Selvityksessä erityistarpeisten korkeakouluopiskelijoiden uraohjauksesta, erityisen tuen toteutumisesta ja työllistymisen tukemisesta Hämeen ammattikorkeakoulussa haastateltiin HAMKin opintojen ohjaajia (Lignell & Pynnönen, 2017). Esille tuli vahvasti se, että termi uraohjaus tunnetaan ja tunnistetaan ja se linkittyy integroituneesti opiskelijan kokonaisvaltaiseen ohjaamiseen yleensä opiskelun alkuvaiheessa, henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisessa (HOPS) ja kehityskeskusteluiden toteuttamisessa. Pohtiessaan uraohjausta opintojenohjaajat toivat esille, että opiskelijalle uraohjaus korostuu eniten usein siinä vaiheessa opintoja,jossa hänen oman alan työpaikan löytyminen on noussut keskeiseksi kysymykseksi tai huolenaiheeksi. Tästä syystä oman osaamisensa esille tuominen ja työpaikan hakemiseen liittyvät kysymykset ovat usein ohjauksen keskiössä. Uraohjaus nähtiin myös kokonaisuutena, ei erillisenä sisältönä tai opintona. Haastatteluissa korostui uraohjauksen tietoisuuden lisäämisen tarve, jolloin opiskelijan opintopolku ei olisi vain ajautumista johonkin suuntaan, vaan yhteisesti suunniteltuun päämäärään. Kokonaisvaltaisen ohjauksen toteutuminen oli vahvasti sidoksissa koulutusten, ohjaajien ja opettajien omaan valintaan, työelämäkokemuksiin ja tapaan toimia. Ohjaus näkyi erilaisina yksilö- ja ryhmätoteutuksina ja perustui konkreettiseen, facetoface vuorovaikutukseen.
Uraohjauksen toteutustavat voidaan jaotella haastatteluiden perusteella seuraavasti:
1) Opintojen ohjaaja tai opettajatuutorivetoinen toiminta: hops- ja kehityskeskustelut, kuunteleminen, henkilökohtaistaminen ja suunnitelmissa auttaminen, ahotointi, tietoisuuden lisääminen, miten menee -ryhmäkeskustelut.
2) Yritysten ja organisaatioiden ja järjestöjen kanssa toteutettu yhteistyö: yrityskäynnit, kummitoiminta, harjoittelut, kesätyöt, hankkeet, opinnäytetyöt, messut, rekrytilaisuudet
3) Ammatin opettamiseen integroituna, ammatin avaaminen ja mahdollisuudet: työelämälähtöisyys opetuksessa, työelämäroolien kokeileminen, uratarinat, vanhemman opiskelijan mukanaolo.
4) Yksittäiset toimet: CV, työhakemuskurssi, sidosryhmäkartan piirtäminen, portfoliokurssit, osaamisen purkaminen ja taitojen analysointi, videoCV:n tai hakemuksen tekeminen.
Uraohjaukseen panostaminen ja sen merkittävämpi näkyvyys opiskelijan opintopolulla koettiin ohjaajien mielestä olennaisen tärkeäksi. Työura-käsite ei ollut opiskelijalle selkeä. Käsite vaatii mahdollisuuksien havaitsemista yhä moninaisimmista työelämäympäristöistä ja mahdollisuuksista. Aiempaan verrattuna uraohjaus on jatkumo ja valintojen summa, eikä enää yksilöllinen saavutus, jossa onnistumiset ja epäonnistumiset johtuivat pelkästään opiskelijan omista henkilökohtaisista ominaisuuksista. Uraohjauksen punainen lanka tulee olla näkyvissä sekä opiskelijoille mahdollisuutena, että ohjaajien työn tukena, mutta myös moduulien suunnittelun ”muistilappuna”. (Lundahl, 2017.) Kuvassa 1 on hahmoteltuna urasuunnittelun muistilappu.
Kuva 1. Uraohjauksen muistilappu
Missä kohdin tätä polkua opiskelija selviytyy ja missä kohdin on tuen tarvetta? Uraohjauksessa on kysymys omien taitojen analysoinnista, osaamisen näkyväksi tekemisestä, motivaation ja asenteiden merkityksen ymmärtämisestä, tavoitteiden asettamisesta, esteiden tiedostamisesta, sisältöjen ja aineistojen ja etenemisen valinnoista, oman edistymisen seuraamisesta.
Kaikki korkeakouluopiskelijat tarvitsevat uraohjausta. Kuurilan mukaan (2014, 189) noin 30 % ammattikorkeakouluopiskelijoista on ns. epävarmoja urasuunnittelijoita. Tämä osuus ammattikorkeakoulujen tyyppiopiskelijoina tulee jatkumaan: pyritään suoriin koulutusputkiin, nopeaan valmistumiseen vailla poikkeilua työelämässä. Koulutukseen on ajauduttu ehkä vahingossa ja ainevalinnat ovat vaikeita ilman uratavoitteita. Epävarmat opiskelijat eivät perehdy henkilökohtaistamisen mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen liittyy huolta ja pelkoja. Keinoja vaikuttaa omaan työuraansa puuttuvat. Uteliaat opiskelijat paneutuvat urasuunnitteluun. Koulutusalan valinta tuntuu oikealta ja kiinnostus alan työelämää kohtaan on vahva. He kaipaavat uraohjaukselta valintojen helpottamista ja siihen liittyvää informaatiota sekä työelämään liittyvää kokemuksellista tietoa.
