Osallistujat työskentelivät pienryhmissä näiden kysymysten parissa. Ryhmiensä pohdintoja muille tilaisuuden päätteeksi jakoivat Maria Eskola Geologian tutkimuskeskus GTK:sta, Heljä Franssila Senaatti-kiinteistöistä, Niina Oksanen Maanmittauslaitokselta ja Minna Öster Suomen ympäristökeskus SYKE:stä paneelikeskustelussa, jonka vetäjänä toimi tutkimusjohtaja Kirsi Heikkilä-Tammi Tampereen yliopistosta.
– Jaetuissa ja vaihtuvissa työtiloissakin ihmisillä on tarve ankkuroitua tilaan ja säilyttää yhteys omaan “heimoon”, Minna Öster summasi.
Työympäristön ja käytäntöjen tulisi tukea sitä, miten työntekijä luo omaa mentaalista, psykologisesti ja fyysisesti turvallista paikkaansa. Monissa organisaatioissa ollaan otettu tai ottamassa käyttöön eri organisaatioiden kesken jaettuja työtiloja. Tämä nostaa osaltaan esille tarvetta kehittää toimintakulttuureja ja yhteisöllisyyttä.
– Niin sanottua toimistopakkoa tärkeämpää ja hyödyllisempää on varmistaa arjessa aikaa ja paikkoja keskustelulle, Maria Eskola linjaa.
Yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta voidaan edistää myös digitaalisesti. Esihenkilöiden monipaikkaiseen työhön liittyvänä osaamistarpeena korostuu uudella tavalla nimenomaan ihmisten yhteen tuominen ja vuorovaikutuksen mahdollistaminen. Fasilitointiosaamisen tarve ei myöskään rajoitu vain esihenkilöihin, vaan sitä tarvitaan työpaikoilla laajasti.
Monipaikkaisen työn tutkimushankkeessa hyvänä käytäntönä on noussut esille yhteisistä toimintatavoista sopiminen tiimeissä: yhdessä keskustellut periaatteet näyttävät tukevan työhyvinvointia ja suoriutumista työyhteisön jäsenenä.
– Yleiset linjaukset auttavat tässä, mutta ne voivat olla myös turhan jäykkiä, pohtii Heljä Franssila Senaatti-kiinteistöiltä. Sopimiseen tarvitaan tiimeiltä ja yksilöiltä myös päätöksentekokykyä.
– Mistä sitten olisi kaikkein tärkeintä sopia monipaikkaisessa työssä? kysyi panelisteilta tutkimusjohtaja Kirsi Heikkilä-Tammi.
– Kannattaa ainakin tehdä sellaisia sopimuksia, joista pystytään arjessa myös pitämään kiinni, panelistit pohtivat. Hankkeen ohjausryhmässä toimiva Aalto-yliopiston professori Matti Vartiainen totesi, että on tärkeä sopia ja keskustella yhdessä ensinnäkin siitä, mistä asioista on tarpeen tehdä yhteinen linjaus.
Keskustelijoiden mukaan monipaikkaiseen työhön liittyviä tutkimustarpeita on edelleen runsaasti. Esimerkiksi informaatioergonomia, digiajan olennaisimmat työelämätaidot sekä johtamisen muutos ovat aiheita, joissa riittää vielä selvitettävää. Monipaikkaisen työn käytäntöjen kuvaamista, tutkimusta ja näkyväksi tekemistä tarvitaan myös edelleen lisää.
– Oli ilo huomata, että keskustelu oli vilkasta. Toivomme, että projektimme osaltaan auttaa uusien yhteyksien syntyä ja ideoiden leviämistä työpaikkojen välillä, toteaa hankkeesta Aalto-yliopistossa vastaava tutkija Juha Eskelinen.
Tilaisuuteen osallistui edustajia Aalto-yliopistosta, Geologian tutkimuskeskus GTK:sta, Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudasta, Maanmittauslaitokselta, Porvoon kaupungilta, Suomen ympäristökeskus SYKE:stä, Senaatista, Tampereen yliopistosta ja Ylestä.
Riitta-Liisa Larjovuori 3.5.2024