Köyhien asemassa kiteytyy yhteiskunnassa vallitseva ajatus kansalaisen osallisuuden ja kuulumisen rajoista.
Tämä Suomen Kultturirahaston rahoittama tutkimus selvittää, miten köyhyys on eri aikoina muovannut mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisena jäsenenä.
Tarkastelen niitä heikoimmassa asemassa olevia, jotka ovat turvautuneet vaivaishoitoon (1852-1921), köyhäinhoitoon (1922-1956), huoltoapuun (1957-1983) tai toimeentulotukeen (1983-).
Tutkin köyhyyden kokemusta ja tuotan samalla köyhyydestä käsin avautuvan tulkinnan suomalaisen yhteiskunnan rakentumisesta 1852–2022.
