Webinaarin otsikko oli “Digital Archiving – Artworks & Preservation”, ja tallenne on katsottavissa YouTubessa. Alustuksissa käsiteltiin digitaalisen säilyttämisen strategioita, joilla varmistetaan digitaalisten ja mediataideteosten pitkäaikainen saavutettavuus. Aiheina olivat muun muassa dokumentointi, metatiedot, tiedostomuodot ja tallennus sekä digitaalisten alustojen rooli taiteen näkyvyyden ja saavutettavuuden lisäämisessä. Puhujina olivat taidehistorioitsija ja kuraattori Susanna Sääskilahti Kansallisgalleriasta sekä Virtual Art Galleryn toimitusjohtaja ja perustaja Tommi Merelin. Webinaarin kielenä oli englanti.
Säilyttäminen vaatii ennakointia
Digitaalisen ja mediataiteen merkitys kasvaa jatkuvasti, mutta samalla sen säilyttäminen ja saavutettavuus asettavat uusia haasteita. Digitaalinen säilyttäminen vaatii ennakointia: tiedostomuodot, ohjelmistot ja laitteistot vanhenevat nopeasti, ja esimerkiksi kovalevyjen elinkaari on usein verrattain lyhyt.
Mediataiteessa haaste korostuu, koska teokset voivat sisältää ohjelmistoja, koodia, interaktiivisia elementtejä, reaaliaikaista dataa sekä laitteistoriippuvuuksia. Säilyttäminen ei tarkoita pelkästään tiedostojen tallentamista, vaan myös teoksen toiminnallisuuden, kontekstin ja kokemuksen turvaamista.
Dokumentointi on keskeistä
Keskeinen viesti taiteilijoille on dokumentoinnin merkitys. Taiteilija on paras henkilö kuvaamaan teoksen olennaisen sisällön ja määrittelemään, mitkä elementit ovat korvattavissa ja mitkä eivät. Samat dokumentointiperiaatteet koskevat yhtä lailla installaatio- kuin mediateoksiakin.
Teos voi muuttua, kun se toteutetaan eri tiloihin tai olosuhteisiin, mutta sen ydinidean tulisi säilyä. Siksi dokumentoinnissa olisi hyvä huomioida ainakin:
- teoksen ydinidea ja taiteellinen intentio
- tekniset vaatimukset ja riippuvuudet
- asennus- ja käyttöohjeet
- valokuvat ja videot toteutuksesta
Miten teoksia voidaan säilyttää?
Puhelimen, kameran tai ulkoisen kovalevyn rikkoutuminen on todennäköisesti yleisin tapa kadottaa teoskuvia. Muita tyypillisiä ongelmia ovat tiedostojen katoaminen epäloogiseen kansiorakenteeseen tai installaatioiden fyysisten elementtien häviäminen.
Vaikka vanhojen teosten uudelleenesittäminen ei ole mahdotonta, se voi olla työlästä: esimerkiksi kierrätysmateriaalien, esineiden tai tekstiilien uudelleen hankkiminen ei välttämättä tuota täysin samaa lopputulosta. Näin on käynyt minulle – ja todennäköisesti monelle muullekin.
Mediataiteen säilyttämiseen on useita lähestymistapoja:
- teoksen säilyttäminen alkuperäisessä muodossa
- päivittäminen uusiin teknologioihin
- osittainen säilyttäminen (esim. fyysiset elementit)
- dokumentointiin perustuva säilyttäminen, jos teosta ei voida enää esittää
- uudelleentoteutus, joka kunnioittaa alkuperäistä ideaa
Käytännön vinkkejä tiedostojen säilytykseen
Ullakkokomero tai autotalli ei enää riitä. Fyysisten elementtien lisäksi on huolehdittava myös digitaalisista tallenteista ja teosvariaatioista. Pitkäaikainen säilytys edellyttää tietoisia teknisiä valintoja. Suositeltavaa on:
- käyttää standardoituja ja avoimia tiedostomuotoja
- säilyttää aina myös alkuperäiset tiedostot
- välttää turhia konversioita, jotka heikentävät laatua
- hyödyntää luotettavia pilvipalveluja (mielellään EU-alueella)
- käyttää tarkistussummia (checksums) tiedostojen eheyden varmistamiseksi
Tiedostojen varmuuskopioinnissa suositellaan niin sanottua 3–2–1-sääntöä: kolme kopiota datasta, kahdella eri tallennusmedialla, joista yksi sijaitsee erillisessä paikassa.
Yhteistyö museoiden kanssa tai esittämistä virtuaalisesti
Kun teoksia tuotetaan museoille tai kokoelmiin, on tärkeää sopia teoksen elinkaaresta, mahdollisista muutoksista ja päivityksistä, dokumentaation laajuudesta sekä säilytysvastuista. Hyvin suunniteltu dokumentaatio helpottaa teoksen uudelleenesittämistä tulevaisuudessa. Oli hienoa, että KUVATA-hankkeen webinaarissa pääsi kuulemaan Susanna Sääskilahtea, joka työkseen vastaa audiovisuaalisten teosten säilyttämisestä.
Virtual Art Gallery on puolestaan Tommi Merelinin perustama digitaalinen alusta, joka keskittyy erityisesti taiteen esittämiseen ja kokemiseen virtuaalisissa ympäristöissä.
Virtual Art Galleryn kaltaisessa digitaalisessa näyttelytilassa teos ei ole sidottu yhteen fyysiseen paikkaan, vaan se voidaan rakentaa uudelleen virtuaalisena kokemuksena. Kuvittelen astuvani omaan installaatiooni tällaisessa tilassa: katsoja liikkuu digitaalisessa galleriassa, jossa mittakaava, valaistus ja äänet on rakennettu muistuttamaan alkuperäistä tilannetta – tai vaihtoehtoisesti korostamaan teoksen keskeisiä elementtejä uudella tavalla. Digitaalinen teos on ikäänkuin tulkinta, jossa alkuperäinen idea kääntyy toiseen muotoon. Voin ohjata katsojan kulkua, rajata näkymiä tai avata sellaisia yksityiskohtia, joita fyysisessä tilassa ei olisi voinut havaita. Samalla pohin, onko kyse fyysisen teoksen digitaalisesta esittämisestä vai sen digitaalisesta variaatiosta?
Lopuksi
Puhelimen rikkoutuminen oli minulle konkreettinen muistutus siitä, kuinka haavoittuvaa digitaalinen dokumentaatio voi olla. Niin teosdokumentaatioon kuin säilyttämiseen on suhtauduttava huolellisesti ja tunnustaen sen olennaiseksi osaksi taiteellista työskentelyä. Tämä Kuvata-hankkeen webinaari avasi kuitenkin ajatuksia laajemminkin kuin vain säilyttämiseen liittyen.
Maria Huhmarniemi
Huhtikuu 2026
Tutustu lisää: Virtual Art Gallery
KUVATA Webinar: Digital Archiving Artworks & Preservation 10.03.2026
KUVATA: Kuvataiteilijan uusi työ- ja ansaintakenttä -hanke tukee suomalaisten kuvataiteilijoiden työtä ja ansaintaa tarjoamalla koulutuksia, webinaareja ja työkaluja nykypäivän taidekenttään. Kohderyhminä ovat ammattikentällä toimivat kuvataiteilijat sekä oppilaitokset eri puolilla Suomea. KUVATA-hanke (2024–2026) toteutetaan Tampereen ammattikorkeakoulun johdolla yhteistyössä Lapin yliopiston ja Globe Art Point ry:n kanssa. Hanketta rahoittaa EU:n ESR+ -ohjelma Hämeen ELY-keskuksen kautta.