Teemasta olivat keskustelemassa tasa-arvo- ja työympäristöpäällikkö Lotta Savinko Akavasta, Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Suvi Lahti-Leeve sekä Monipaikkaisen työn valmiudet ja käytönnöt hankkeen koordinaattori ja tutkija Juha Eskelinen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.
”En usko näin käyvän. Monipaikkainen ja hybridityö ovat saaneet sellaisen aseman, että niistä on vaikea enää luopua. Kannattaa huomioida, että monille työpaikoille etätyö on myös mahdollisuus esimerkiksi laajentaa työvoiman osaamista ja saatavuutta. Voidaan palkata ihmisiä pitkienkin etäisyyksien päästä,” kertoo Juha Eskelinen.
Kun pandemia alkoi, ei tehty tietoisia päätöksiä työn teon suhteen, vaan toimittiin, kun oli pakko. Nyt monilla työpaikoilla on herätty pohtimaan, mikä on se omalle yritykselle paras työnteon malli, muistuttaa Suvi Lahti-Leeve. ”Pandemiaa edeltävään aikaan ei varmasti palata, mutta lähityöhön ollaan siirtymässä viime vuosia enemmän. Etätyöstä tarvittaisiin enemmän tutkimusnäyttöä? Miten se vaikuttaa työllisyyteen, tuottavuuteen ja kasvuun?” Lahti-Leeve jatkaa.
Lotta Savinko muistuttaa työelämän moninaisuudesta: 60 % työvoimasta tekee edelleen läsnätyötä, vain 12 % pelkkää etätyötä. Ylipäänsä mahdollisuus vaikuttaa työn tekemisen paikkaan kannattaisi nähdä osana työelämän joustoja, joilla on merkittävä rooli esimerkiksi työntekijöiden jaksamisen tukemisessa. Kategorinen ajattelu ei ole hyväksi. Etätyön haittapuolena esille tullut yksinäisyyden kokemus vaikuttaa liittyvän eniten tilanteeseen, jossa tehdään lähes yksinomaan etätyötä. Savinko näkee kaikkiaan monipaikkaisessa työssä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
Juha Eskelinen jatkaa: ”Tehtävät ovat erilaisia, ja ihmiset lähtökohtaisesti pyrkivät tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Monissa tehtävissä mahdollisuus valita työnteon paikka siten, että se tukee esimerkiksi keskittymistä, on hyödyllinen asia paitsi työhyvinvoinnin, myös tuottavuuden kannalta. Ihmisille on tärkeää, että he pystyvät tekemään työnsä hyvin.”
Monissa yrityksissäkin on pyritty tuomaan toimistoille kodinomaisia elementtejä ja erilaisia aktiviteetteja, jotka mahdollistaisivat ajoittaisen irrottautumisen työstä. Houkutteleeko tämä ihmisiä takaisin toimistolle?
Tärkeää on, että tilat ovat terveelliset ja toimivat. Lisäksi yhteys muihin on merkittävä hyvinvoinnin kannalta. Hienot toimitilat eivät itsessään lisää työhyvinvointia, mutta jos tiloissa on yhteisöllisyyttä lisääviä elementtejä – jos yhdessäoloa syntyy vaikka pingispöydän ympärille, niin se voi ollakin hyvä asia, asiantuntijat pohtivat.
Lotta Savinko ei pidä tarkoituksenmukaisena, että ryhdyttäisiin palkitsemaan työpaikalle tulemisesta, kuten osassa työpaikoista suunnitellaan. Palkita tulisi työn tavoitteiden saavuttamisesta ja siinä onnistumisesta. Työntekijöille on tärkeää, että on kollegoita, joiden kanssa tuntee yhteisöllisyyttä ja esihenkilö, joka koetaan tueksi työssä. Nämä myös vetävät työntekijöitä työpaikalle. Mustavalkoisuus korostuu julkisessa keskustelussa, mutta todellisuudessa työpaikoilla asia nähdään monipuolisemmin. Etä- ja lähityö ole ”joko-tai” -asia.
Entä miten asiantuntijat näkevät työn tulevaisuuden?
Monipaikkainen työ tulee jatkossa vielä vahvistumaan, uskoo Juha Eskelinen. Teknologiat kehittyvät koko ajan. Voidaan esimerkiksi parantaa ja elävöittää etävuorovaikutusta, käydä keskusteluja esimerkiksi hologrammien avulla. ”On mielenkiintoista myös katsoa millaisia ovat uudet yritykset. Tällä hetkellä perustetaan paljon yrityksiä, jotka toimivat täysin ilman toimitiloja,” Juha Eskelinen kertoo.
Olisi hyvä siirtää ajatusta myös laajemmaksi omista haluista ja tarpeista. Vaikka en itse kaipaisi lähityötä, tiimissä tai työpaikalla voi olla joku, joka kaipaa työkaveria työpaikalle, muistuttaa Lahti-Leeve. Myös Lotta Savinko uskoo työelämän moninaistuvan edelleen, ja näkee monipaikkaisen työn yhtenä mahdollisuutena luoda uutta ja entistä parempaa työelämää.
Työpaikoilla tehdään paluuta lähityöhön – Radio Suomen Päivä -ohjelma 2.10.2024
Ohjelma on kuultavissa:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-71726372
Teksti: Riitta-Liisa Larjovuori