Viime vuonna kirjoitin Tampereen yliopistoon tekemästäni elämyksellisestä graduprosessistani, joka on tämän vuoden aikana edennyt haastatteluiden läpikäyntiin ja niiden analysoimiseen. Olen tutkijana mukana nuorten ympäristökansalaisuutta tarkastelevassa NYT!-hankkeessa, jossa järjestimme useita luontoleirikouluja ysi- ja kasiluokkalaisille vuosina 2020–2021. Kerämäämme tutkimusaineistoa lukiessani olen palannut mielessäni vahvasti niihin tunnelmiin, joita myös leirikoulujen aikana pääsin kokemaan. Nuorten kuvailemat paikat, tuntemukset ja tekemiset heräävät ikään kuin uudelleen henkiin aineistoa läpikäydessä. Ja täytyy sanoa, että niihin tunnelmiin on aivan mahtavaa palata! Gradussani tutkin, mitä merkityksiä nuoret antavat seikkailullisille ja elämyksellisille elementeille NYT!:in ympäristöteemaisten leirikoulujen aikana.
Luonto seikkailuiden ja elämyksien mahdollistajana
Se oli ihan oikeesti tosi hieno se Helvetinjärven reissu. Se oli oikeesti tosi hieno.
Joo ja siltä reissulta just se hiljasuus-kohta. Siinä oli kaikista eniten se elämys läsnä.
Haastatteluiden aikana oli ilo kuulla, että leirikoulut tarjosivat nuorille monia seikkailullisia ja elämyksellisiä hetkiä. Leirikoulujen aikana sen huomasi myös kasvoilla näkyvästä aidosta ilosta. Monelle nuorelle luonto toimintaympäristönä oli vaikuttava. Siikanevan suoalueet pitkospuineen ja Helvetinjärven upea rotkolaakso toivat nuorten itse suunnittelemiin retkiin seikkailun tuntua. Oli hetkiä, kun huonokuntoiset pitkospuut tai tulvakohdat vaativat tasapainoilua, ja hetkiä, jolloin osa nuorista juoksi suossa tai kiipesi Helvetinkolua ylös. Luonnon kauneus ja hienot maisemat sekä kokemukset hiljaisuudesta korostuvat nuorten vastauksissa. Aidon ilon ja seikkailuiden lisäksi luonto tarjoili hiljentymistä, pysähtymistä ja rauhoittumista, mikä oli monelle nuorelle merkityksellistä.
Yhdessä kokeminen on arvokasta
Mä en haluu sanoo tätä ääneen ku te ootte vieress, mut se melonta oli oikeesti ihan superhauskaa vaik se oli ihan hirveetä samaan aikaan mutta… se oli omal tavallaan elämys, koska en mä oo aikasemmin menny kolmestaan…
Vaikka nuoret ovat tekemisissä päivittäin kouluympäristössä, leirikoulut tarjosivat heille uudenlaisen yhdessä olemisen kokemuksen. Tämä on tavallista elämyspedagogiikassa, jossa korostuu yhteisön kasvattava merkitys; yhdessä koetut elämykset ja kokemukset tarjoavat mahdollisuuden oppia itsestä yksilönä, ryhmän jäsenenä sekä sosiaalisena toimijana. (Räty 2011, 12.) Viikon aikana nuoria haastettiin erilaisten seikkailullisten aktiviteettien avulla, ja tehtävien vaatimiin tavoitteisiin oli päästävä yhteistuumin. Haastatteluissa korostuu, että yhdessä oleminen, yhteinen tekeminen sekä yhteiset kokemukset olivat nuorille tärkeitä. Ryhmät luovat suhteita jäsentensä välillä ja motivoivat jäseniään silloin, kun on päästävä johonkin yhteiseen tavoitteeseen. Myös tunteet tarttuvat ryhmissä; yhden henkilön tunne siirtyy nopeasti jäseneltä toiselle. (Baumeister 2010, 499.) Leirikoulujen seikkailu- ja elämyspedagogiset menetelmät mahdollistivat nuorille useita tämäntapaisia tilanteita.
Yhdelle seikkailua, toiselle ei
Ihan ylipäätää vaan kävellä siellä metsässä, se oli mulle semmosta [seikkailua].
En mä ainakaan sanoisi mitään, et niinku mitään seikkailullista, mut onhan se kiva kierrellä ympäri, joka paikkaan ja kattoo mitä kaikkee kivaa tekemistä täällä oli.
Elämyksien ja seikkailuiden kokeminen on aina subjektiivista, eli jokainen kokee ne omalla tavallaan. Siksi seikkailu- ja elämyspedagogista toimintaa on vaikea määritellä täysin yksiselitteisesti. (Räty 2011, 11.) Latomaa ja Karppinen (2010, 24) toteavat, että inhimillisesti merkittävät elämykset edellyttävät aina elämyksen ja reflektion vuorovaikutusta. Ja vuorovaikutusta leirien aikana olikin paljon. Tämän puolesta puhuu myös leirien aikana kerätty valtava aineisto, jonka pariin on ollut todella mielenkiintoista uppoutua.
Kirjoittaja: maisteriopiskelija Johanna Huovila
Lähteet
Baumeister, R. F. & Finkel, E. J. (toim.) (2010). Advanced social psychology. The state of the science. Oxford University Press.
Latomaa, T. & Karppinen, S.J.A. (toim.) (2010). Seikkaillen elämyksiä 2. Elämyksen käsitehistoriaa ja käytäntöä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Räty, K. (2011). Elämyspedagoginen ohjaaminen. Ajatuksia kokemuksellisesta oppimisesta. Lahti: Outward Bound Finland ry.