Tässä kirjoituksessa kutsumme sosiaali- ja terveyssektorilla työskenteleviä taiteilijoita tuttavallisesti sotetaiteilijoiksi. He ovat taiteen ammattilaisia, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä ja hoivalaitoksissa tuoden taidetta osaksi hoitoa, kuntoutusta ja hyvinvointia. Niin sairaalaklovnit kuin päiväkeskuksissa soittavat muusikot voidaan mieltää esiintyviksi sotetaiteilijoiksi, joiden työ tukee taiteen saavutettavuutta ja jalkauttaa taiteen elähdyttäviä vaikutuksia tilanteisiin, jossa taiteelle on suuri tarve.
Usein sotetaiteilijoiden ammatilliseen lähestymistapaan sisältyy yhteisö- tai organisaatiotaiteilijan tavoitteita, toimintatapoja ja etiikkaa. Tällöin taiteilijat edistävät osallisuutta ja luovuutta hoivaympäristöissä, kuten vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Soitto, laulu, tanssi ja kuvataide voi kutsua osallistumaan. Taiteilija toimii silloin ohjaajana tai mahdollistajana.
Miten taiteilija voi työskennellä osana sosiaali- ja terveydenhuollon arkea? Miltä näyttää yhteisötaiteilijan työ senioripalveluissa – ja miten se rahoitetaan? Näihin kysymyksiin pureuduttiin KUVATA-hankkeen webinaarissa, jossa yhteisötaiteilija Kanerva Kartano avasi työtään Sointu Senioripalvelut -organisaatiossa.
Avaamme tässä kirjoituksessa webinaarin teemoja ja taustoitamme niitä myös käsikirjojen ja tutkimusjulkaisujen esittelyllä. Perustamme tämän tekstin asiantuntemukseemme yhteisöllisen taiteen kehittämisessä ja tutkimisessa Lapin yliopistossa. Maria Huhmarniemi toimii Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa apulaisprofessorina ja Antti Stöckell soveltavan taiteen yliopistolehtorina. Soveltava taide ja yhteisötaide sisältyvät tiedekunnan opintojaksoihin ja tutkimusprofiiliin.
Rohkeus kohdata – vanhuuden estetiikka
Kaneva Kartano on toiminut yhteisötaiteilijana Soinnussa vuodesta 2017 alkaen. Webinaarissa hän kertoi muun muassa rauhanlauluteemaisesta projektista, jossa asukkaat ovat sanoittaneet, säveltäneet ja improvisoineet yhdessä.
Kartanon ohjaama ja organisoima yhdessä tekeminen ei rajoitu musiikkiin. Hänen taustansa on kuvataiteessa: hän valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2004 ja työskenteli pitkään freelancer-kuvataiteilijana, taideopettajana ja näyttelyiden tekijänä. Yhteisötaiteilija Kanerva Kartano ei koe työtään irralliseksi taiteilijuudesta. Kuvataiteellinen ajattelu, musiikin opinnot, aikuiskasvatustieteen tuntemus ja jatkuva työssä oppiminen muodostavat osaamisen kokonaisuuden. Työ on vienyt hänet yhteisöteatteriin, klovneriaan, stand up -kursseille ja jopa studiotuotantoon. Taidetta ei ainoastaan “viedä” ikäihmisille: samalla taiteilija itse kasvaa ja kehittyy.
Kanerva Kartanon kirja Rohkeus kohdata – Taiteilija vanhustyössä käsittelee taiteilijan työtä sosiaali- ja terveysalalla. Kirjassa hän esittelee kokemuksiaan vanhuspalveluiden tiimin jäsenenä ja kuvaa taiteen vaikutuksia palveluasujien arkeen: ambulanssikutsujen harvenemista ja masennusoireiden vähenemistä.
Teos tarjoaa tietoa kulttuurihyvinvointitoiminnan suunnitteluun hyvinvointialueiden ja vanhuspalveluiden johdolle. Kirjaa suositellaan sekä sotetaiteilijoille että vanhuspalveluiden työntekijöille, ja se on löytänyt tiensä myös oppilaitosten käsikirjaksi ja organisaatioiden työkaluksi yhteisötaiteen suunnitteluun. Kirjan kustantaja on Taiteen edistämiskeskus.
