Aineiston keruun suunnittelu ja käytännön järjestelyt
Aineiston keruu toteutettiin nuorille tehtävinä ryhmähaastatteluina, joten iso osa ajasta meni haastattelurungon suunnitteluun. Koska hankkeessa oli jo kerätty aineistoa samasta aiheesta, uusien haastatteluiden tavoitteena oli vahvistaa tai kumota ja syventää aiempia havaintoja ja alustavia tuloksia. Aiemman aineiston pohjalta oli myös olemassa karkea idea kirjoitettavan artikkelin sisällöstä ja alustavat tutkimuskysymykset. Runkoa suunnitellessa oli mielenkiintoista huomata, kuinka yksityiskohtaisesti ja tarkasti nuorille esitettävät kysymykset on pohdittava, jotta haastatteluiden kautta voitaisiin saada sellainen aineisto, joka vastaisi ennalta pohdittuihin tutkimuskysymyksiin – haastattelurungon ja tutkimuskysymysten olisikin hyvä käydä yksi yhteen. Haastattelurungon kehittämisessä oli tärkeää pohtia sitä, kuinka kääntää esimerkiksi tieteelliseltä kalskahtavat termit ”nuorten kielelle”, ja millaisia kysymyksiä ja millä tavoin nuorten somemaailmasta olisi järkevä esittää. Haastattelurunkoa oli mahdollista kehittää myöhemmin vielä tarkemmin, sillä teimme useamman hankkeen tutkijan voimin kaksi haastattelukierrosta, jotka kummatkin tehtiin eri paikoissa ja eri nuorille.
Niin ikään haastattelujen järjestämiseen liittyi monenlaisia käytännön asioita, jotka pitivät minut kiireisenä ja opettivat paljon käytännön tutkijan työstä. Tutkijan työhön ja empiirisen aineiston keruun järjestämiseen kuului paljon käytännön järjestelyistä huolehtimista, kuten esimerkiksi aineiston keruupaikkojen kartoittamista, tutkimuslupien hakemista sekä haastatteluihin liittyvien lomakkeiden kehittämistä. Monet näistä olivat itselleni tuttuja jo etukäteen, mutta aineiston keruun suorittaminen varsinaisessa tutkimushankkeessa syvensi omaa osaamistani myös käytännön järjestelyjen osalta. Erityisesti aineiston keruuseen liittyvät tutkimuseettiset asiat ovat nuoriin kohdistuvissa tutkimuksissa hyvin tärkeitä, ja niiden osalta sain muulta työyhteisöltä paljon tukea, ohjausta ja neuvontaa.
Ryhmähaastattelut vuorovaikutuksellisena tilanteena
Varsinaiset haastattelutilanteet olivat itselleni etukäteen esiintymistilanteiden lisäksi keskeisimpiä oppimisen paikkoja, ja uskonkin kehittyneeni haastattelijana harjoittelussa kerättyjen kokemusten kautta. Haastatteluissa korostui erityisesti tilanteiden vuorovaikutuksellisuus ja sosiaalinen suhde, joka haastattelijan ja haastateltavien välille haastattelutilanteessa muodostui.
Tutkijan on tärkeää pyrkiä luomaan yhteys haastateltaviin, ja oli mukava huomata, kuinka hyvin ja innokkaasti nuoret lähtivät mukaan haastatteluihin. Heiltä löytyikin monia sellaisia ajatuksia, pohdintoja ja näkökulmia, joita itse en osannut etukäteen ajatella. Ennen haastatteluja – myös varsinaisessa haastattelutilanteessa – tutkijan on hyvä pohtia, kuinka luoda tilasta rento ja turvallinen, jotta nuorten olisi siinä mukava olla. Itse esimerkiksi pyrin toisella haastattelukerralla luomaan rentoa tunnelmaa mukavan ja kevyen jutustelun kautta ennen varsinaiseen haastatteluun siirtymistä, ja myös itse haastattelun pyrin pitämään mahdollisimman keskustelunomaisena. Sosiaalisten taitojen merkitys korostui tällaisissa haastatteluissa, joissa nuoret eivät etukäteen tunteneet hankkeen tutkijoita. Tutkijana oli nopeasti pystyttävä reagoimaan nopeasti tilanteisiin ja lähestyttävä haastatteluita ryhmäkohtaisesti nuorten tarpeista käsin.
Harjoittelu oppimisprosessina
Kaiken kaikkiaan oma harjoitteluni NYT!-tutkimuksessa oli poikkeuksellisen monipuolinen, ja pidän harjoittelua tärkeänä oppimiskokemuksena – erilaiset työtehtävät kehittivät monipuolisesti tutkijantaitojani. Pääsin työtehtävissäni hyödyntämään nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopinnoissa kerättyä teoreettista ja tutkimuksellista osaamista. Tavoitteenani oli päästä harjoittelemaan nuorisotutkimuksen kenttään sijoittuvassa tutkimushankkeessa ja tätä kautta päästä kiinni tutkijan työhön. Lisäksi halusin harjoittelun avulla kehittää omaa tutkimuksellista ajatteluani sekä kehittyä tutkijana. Mielestäni saavutin asettamani tavoitteet ja sain harjoittelun aikana paljon arvokasta oppia niin empiirisen aineiston keruun suunnittelusta, toteuttamisesta ja järjestämisestä, tutkijana esiintymisestä kuin laadullisten tekstiaineistojen käsittelystä.
Harjoitteluni osalta ollaankin tätä blogia kirjoittaessa jo loppusuoralla, mutta ennen harjoittelun loppua ennätän onnekseni osallistua kerätyn aineiston alustavaan analysointiin. Harjoitteluni NYT!-tutkimuksessa oli minulle antoisa kokemus, josta pystyn ammentamaan paljon oppia tulevaisuuden työelämässä.
Kirjoittaja: NYT!-tutkimuksen harjoittelija Vili Antikainen
