskushan sitä voi toki tempaista ja tehdä toisin, mutta vastoin omaa identiteettiään toimiminen käy arkipäivässä raskaaksi. Parempi olla sellainen, kuin on.
Ammattikorkeakoulujen harjoitteluohjaajille on kertynyt kokemusta tapauksista, joissa opiskelija ei ole onnistunut löytämään harjoittelupaikkaa, mutta suunnatulla ohjaajan tuella on pystytty luomaan hedelmällistä yhteistyötä ammattikorkeakoulun, opiskelijan ja työnantajan välille. Kun alkuvaikeuksista – pienistä kynnyksistä – on päästy yli, homma on lähtenyt rullaamaan.
Yksi kynnys liittyy esimerkiksi kieleen. Ammattikorkeakouluissa opiskelee nykyään paljon opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi. Osa heistä ei osaa käytännössä suomea kuin muutaman sanan. Heillä voi olla huomattavaa arkuutta ottaa yhteyttä työnantajiin.
Kaikki työnantajat eivät puhu tai kirjoita sujuvaan englantia. Lisäksi vaikka joidenkin yritysten työkieli on englanti, usein odotetaan, että työntekijät osaavat vähintään auttavasti suomea. Myös yrityksen asiakkaat tai sidosryhmät saattavat osata vain suomea.
Näissä tilanteissa ammattikorkeakoulun harjoitteluohjaaja voi toimia aktiivisena yhdyshenkilönä opiskelijan ja työnantajan välillä. Ohjaaja toimii tavallaan tulkkina. Tällainen tulkin rooli voi liittyä myös muihin kohtaamattomuushaasteisiin kuin kieleen. Harjoittelunohjaaja, joka tunteen opiskelijansa vahvuudet, voi erityisellä tuella auttaa opiskelijaansa eteenpäin harjoittelussa ja työuralla.
Miksi tällaista tukea ei sitten tarjota enemmän, jos siitä on apua? Käytännön ongelma on harjoittelunohjaajien työaikaresursointi ja toisaalta osaaminen välillä melko haastavissa tilanteissa. ”Tulkin” on valmistauduttava työtehtäväänsä huolella, sillä kysymys voi olla opiskelijan uran kannalta hyvinkin ratkaisevasta tilanteesta.
Ammattikorkeakoulujen nykyisessä rahoitusmallissa rahoitusta ohjataan enenevässä määrin erilaisiin kehityshankkeisiin. Ruohonjuuritason työtehtävien suorittamisesta on viime vuosina leikattu työaikaresurssia. Yksilöllistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden uraohjaukseen tulisi panostaa nykyistä enemmän, jotta kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden suuri työmarkkinapotentiaali voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti.
”Hyvän tyypin” määritteeseen voidaan sisällyttää vielä työelämässä tarvittavat metataidot. Näitä ovat mm. oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistaminen, itsensä johtaminen, strateginen ajattelu sekä ymmärrys siitä, mitä erilaisten tehtävien suorittaminen vaatii. Osalla meistä näitä taitoja on luonnostaan, mutta kuten muutkin taidot, metataidot ovat opittavissa. Kunhan vain pääsee pienistä kynnyksistä yli ja alkuun työuralla.
kirjoittaja Antti Haapio, lehtori, TAMK