Antti Stöckell, toinen tämän blogin kirjoittajista, toteutti vuosina 2016 ja 20217 yhteisötaiteena retkiä, joissa osallistujia kutsuttiin nuotion ympärille tekemään puulusikoita. Lusikoiden karkeat muodot veistettiin kirveellä, minkä jälkeen lusikan pesä poltettiin nuotiosta poimittuun hehkuvaan hiileen puhaltaen. Tämän jälkeen lusikka viimeisteltiin puukolla vuollen. Työskentelyn lomassa jaettiin kokemuksia ja ajatuksia käsillä tekemisen merkityksistä. Stöckell esitti retkillä syntyneet lusikat installaationa Lapin yliopiston taidegalleriassa.
Puulusikkaprojekti innosti miettimään, miksi Pohjois-Suomeen tuleville matkailijoille myydään lähinnä moottorikelkka- ja rekikoira-ajeluja. Haluaisivatko matkailijatkin pysähtyä hitaampaan kokemukseen ja keholliseen vuorovaikutukseen luonnon kanssa ja luovassa toiminnassa? Projekti innosti ideoimaan luovan matkailun palveluja ja Euroopan Unioni osarahoitti hankkeita, joiden tarkoituksena on ollut monipuolistaa taiteilijan ansaintakeinoja.
Luovan matkailun, hyvinvoinnin, luonnon ja taideperustaisten palvelujen risteyksestä voi löytyä toimintatapoja, joissa on potentiaalia yrittäjyyteen tai yrittäjämäiseen toimintaan. Tässä kirjoituksessa kuvaamme toimintakenttiä, joista taiteilijan osaamiselle voi löytyä uusia asiakasryhmiä. Kontekstina on Pohjois-Suomi, jossa matkailu on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Toiminnan kehittämiseen liittyvät mahdollisuudet edellyttävät avartuvaa taidekäsitystä ja yhteistyötä matkailuun kytkeytyvien muiden toimijoiden kanssa. Kehittämisen haasteet puolestaan liittyvät esimerkiksi matkailun sesonkiluonteeseen.
Matkailu tarvitsee kulttuuria
Lapissa matkailu on yksi keskeisistä elinkeinoista. Se on ala, jossa liikkuu paljon rahaa ja joka työllistää laajasti. Samalla keskeinen kysymys on, miten matkailu voisi tuottaa hyvinvointia myös paikallisille yhteisöille.
Monet matkailijat haluavat ymmärtää paikan kulttuuria, historiaa ja elämäntapaa. Tässä taiteella on mahdollisuus toimia kulttuurisena välittäjänä kestävyyden ja vastuullisuuden näkökulmat huomioiden.
Taide- ja kulttuuripalvelut voivat tarjota matkailijoille kokemuksia, jotka avaavat paikallista kulttuuria ja luovat ikkunoita tai sidoksia matkakohteen elämäntapaan. Samalla matkailijat voivat olla taiteelle aivan yhtä merkityksellinen yleisö kuin paikallisetkin.
Taideperustaiset palvelut: kokemuksia teosten sijaan
Viime vuosina on alettu puhua enenevästi luovasta matkailusta ja taideperustaisista palveluista. Tällöin kyse ei ole niinkään pysyvästä teoksesta vaan kokemuksesta. Esimerkkejä voivat olla taidetyöpajat matkailijoille, taiteilijan ohjaamat kävelyt, työhuonevierailut sekä osallistavat esitykset ja tapahtumat.
Työpajat voivat olla esimerkiksi viikonlopun kursseja tai lyhyitä hetkiä esimerkiksi galleriassa tai matkailukohteessa. Tärkeää on, että osallistava taidemenetelmä on helposti lähestyttävä tarjoten osallistujalle onnistumisen ja tekemisen iloa. Stöckellin ohjaamilla puulusikkaretkillä osallistuja sai halutessaan lähes valmiiksi veistetyn lusikan aihion, jolloin tehtäväksi jäi elämyksellinen ja jännittäväkin lusikan pesän polttaminen hehkuvan hiilen avulla.
Moniaistiset materiaalit – luonnonmateriaalit tai erilaiset käsityötekniikat – voivat tehdä kokemuksesta erityisen. Materiaaleihin ja menetelmiin liittyy mahdollisuuksia kertoa paikallisesta tai alueellisesta kulttuurista.