Kartano on hiljattain valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta taiteen asiantuntijuuden maisteriohjelmasta. Hänen pro gradu -tutkielmansa ”Vanhuuden estetiikka ja siihen kietoutuva etiikka taiteilijan näkökulmasta” haastaa sairaus- ja hoitokeskeiset lähestymistavat vanhuuden kohtaamisessa ja korostaa ikääntyneen ihmisen ainutlaatuisen identiteetin tunnistamista. Tutkielma esittää, että myös vanhalla ihmisellä on oikeus omaan estetiikkaansa – tapaan aistia, jäsentää kokemuksia ja olla merkityksellisessä suhteessa ympäristöönsä.
Taiteilijana ikääntyneiden hoivayhteisöissä
Teija Nuutinen tarkastelee ajankohtaisessa väitöskirjassaan taiteilijoiden ammatillista toimijuutta ja työotetta ikääntyneiden hoivayhteisöissä Suomessa. Työ nojaa käsitykseen kulttuurihyvinvoinnista osana inhimillistä hyvinvointia sekä iäkkäiden kulttuuristen oikeuksien tunnustamiseen.
Tutkimustehtävänä on tehdä näkyväksi, miten taiteilijoiden ammatillinen toimijuus rakentuu ja millaisia mahdollisuuksia ja haasteita hoivaympäristöt sille asettavat. Väitöskirjassa ilmenee, miten taiteeseen sisältyy mahdollisuuksia niin hoivayhteisöjen asukkaille, henkilökunnalle kuin taiteilijoillekin. Taide voi vahvistaa ikääntyneiden osallisuutta, toimijuuden kokemusta ja identiteettiä tilanteissa, joissa arki on usein vahvasti hoivarakenteiden määrittämää. Luovat ja taiteelliset prosessit tarjoavat tilaa muistoille, tunteille ja vuorovaikutukselle sekä rakentavat yhteisöllisyyttä hoivayhteisön sisällä. Samalla taiteilijat voivat suunnata omaa ammatillista toimijuuttaan kohti dialogista ja osallistavaa työotetta. Moniammatillinen yhteistyö hoitohenkilökunnan kanssa voi synnyttää uudenlaisia käytäntöjä, joissa esteettinen herkkyys ja hoivan eettisyys kietoutuvat toisiinsa ja rikastuttavat koko yhteisön arkea.
Toisaalta sotetaide kohtaa hoivaympäristöissä myös haasteita, mitä Nuutinen tutkimuksessaan myös valottaa. Taide saatetaan nähdä ylimääräisenä lisänä, ei osana hoivan ydintehtävää, mikä heijastuu vähäiseen resursointiin ja rakenteellisen tuen vähyyteen. Taiteilijan ammatillinen rooli on usein neuvoteltava jatkuvasti uudelleen suhteessa hoivatyön tavoitteisiin, aikatauluihin ja vastuukysymyksiin. Eettinen herkkyys korostuu erityisesti muistisairaiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ikääntyneiden kanssa työskenneltäessä, ja taiteilijan on tasapainoteltava taiteellisen intressinsä ja hoivaympäristön turvallisuus- ja hyvinvointivaatimusten välillä. Lisäksi kohtaamiset sairauden, yksinäisyyden ja elämän rajallisuuden kanssa edellyttävät reflektiivistä työotetta ja riittäviä rakenteita taiteilijoiden ammatillisen jaksamisen tueksi.
Nuutinen toteaa, että kulttuurihyvinvointi kytkeytyy taiteilija-ammattien muutokseen. Hän kuvailee, että taiteilijoiden työelämää on luonnehdittu eri tutkimuksissa monityösuhteiseksi, moniammattiseksi ja hybridiksi.
Projekteja vai työsuhteita?
