Köyhyys on tänään akuutti ongelma sadoille tuhansille suomalaisille ja hallituksen leikkausten ennakoidaan lisäävän työssäkäyvien köyhien määrää. Köyhyyden historian näkökulmasta on ristiriitaista, että hallitusohjelma yhtäältä korostaa, miten tärkeää kansalaisten kokemus oikeudenmukaisesti toimivasta yhteiskunnasta on. Kuitenkaan hallitus ei näe köyhyyden ja polarisaation lisääntymistä polttavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, joka nakertaa arkielämän luottamusta demokratiaan ja toisiin ihmisiin.
Kun 1800-luvun puolivälissä Euroopan levottomuuksien ja vallankumousten pelättiin leviävän Suomeen, ratkaisuna oli tarjota jokaiselle suomalaiselle köyhyysturva. Köyhät saivat laillisen aseman paikallisyhteisössä ja samalla tunnustettiin, että köyhyyteen johtava ”kova onni” saattoi kohdata ketä tahansa, myös työikäistä ja työkykyistä ihmistä.
1860-luvun nälkävuosien jälkeen suunta kääntyi. Kovan linjan mukaan apua oli annettava ainoastaan niille, ”jotka ovat siinä tilassa, etteivät työllä voi itseään elättää ja jotka siis avuttomina kuolisivat”. Apu oli laina, joka pyrittiin perimään apua saaneelta tai suvulta takaisin. Vaivaistalon pelko ja avun saamisen häpeä, jotka edelleen kummittelevat suomalaisten kokemuksissa, juontavat juurensa noihin päiviin. Tavoitteena oli karkottaa laiskurit avun piiristä pois, mutta ankaraa kohtelua saivat kaikki avun tarpeeseen joutuneet.
Sisällissota (1918) jakoi kansan kahtia ja sodanjälkeinen avustuskäytäntö syvensi juopaa entisestään. Punainvalidit, -lesket ja -orvot jätettiin vaivais- eli köyhäinavun varaan, mutta valkoisen puolen uhreille maksettiin eläkettä. 1930-luvun pulavuodet nostivat köyhäinavun tarpeen ennen näkemättömän suureksi ja kuntien säästölinja johti inhimillisiin tragedioihin.
Pulavuosien jälkeen 1930-luvun lopulla ja varsinkin sotavuosina 1939-1945 kansan yhtenäisyyttä alettiin rakentaa uudenlaisen sosiaalipolitiikan avulla. Köyhäinavun varaan joutui entistä harvempi, kun perheiden ja sodan uhrien auttamisessa alettiin nojata kaikille yhtäläisiin sosiaaliavustuksiin. Laitoshoidon organisointi ja rahoitus alkoi irtautua köyhäinhoidollisesta pohjastaan, kun kansaneläkelaki (1956) toi vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet useimpien pitkäaikaista hoitoa ja hoivaa tarvitsevien saataville. 1970-luvulla muun sosiaaliturvan kattavuus piti viimesijaisen köyhyysturvan varassa elävien väestöosuuden alhaisena. Avunsaaja ei enää ollut toisen luokan kansalainen, sillä 1970-luvulle tultaessa viimeisetkin avunsaantiin liittyvät rajoitukset, kuten äänioikeuden menetys ja holhouksenalaisuus kumottiin.
1990-luvun laman, työttömyyden ja sosiaaliturvaleikkausten myötä toimeentulotuen saajien osuus väestöstä ylitti 1930-luvun pulavuosien huipun. Laman jälkeen avustettujen väestöosuus on pysynyt korkeana aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Nykyinen leikkauspolitiikka kerrannaisvaikutuksineen osuu pahimmin juuri viimesijaisen toimeentuloturvan varassa eläviin, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa.
Kun 1940-50-luvuilla alettiin rakentaa pohjoismaista hyvinvointimallia, perusideana oli luoda tulevaisuususkoa, yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta ylläpitävä yhteiskunta, jossa ihmiset voivat luottaa siihen, että ”mitä tahansa elämässä heille tapahtuukin, he eivät ole ilman yhteiskunnan tukea”. Pertti Haapala on korostanut, että luottamukseen ja tasa-arvon ihanteeseen nojaava yhteiskuntakokemus on ollut suomalaisen 1900-luvun kehityksen perusrakenne ja menestystarinan ydin. Tuoreimmat köyhimmille suunnatut mielipidekyselyt kertovat kuitenkin täysin päinvastaisesta yhteiskunnasta, jota luonnehtivat epäluottamuksen, epäreiluuden, epäoikeudenmukaisuuden, ulkopuolisuuden ja toivottomuuden kokemukset.
Historia itsessään ei opeta, mutta se kontekstoi nykyajan ilmiöitä tarkastelemalla niitä menneestä tulevaisuuteen ulottuvina kerrostumina. Suomalaisen yhteiskunnan historiassa köyhyyden torjumisen kontekstina on ollut pienen maan yhteiskunnan koossapitämisen turvaaminen. Köyhyyden ymmärtäminen tässä valossa juuri nyt on tärkeää, kun Euroopassa soditaan ja demokratiaa kyseenalaistetaan. Erityisen tärkeää köyhyyden ja polarisaation vähentämisen luulisi olevan hallitukselle, joka ohjelmassaan korostaa sekä kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan että kansallista turvallisuutta.
Kirjallisuus:
Bexelius, Ernst, Pohjoismaiden sosiaalihuolto. Maalaiskunta 17/1952, 502–510.
Blomqvist, Sarita & Geertz, Mia, Köyhistä on aina puhuttu rumasti, mutta nyt se on aiempaa hyväksytympää. YLE 12.01.2024. https://yle.fi/aihe/a/20-10006004
Gertz, Mia, Sadat köyhät saivat tarpeekseen hallituksen leikkauksista. YLE 17.5.2024. https://yle.fi/aihe/a/20-10006626
Haapala, Pertti, The Experience (and Constitution) of Society in Postwar and Post-Industrial Finland, 1960–2020. Teoksessa P. Haapala et al. (toim.) Experiencing society and the Lived Welfare State. Palgrave 2023, 347–371. https://doi.org/10.1007/978-3-031-21663-3_16
Harjula, Minna, Köyhä, kelvoton, kansalainen? Köyhäinapu yleisen äänioikeuden esteenä Suomessa. Janus 18 (1) 2009, 4–19.
Jaakkola, Jouko & Pulma, Panu & Satka, Mirja & Urponen, Kyösti, Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan Keskusliitto 1994.
Jakonen Mikko, Työssäkäyvät köyhät – mieluummin näkymätön ilmiö. Acatiimi 2/2024, 20-24. https://acatiimi.fi/2024/04/12/tyossakayvat-koyhat-mieluummin-nakymaton-ilmio/
Kokko, Heikki, The Construction of Early Social Citizenship: The Lived Institution of Poor Relief in Mid-Nineteenth-Century Finland. Teoksessa J. Annola et al. (toim.), Lived Institutions as History of Experience. Palgrave 2023. https://doi.org/10.1007/978-3-031-38956-6_5
Kononen, Heidi. Köyhyys uhkaa syventyä Suomessa, asiantuntijat sanovat. YLE 22.2.2024. https://yle.fi/a/74-20075461
Koppinen, Mari, Näihin ihmisryhmiin hallituksen tänään voimaan tulleet leikkaukset osuvat pahiten. HS 1.4.2024. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010329203.html
Niilola, Merja, ”Minkä tässä pitäisi naurattaa”, kysyy työntekijä leikkausvitsailusta köyhien aamiaisella. YLE 2.4.2024. https://yle.fi/a/74-20080076
Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8
Vaivaishoito. Kansan Lehti 3.1.1896 no 1.
Virkkunen, Gia ”Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin”. Köyhyyden kokemus ja selviytyminen 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla. Bibliotheca Historica 127. SKS 2010.