Lapin yliopisto on julkaissut useita käsikirjoja taideperustaisten palvelujen kehittämisen tueksi. Osa niistä kohdentuu juuri luovaan matkailuun ja osa voisi toimia myös paikallisille suunnattuina hyvinvointipalveluina.
Kirja Taideperustaisia metsäkohtaamisia: ekosysteemipalveluista elinvoimaa luoville aloille kuvaa erityisesti metsäympäristöissä kokeiltuja ekologisesti kestäviä työpajapalveluja, kun kirja Taide avartaa matkailualaa Lapissa, kuvaa kokeiluja ja kehittämistyötä, jota on tehty myös taidegallerioissa ja kaupunkien julkisissa tiloissa.
Kirja Käsityömatkailun polulla: Miten teet luovuudesta elämyksen? opastaa puolestaan käsityön tekijöitä kehittämään yrittäjämäisiä toimintatapoja, kun taas kirja Luontokuvaus soveltavana taiteena, palvelee niitä, jotka liikkuvat luonnossa kameran kanssa ja ovat uteliaita laajentamaan osaamistaan kohti nykytaiteen osallistuvia ja vuorovaikutteisia toimintatapoja.
Taide matkailuympäristöissä: hotellien auloissa ja retkeilyreittien varrella
Matkailuun liittyvä taide ei välttämättä poikkea lainkaan muusta nykytaiteesta. Se voi olla esimerkiksi julkista taidetta, ympäristö- tai maataidetta, performansseja ja tapahtumia sekä väliaikaisia tai pysyviä teoksia.
Suomessa luonto on matkailun keskeinen vetovoimatekijä. Siksi ympäristötaide ja luonnossa tapahtuva taide ovat erityisen luontevia taiteen muotoja matkailuympäristöissä. Taide voi avata maiseman historiaa, kulttuuria tai tulevaisuutta uusilla tavoilla. Taide voi kohdentaa huomiota myös ajallemme leimallisiin luontoon liittyviin huoliin rakentavilla, leikkisillä ja toivoa tuottavilla tavoilla.
Olennaista on kuitenkin kysyä, kuka taidetta tilaa ja rahoittaa osaksi matkailuympäristöjä. Osa näistä ympäristöistä voi olla yksityisiä, esimerkiksi taidehotelleja. Tällöin taiteilijoiden ja taidealan toimijoiden on tärkeää hakeutua aktiivisesti yhteistyöhön. Toisaalta osa matkailuympäristöistä on julkisia tiloja, kuten kaupunkien aukioita tai retkeilyreittien rakennettua infrastruktuuria. Taidehankintojen toteuttaminen näihin kohteisiin edellyttää taidetta arvostavaa julkista mielipidettä ja poliittista päätöksentekoa, jossa taide nähdään ympäristön arvoa lisäävänä tekijänä.
Lapin yliopistossa on julkaistu kirja Ympäristötaidetta Lapin matkailuun, joka tukee sekä ympäristötaiteen tekijöitä että tilaajia.
Taiteilija monessa roolissa
Taiteilijan työ ei aina asetu luontevasti yhteen matkailualan työrytmin kanssa. Esimerkiksi näyttelyprojektit edellyttävät keskittynyttä työskentelyä ja etenevät usein aikatauluissa, joihin taiteilija ei voi itse merkittävästi vaikuttaa. Samaan aikaan matkailualan sesongit määrittävät työn ajallista sijoittumista ulkoapäin. Näiden kahden maailman yhteensovittaminen voi näyttäytyä haastavana.
Haasteista huolimatta ansaintamallit ovat monipuolistumassa. Yhä useammin taiteilija toimii palvelukonseptien suunnittelijana, monialaisen tiimin jäsenenä tai taiteen asiantuntijana ja konsulttina. Kaiken tekemisen ei tarvitse tähdätä suoraan omaan taiteelliseen tuotantoon tai esimerkiksi matkailijaryhmien ohjaamiseen. Taiteilija voi yhtä hyvin suunnitella luovan matkailun työpajoja ja kouluttaa niiden vetäjiä.
