Vierailijablogi: Toimivat verkostot mahdollistavat rakenneosien uudelleenkäytön

Rakennus, jossa on hyödynnetty teollisuushallista purettuja tiiliä
Esimerkki vanhojen tiilien hyödyntämisestä uudisrakentamisessa Kööpenhaminasta © Jukka Lahdensivu 2018

Purettavien rakenteiden uudelleenkäyttö rakenteena toisi suuria päästösäästöjä, kun voitaisiin välttää uusien rakenneosien valmistaminen. Purkuhankkeissa on edelleen haasteita löytää uudelleenkäyttäjiä hyväkuntoisillekin rakenneosille. Verkostoitumalla voi kuitenkin löytää uusia käyttäjiä!

Tässä blogissa kuvataan Kiertotalous osaksi rakentamisen arkea II -tilaisuudessa esitettyä purkuhanke-esimerkkiä ja kirjoittajalla heränneitä ajatuksia.

Rakennustieto Oy järjesti Kiertotalous osaksi rakentamisen arkea II -hybriditilaisuuden 9.9.2022. Tilaisuudessa esiteltiin konkreettinen esimerkki purkuhankkeesta haasteineen.

Neljän forssalaisen betonielementtikerrostalon purkukartoituksessa ja purkuhankkeessa oli vetäjänä kiertotalouden asiantuntija, Ytekki Oy:n perustaja Katja Lehtonen. Purkuhanke edellytti toimijoilta laajaa ekosysteemiyhteistyötä, jossa jokaisella oli oma erityisosaamisensa. Purkumateriaalin kiertoaste oli hankkeessa huikeat 95 prosenttia. Kaatopaikalle loppusijoitettavaksi päätyi vain 0,17 % materiaalista eli pääasiassa vaaralliset jätteet. Lehtonen hyödynsi hankkeessa erityisosaamistaan ja kiertotalousverkostojaan pitääkseen materiaalikierrossa mm. asuntojen posliiniraaka-aineen kuten lavuaarit ja vessanpytyt, jotka välitettiin Kerpur (Keraaminen purkujäte kiertotaloudessa) -hankkeen kautta tiilitehtaan raaka-aineeksi. Puu meni energiatuotantoon.

Yrityksistä huolimatta kaikille potentiaalisesti uudelleenkäytettäville rakenneosille, kuten betonielementeille, kerrosoville ja ikkunoille, ei löydetty uusia käyttäjiä. Betoni murskattiin yleisen käytännön mukaisesti hyödynnettäväksi infrarakentamiseen. Vaikka betonimurske korvaa luonnon kiviainesta, ei tällä tavoin hyödyntämällä saavuteta merkittäviä kasvihuonekaasuvaikutuksia verrattuna siihen, että betonirakenteet uudelleenkäytetettäisiin sellaisenaan. Jos elementit pystyttäisiin kierrättämään uudisrakentamisessa, hiilidioksidipäästöt olisivat jopa 95 prosenttia pienemmät, koska ei tarvitsisi valmistaa uutta sementtiä ja betonia.

Lehtonen suositteli, että kierrätysprosenttitavoite määriteltäisiin materiaalijakeiden mukaan. Betonia ja puuta on rakennuksissa suuri osuus, joten betonin kierrätys murskeeksi ja puumateriaalin polttaminen energiaksi nostaa hankkeessa purkumateriaalin kierrätysprosentin korkeammalle kuin jos jokaista materiaalia tarkasteltaisiin erikseen. Lisäksi Lehtonen huomautti, että vaikka jätteiden erilliskeräystavoitteet olisi kirjattu paperille, eivät ne käytännössä aina toteudu ilman valvontaa.

Forssan purkuhankkeessa tarkasteltiin myös tontti- ja viherratkaisuja osana kiertotaloutta. Kerrostalojen purkupaikalle tehtiin nurmetus niittykukkasiemennyksellä tukemaan paikallista biodiversiteettiä. Muita positiivisia kerrannaisvaikutuksia koitui sosioekonomisesta näkökulmasta talojen omistajalle Forssan Asunnot, joka sai purkuhankkeen kiertotaloudellisuuden ansiosta 90 % ARA:n purkuavustuksen.  Avustus tukee jäljelle jääneiden talojen kunnossapitoa ja edelleen asukkaiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia sekä potentiaalisesti jopa fyysistä terveyttä.

 

Katariina Tcheuffa

Kirjoittaja Katariina Tcheuffa oli osana Tampereen yliopiston Kiertotalousasiantuntijan täydennyskoulutusta kolmen kuukauden työssäoppimisjaksolla Tukimuskeskus Terrassa. Hän on yhteiskuntatieteilijä, joka on työskennellyt mm. aluekehittämisen hankkeissa. Rakentamisesta hänellä ei ole aiempaa kokemusta, joten sukelsi harjoittelujaksolla suoraan syvään päätyyn. Hän hyödynsi erilaisia alan tilaisuuksia päästäkseen sisään ajankohtaisiin aiheisiin rakentamisen kiertotaloudessa.

Lähteet: