Julkisjohtajat puun ja kuoren välissä?

YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja tavoitteista, jotka ohjaavat kestävän kehityksen edistämistä vuosina 2016–2030. Pyrkimyksenä on poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta ja turvata hyvinvointi ympäristölle kestävällä tavalla. Kestävän kehityksen tavoitteita kuvaavia julisteita on teipattuna monien julkisorganisaatioiden seinille. Tavoitekuva on tuttu ja tavoitteista on helppo olla yhtä mieltä; tulevaisuuden turvaamista pidetään tärkeänä. Kunnat ovat keskeisiä toimijoita tavoitteiden saavuttamisessa, mutta mitä nämä tavoitteet tarkoittavat kuntajohtamisen arjessa, miten ne ohjaavat toimintaa ja minkälaisia valintoja niiden nimissä tehdään?

TieDi-hankkeen tavoitteena on etsiä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Hanke pyrkii ymmärtämään, miten kestävän kehityksen tavoitteet konkretisoituvat tekemisessä, miten tekeminen muuttuu tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti, millaista johtamista tämä tekeminen edellyttää.

Erilaisten odotusten, tavoitteiden ja arvojen välinen kamppailu ja tasapainottelu ovat aina olleet julkisen johtamisen isoja haasteita. Kasvavat palvelutarpeet ja niukkenevat julkiset resurssit asettavat julkisjohtajat puun ja kuoren väliin.

Tuore artikkelimme ”Public managers between a rock and a hard place—social-financial sustainability in local government” valaisee monimutkaisia ​​tilanteita, joita julkisjohtajat kohtaavat kamppaillessaan kilpailevien prioriteettien kanssa ja navigoidessaan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden välillä.

Analyysi perustuu opetus- ja kasvatuspalveluiden johtajien haastatteluihin ja tuo esiin kestävyyskysymysten kiistattoman tärkeyden koulutus- ja kasvatussektorilla. Palveluilla pyritään tarjoamaan tasa-arvoiset, yhdenvertaiset kasvun ja oppimisen edellytykset, riippumatta sosioekonomisista taustoista. Taloudelliset reunaehdot ovat kuitenkin tiukat.

Opetus ja kasvatuspalveluissa puhutaan esimerkiksi palveluverkkosuunnittelusta sekä yksikkö- ja ryhmäkoista. Valintoja on tehtävä, koska resurssit eivät riitä kaikkeen. Keskustelu kytkeytyy myös työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kysymyksiin, sekä poissaoloihin ja sijaiskuluihin.

Opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset tiivistävät sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ydinkysymyksen yhteen termiin: kohtaaminen. Sosiaalisen kestävyyden näkökulma edellyttää aikaa aikuisen ja lapsen kohtaamiselle. Taloudellinen kestävyys asettaa kuitenkin näille kohtaamisille raamit.

Pohdittaessa keinoja haasteiden ratkaisemiseksi, järjestämis- ja johtamismallit nousevat tärkeään rooliin. Tarvitaan yhteistyötä tukevia organisaatiorakenteita, konkreettisia johtamisen työkaluja sekä kestävyyden tärkeyden tunnistava organisaatiokulttuuri. Lisäksi on tärkeää vahvistaa henkilöstön osaamista niin kestävyysilmiön ymmärtämisessä kuin uusien kestävyyttä edistävien toimintatapojen ja työkalujen käytössä.

Kestävyydestä on tehtävä yhteinen tavoite, joka edellyttää avoimuutta, jatkuvaa vuorovaikutusta sekä yhteistä ymmärrystä rakentavaa dialogia. Tästä syystä TieDi-hanke keskittyy erityisesti johtamisdialogiin.

Johtamisdialogia on perinteisesti ohjannut talousinformaatio, mutta kestävyysmurros edellyttää monipuolisemman informaation ja tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa. Tuottavuus- ja kustannuskeskustelu saa uusia sävyjä, kun määrällisiä tuloksia painottavan dialogin rinnalle tuodaan laadullisen kehityksen tunnistava ja tunnustava johtamisnäkökulma.

Artikkelissa esitämme viisi suositusta julkisen hallinnon kestävyyden johtamiseen:

  1. Kunnissa tarvitaan uudenlaisia käsitteellisiä kehyksiä, jotka auttavat jäsentämään johtamistoimien vaikutuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Näitä tukemaan tarvitaan teoreettisesti? järkeviä ja käytännössä toteutettavissa olevia indikaattoreita sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden mittaamiseksi, testaamiseksi ja kehittämiseksi.
  2. Kuntien on edelleen kehitettävä strategioita, rakenteita ja organisaatiokulttuureja ja arvoja, jotka edistävät aktiivisesti sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.
  3. Viranhaltijoiden osaamista ymmärtää kestävyysmurros omassa työssään on vahvistettava koulutuksella.
  4. Talousjohtamisen ja palvelutoiminnan näkökulmat yhdistäviä johtamisdialogeja on edistettävä sekä palvelutoiminnan suunnittelussa että ohjauksessa. Näin voidaan edistää ymmärrystä sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden yhteyksistä ja vaikutuksista kunnan tuloksellisuuteen.
  5. Sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä on pyrittävä konkreettisesti huomioimaan erityisesti talouden hallinnassa ja budjetointikäytännöissä.

Lue koko artikkeli täältä:

Sinervo, L-M. & Laihonen, H. (2024) Public Managers Between a Rock and a Hard Place – Social-Financial Sustainability in Local Government, Public Money & Management