Taiteellinen osaaminen tuo lisäarvoa myös ympäristöjen, tapahtumien ja hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Kun taiteilija sanoittaa ja markkinoi osaamistaan laajemmin, avautuu mahdollisuuksia osallistua monialaisiin kehittämistiimeihin. Tällöin työn lopputuloksena ei välttämättä synny yksittäistä teosta, vaan taide tai taidealalla syntynyt osaaminen kietoutuvat osaksi laajempaa kokonaisuutta.
Moniroolisuus voi tarkoittaa taiteilijalle joko ydintoiminnan laajentamista tai sitä täydentävää ansaintaa. Molemmissa tapauksissa keskeistä on oman osaamisen tunnistaminen ja sen rohkea soveltaminen uusiin konteksteihin.
Taiteen välittäjien merkitys
Taiteilijat eivät aina halua tai pysty hoitamaan työnsä myyntiä ja markkinointia itse. Siksi tarvitaan välittäjiä, jotka tuntevat sekä taidekentän että esimerkiksi matkailualan toimintatavat.
Galleriat, kulttuuriorganisaatiot ja matkailuyritykset voivat toimia tällaisina taiteen välittäjinä. Kun välittäjäverkostot toimivat, taiteilija voi keskittyä siihen, missä hänen vahvuutensa on: luovien kokemusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Välittäjätoiminnan kehittäminen on yksi edellytys sille, että taiteilijoille voisi syntyä työtarjouksia ja työpaikkoja matkailualaan liittyen. Taiteilija-välittäjä voi olla yksi taiteilijan työrooleista kuten taiteilija-taideopettaja tai taiteilija-kuraattori.
Kolme vinkkiä taiteilijalle, joka pohtii uusia ansaintatapoja
1. Ajattele kokemuksia, ei vain teoksia. Työpajat, osallistavat tapahtumat ja elämykselliset palvelut voivat olla yhtä merkityksellisiä kuin perinteiset teokset.
2. Etsi kumppaneita muilta aloilta. Matkailu, hyvinvointi ja taiteen ohjaaminen ovat aloja, joissa taiteen osaamiselle on kysyntää.
3. Hyödynnä oma erityisosaamisesi. Materiaalit, paikallinen kulttuuri, luonto tai oma taiteellinen menetelmä voivat muodostua palvelun ytimeksi.
Lisätietoa
KUVATA webinaari #5: Taiteen uudet kumppanit – Manninen, Cervantes, Huhmarniemi ja Oinas.
https://www.youtube.com/watch?v=WZ0DvC9R1Ro&t=2632s
Kilpimaa, P., Kugapi, O., Laivamaa, L., (Toim.) (2021). Käsityömatkailun polulla: Miten teet luovuudesta elämyksen? Lapin yliopisto.
Jokela, T.; Huhmarniemi, M.; Haataja C. & Issakainen T. (Toim.). (2018). Ympäristötaidetta Lapin matkailuun. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-094-4
Jokela, T.; Huhmarniemi, M. & Paasovaara, J. (Toim.). (2020). Luontokuvaus soveltavana taiteena. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-202-3
Jokela, T., Kovero, M., & Huhmarniemi, M. (Toim.) (2021). Taide avartaa matkailualaa Lapissa. Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-300-6
Jokela, T., & Stöckell, A. (Toim.) (2022). Taideperustaisia metsäkohtaamisia: ekosysteemipalveluista elinvoimaa luoville aloille. Lapin yliopisto.
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-317-4
Stöckell, A. (2021). Puulusikat retkinuotion äärellä: Metsä, käsityö ja taide dialogin virittäjinä. teoksessa T. Jokela, M. Kovero, & M. Huhmarniemi (Toim.), Taide avartaa matkailualaa Lapissa (s. 22-33). Lapin yliopisto
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-300-6
Kuvata-hanke
KUVATA: Kuvataiteilijan uusi työ- ja ansaintakenttä -hanke tukee suomalaisten kuvataiteilijoiden työtä ja ansaintaa tarjoamalla koulutuksia, webinaareja ja työkaluja nykypäivän taidekenttään. Kohderyhminä ovat ammattikentällä toimivat kuvataiteilijat sekä oppilaitokset eri puolilla Suomea. KUVATA-hanke (2024–2026) toteutetaan Tampereen ammattikorkeakoulun johdolla yhteistyössä Lapin yliopiston ja Globe Art Point ry:n kanssa. Hanketta rahoittaa EU:n ESR+ -ohjelma Hämeen ELY-keskuksen kautta.