Sointu Senioripalvelut on yhdistyspohjainen toimija, jonka lähtökohtana on ikäihmisten hyvinvointi. Palveluita ostaa tällä hetkellä Pirkanmaan hyvinvointialue. Tämän organisaation strategiassa yhteisötaide tarkoittaa muun muassa taiteen menetelmiä hoitotyön tukena, taidetta itsenäisenä ilmaisuna, taiteen kuntouttavia vaikutuksia sekä taiteen roolia
työelämän kehittämisessä. Soinnun taidetoiminta ei perustu erilliseen taiderahoitukseen, vaan se on osa normaalia sote-rahoitusrakennetta ja moniammatillista tiimiä.
Webinaarin keskustelussa nousi esiin myös laajempi näkökulma: taiteilijoiden työ organisaatioissa voi rakentua monin tavoin, palkkatyönä, projektirahoituksella tai yrittäjämäisesti palvelujen myynnistä. Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Niina Oinas tarkastelee taiteilijan työnkuvaa tällaisissa konteksteissa tutkimuksensa osajulkaisuissa. Hän toteaa työelämän rakenteiden parhaimmillaan mahdollistavan ja tukevan taiteilijan työtä.
Niina Oinas ja Sinikka Kyllönen analysoivat Työelämän tutkimus -lehdessä, miten taiteilijat kokevat identiteettinsä ja ammattitaitonsa suhteessa työelämän kehittämistavoitteisiin sekä millaisia mahdollisuuksia ja haasteita palkkasuhteinen työskentely luo taiteellisen työn tuloksellisuudelle. Heidän johtopäätöksenään on, että taiteilijoiden lyhytjänteistä palvelunmyyntiä vakaammat työsuhteet vahvistavat monialaista yhteistyötä, parantavat toiminnan laatua ja vaikuttavuutta sekä tukevat taiteilijoidenkin työhyvinvointia.
Taidetta sote-sektorin muiden työntekijöiden kanssa
Niina Oinaan työn alla oleva väitöskirjatutkimus tarkastelee taiteen tekemistä sote-sektorin muiden työntekijöiden kanssa. Hän on todennut, että taidetoiminta vahvistaa työyhteisön vuorovaikutusta ja lisää henkilöstön keskinäistä ymmärrystä. Samalla kulttuurisen hyvinvoinnin vahvistuminen on työntekijöille voimavara, joka hyödyttää koko työ- ja asiakasyhteisöä.
Oinas ja Huhmarniemi ovat todenneet artikkeleissaan, että taiteilijan ja hoitoalan organisaation pitkäjänteinen yhteistyö rakentuu yhteisille arvoille, rakenteelliselle tuelle ja esihenkilöiden aktiiviselle sitoutumiselle. Sotetaiteen suunnitteluvastuun ei tule jäädä taiteilijan palkattomaksi suunnittelu- ja valmistelutyöksi, vaan taideinterventioiden suunnittelunkin on oltava palkallista ja vastuultaan jaettua.
Oinas on toiminut taiteilijana Työtaide-hankkeessa, jonka yksi tulos on käsikirja “Työtaide: Taide työhyvinvoinnin tukena sosiaali- ja terveysalalla. Kirja on luettavissa avoimesti verkossa.
Mikä työssä kantaa?
Sotetaiteen taustalla on nykytaiteen murros kohti dialogisuutta ja tapahtumallisuutta sekä taiteilijoiden tarve laajentaa ansaintakeinojaan. Sotetaide voi olla taiteilijoille ja osallistujille syvästi merkityksellistä taiteena, kohtaamisena ja kokemuksena. Toisinaan taiteen ohjaaminen toteutuu ensisijaisesti taiteellisena prosessina, jossa tavoitteena on tutkia ilmaisua yhdessä osallistujien kanssa ja tuottaa taidetta teoksina myös taiteen kentälle. Toisessa tilanteessa samankaltainen toiminta voi olla palvelu, jota myydään osana hyvinvointi- tai hoivatyön kokonaisuutta ilman teoksellisia intentioita. Toiminnan teosarvo ei kuitenkaan määritä sen koko arvoa, vaan kyse on erilaisista tarkoituksista ja toimintalogiikoista, joita yhdistää eettinen vastuu toimintaan osallistuvia kohtaan.