Digitaalisuuden hyödyntäminen on yksi mahdollisuus tehostaa ja monipuolistaa opinto- ja uraohjausta. Se olisi toimiessaan myös yhdenvertaisuutta edistävää toimintaa. Erilaisilla mahdollisuuksilla kohdata opiskelija varmistetaan erilaisten käyttäjien ohjaukselliset tarpeet. Digitaalisuus näyttäytyy vielä erilaisina viestintävälineiden käyttönä, tiedon säilöntäpaikkoina ja tiedon jakamisena näillä välineillä.
Kuvan 2. ryhmittely helpottaa uraohjauksen kohdentamista ja erilaistamista. Mihin panostamme: erityiseen tukeen epävarmoille tai miten huomioimme uteliaat opiskelijat? Onko epävarmojen ryhmä tunnistettavissa jo opintojen alussa ja millaisin keinoin tuemme opiskelijan kykyä suunnitella opintojansa ja uraansa? Epävarmuus on opiskelijan opiskelumotivaatioon vaikuttava asia. Myös Kuurilan (2014) luomalle opiskelijaryhmälle ”tietoiset” urasuunnittelijat löytyy ohjaussisältöä uraohjauksen näkökulmasta. Ohjauksen tehostamisessa olennaista voisikin olla sen kohdentaminen, ei vain alkavien tai päättävien opiskelijoiden suhteen, vaan ura-ajatteluun liittyvän epävarmuuden suhteen. Ohjaajan tavoittaminen joko henkilökohtaisesti tai digitaalisesti tulee olla mahdollista.
Kuva 2. Uraohjauksen tarpeet ja erilaistaminen
Sama tieto ja samat menettelytavat eivät sovellu kaikkiin uraohjaustilanteisiin, sillä jokainen tilanne on omanlaisensa. Erot tuen tarpeissa, ryhmässä, persoonassa ja kiinnostuksen kohteissa on huomioitava ohjausta suunniteltaessa. Uraohjauksen asiantuntijuus on opiskelijan mahdollisuuksien tunnistamista ja ovien avaamista uusille mahdollisuuksille. Työelämän muutokset ja siihen sopeutuminen, oman työuran luominen ja selkeän työpaikan puuttuminen luovat paineita sekä ohjaajille että opiskelijoille. Työelämän kanssa tehtävä yhteistyö tulisi käsitellä paitsi substanssiosaamisen myös muuttuvan työelämän näkökulmasta.
Erityistarpeisen opiskelijan kohdalla uraohjaus muodostuu riittävästä tuesta, sparrauksesta, kannustamisesta, kuuntelemisesta opiskelijan ohjaamisesta huomaamaan ja oivaltamaan oma osaamisensa, voimavarat ja vahvuutensa. (Lignell &Pynnönen, 2017.)
Uraohjausosaamisen kehittämiselle ja opiskelijan henkilökohtaiseen ohjaukseen on selkä tarve. Uraohjaus ammattikorkeakoulussa edellyttää keskustelua uraohjauksen luonteesta, toimijoista, periaatteista, muodoista ja sisällöistä koulutuksissa ja laajemmilla foorumeilla. Hahmottavatko kaikki ohjaajat minimitason, jolla huomioidaan erilaisten opiskelijoiden tiedon ja toiminnan tarpeet. Kun ohjaus on integroituna, se on kaikkien asiaa: jokainen ohjaa.
Kirjoittajat
Aija Lundahl, muotoilun lehtori Hämeen ammattikorkeakoulu
Irmeli Lignell, lehtori Hämeen ammatillinen opettajakorkeakoulu
Lähteet
Lignell, I. & Pynnönen, P. (2018). Hyviä tyyppejä on monenlaisia. Selvitys erityistarpeisten korkeakouluopiskelijoiden uraohjauksesta, erityisen tuen toteutumisesta ja työllistymisen tukemisesta Hämeen ammattikorkeakoulussa. HAMKin e-julkaisuja 5/2018, Hämeen ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-951-784-798-8. Haettu 30.1.2019 osoitteesta: http://www.theseus.fi/handle/10024/151952
Lundahl, A. (2017). Uraohjauksen tueksi. Kehittämistyö. Ammatillinen opinto-ohjaaja koulutus. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.
Kuurila, E. (2014). Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa. Väitöskirja. Kasvatustiede. Turun yliopisto. Turku: Painosalama. Haettu 30.1.2019 osoitteesta https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/98607/AnnalesC384KuurilaVK.pdf