Hankkeen aineistoon perustuvassa artikkelissa tarkastellaan virtuaaliteknologiaa koronapandemian aiheuttamassa sulkutilanteessa festivaalien toiminnan ylläpitäjänä sekä jatkuvuuden mahdollistajana. Virtuaalitapahtumia tarkastellaan resilienssin muotona eli toimintakyvyn palautumisena ja toipumisena, mutta tuodaan esille sen reunaehdot.
Virtuaalitapahtumia ryhdyttiin toteuttamaan sulkutilan aikana erilaisina sovelluksina ja voidaan arvioida pandemian edistäneen digitaalisten, tapahtumia välittävien teknologioiden kehittymistä ja niihin liittyvien liiketoimintamallien edistämistä. Ne ovat kuitenkin rajallisia festivaalin korvaajina, sillä mitä enemmän festivaalin sosiaalisella kokemuksella on merkitystä kuluttajille, sitä vähemmän sitä on voitu korvata virtuaalisesti. Siten digitaaliset sovellukset osin edistivät toipumista ja toimintakykyä, mutta niiden selkeät hyödyt rajoittuivat festivaalien kykyyn elää yli pandemian.
Koko kirjan esittelyteksti Gaudeamuksen sivuilla:
Koronakriisi siirsi toimistotyön olohuoneisiin, toi ruokalähetit kotioville ja vei ihmiset tutustumaan lähiluontoon. Se kuormitti terveydenhoitojärjestelmän äärimmilleen ja eristi ystävät ja sukulaiset toisistaan. Se aiheutti ahdistusta ja uupumista niin opiskelijoilla kuin palkkatyöläisilläkin. Muutos koski jokaista. Osa muutoksista on jäänyt yhteiskuntaamme pysyvästi mutta osasta on päästy myös eroon.
Koronapandemia, työ ja yhteiskunta tutkii koronakriisin välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia työhön ja muuhun elämään. Se kertoo yhteiskunnallisten jakojen syventymisestä, palkansaajien jyrkästä kahtiajaosta etä- ja lähityötä tekeviin sekä palkattoman hoivatyön lisääntymisestä. Aiheina ovat myös arjen organisointi lapsiperheissä ja opiskelijoiden jaksaminen.
Teos on kattava yleisesitys koronapandemian sosiaalisista ja inhimillisistä vaikutuksista. Se sisältää runsaasti uutta yhteiskuntatieteellistä ja psykologista tutkimustietoa pandemian seurauksista sekä käytännön suosituksia pandemian jälkeiseen aikaan sopeutumiseen.