Kun Kartanolta kysyttiin webinaarin lopuksi, mikä työssä on tärkeintä, vastaus oli selkeä: kohtaamiset. Vaikka sote-kenttä on vaativa, ikäihmisten kanssa työskentely antaa merkityksen. Rankankin päivän jälkeen ajatus kohtaamisesta vetää takaisin työn äärelle.
Lisääntyvä sotetaide voi vahvistaa hoivayhteisöissä merkityksellisiä ihmissuhteita ja läsnäolon tunnetta. Sen ajankohtaisuus liittyy väestön ikääntymiseen, sote-henkilöstön kuormitukseen, taiteilijoiden työn murrokseen ja yhdenvertaiseen oikeuteen osallistua taiteeseen.
Taiteilijoiden työ sotesektorilla on merkityksellistä ja vaikuttavaa. Sotetaiteilijoiden asemaa tulisikin vahvistaa sotealan työntekijöinä ja palveluiden tuottajina. Vaikka taiteilijoiden palkkaaminen sosiaali- ja terveysalalle aiheuttaa kustannuksia, ne ovat kohtuullisia suhteessa sotetaiteen tuomaan kokemukseen hyvästä ja merkityksellisestä elämästä.
Webinaari oli osa kuvataiteilijoiden uusien työmahdollisuuksien kehittämiseen keskittyvää sarjaa, joka jatkuu tulevilla asiantuntijapuheenvuoroilla ja työpajoilla.
Webinaari
KUVATA webinaari #2: Ratkaisuja ansaintahaasteisiin – Kartano Kartano.
https://www.youtube.com/watch?v=Ep_u7r0uoj4&t=13s
Luettavaa:
Kartano, K. (2023). Rohkeus kohdata: Taiteilija vanhustyössä. Taiteen edistämiskeskus. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/rohkeus-kohdata-taiteilija-vanhustyossa
Kartano, K. (2025). Vanhuuden estetiikka ja siihen kietoutuva etiikka taiteilijan näkökulmasta. Lapin yliopisto. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251010100787
Nuutinen, T. (2024). Taiteilijoiden ammatillinen toimijuus ja työote ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/31581
Oinas, N., Hiltunen, M. & Stöckell, A. (Toim.). (2022). Työtaide: Taide työhyvinvoinnin tukena sosiaali- ja terveysalalla. Lapin yliopisto. http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-324-2
Oinas, N., & Huhmarniemi, M. (2024). Art activities for staff in healthcare institutions. International Journal of Education through Art, 20(2), 193–207. https://doi.org/10.1386/eta_00161_1
Oinas, N. & Huhmarniemi, M. (2025). Co-Designing with shared values: Designing art interventions to promote the well-being of social and healthcare workers. The International Journal of the Arts in Society: Annual Review, 17(2), 59–77. https://doi.org/10.18848/1833-1866/CGP/v17i02/59-77
Oinas, N. & Kyllönen, S. (2025). Taiteilija monialaisena kehittäjänä: kokemuksia työntekijyydestä kehittämishankkeessa. Työelämän tutkimus, 23(1), 28–52. https://doi.org/10.37455/tt.145707
KUVATA: Kuvataiteilijan uusi työ- ja ansaintakenttä -hanke tukee suomalaisten kuvataiteilijoiden työtä ja ansaintaa tarjoamalla koulutuksia, webinaareja ja työkaluja nykypäivän taidekenttään. Kohderyhminä ovat ammattikentällä toimivat kuvataiteilijat sekä oppilaitokset eri puolilla Suomea. KUVATA-hanke (2024–2026) toteutetaan Tampereen ammattikorkeakoulun johdolla yhteistyössä Lapin yliopiston ja Globe Art Point ry:n kanssa. Hanketta rahoittaa EU:n ESR+ -ohjelma Hämeen ELY-keskuksen kautta.