Jäljissä, jäljittelemättä

 

Kirjoittanut Katariina Kärkelä

Kadonneen genren polkua seuraava teos astuu samanaikaisesti kaksissa jalanjäljissä.

Niin tietoisesti ja tarkoituksella kuin teos voikin kurottua kohti kirjallisuushistorian jo taakseen jättämää perinnettä, se on menneisyyteen katsovanakin aina sidottu myös omaan aikakauteensa ja oman genrensä lainalaisuuksiin. Edeltäjät ovat tässä tapauksessa kahden eri lajityypin, kuolleen ja yhä elinvoimaisen, edustajia. Myös niiden seuraamisen tavat eroavat toisistaan: ei ole tavatonta, että toisen genren jatkumoon hakeutuva teksti samalla hiukan hylkisi omaansa, tahattomasti ehkä, mutta sittenkin. Historiallisen genren arvostava, jäljittelevä mukaileminen saa vastinparikseen oman genren käänteisen seuraamisen, pyrkimyksen kirjoittaa sen kliseitä ja kenties jopa banaaleiksi käyneitä tyyppipiirteitä vastaan. Oman lajityypin perinteen osaksi voi asettua kirjoittamalla tavalla, joka on luonteeltaan uudistavaa ja hellästi muovaavaa, tavalla, joka murtaa rajoja ja kyseenalaistaa vanhentuneiksi käyneitä asetelmia.

Fantasiakirjallisuuden tapauksessa yksi keskeinen, viime vuosina uusia lähestymistapoja saanut kysymys koskee genren, erityisesti sen Tolkienin uurtamaa polkua astuvien edustajien, voimakkaan maskuliinista näkökulmapainotusta. Uudempi fantasia tekee särön lajin miehisiin kasvoihin paitsi luomalla kokonaan uusia, monipuolisempia näkökulmia esittäviä teoksia myös kertomalla uudelleen tarinoita, joista tähän saakka tunnetut versiot ovat olleet kapeaan perspektiiviin rajoittuneet. Tällaisesta kirjoittamisen tavasta oiviksi esimerkeiksi käyvät Lucy Hollandin maagiseen, roomalaisen ja saksilaisen aikakauden taitteen Britanniaan sijoittuva romaani Sistersong (2021) sekä Madeline Millerin antiikin mytologiasta ammentava Circe (2018), joka kertoo Odysseuksen, Skyllan, Daidaloksen, Prometheuksen, Hermeen ja monen muun taruston avainhahmon vaiheista Aiaian velhottaren näkökulmasta. Tätäkin pidemmälle vakiintuneita rajoja venyttää kolmen kuninkaantyttären elämää kuvaava Sistersong, joka luo oman versionsa 1600-luvulle palautuvasta murhaballadista ”The Twa Sisters”: sisaruksista yksi on todellisuudessa identiteetiltään mies, ja tarinan Merlin-tyyppisen maagikkohahmon Myrdhinin sukupuoli on alati muuttuva ja liukuva. Yksien fantasiagenreä pitkään luonnehtineiden piirteiden hiipuessa taka-alalle nousevat toiset suureen arvoon Hollandin romaanissa, jossa rakentuvan maailman avainelementtejä ovat kristillisen maailmankuvan ja vanhan pakanallisen perinteen välinen jännite sekä maassa itsessään piilevät yliluonnolliset voimat. Teos seuraa oman genrensä perinnettä haastamalla osan sen piirteistä mutta myös vaalimalla toisia, nykyisenäkin ajanhetkenä arvokkaiksi katsottuja.

Edeltäjien ja jäljessä jatkavien suhde on taiteen maailmassa mutkikas ja hierarkkinen: kysymyksiä nousee siitä, mihin tulee verratuksi ja millaisin perustein, mihin teos asettuu – tai asetetaan – oman genrensä ja laajemman kirjallisuushistorian kokonaisuudessa. Samalla päätään nostaa alkuperäisyyden ongelma, romantisoitukin käsitys siitä, miten taiteilijalla on pääsy aitouden lähteelle. Estetiikkaa ja makuarvostelmia koskevaan keskusteluun huomattavasti vaikuttaneet Immanuel Kantin käsitykset taiteellisesta imitaatiosta ovat olennaisia myös näiden kysymysten pohdinnassa. Kantin (95–96) ajattelussa imitaatio on nerouden vastakohta, jotakin, joka ei voi johtaa loistavaan, omaperäiseen taiteeseen. Sittenkin on Kantin mukaan olennaista erottaa toisistaan jäljittely ja seuraaminen: jäljittelyn ongelmat ovat monet, mutta neroudesta syntynyt taideartefakti voi innoittaa seuraajia haastamaan omat lahjansa ja kykynsä. Imitaation tavoin myös seuraaminen voi ylittää rajat genrejen välillä, valikoida kustakin haluamansa. Myöhemmin punnittavaksi kysymykseksi jää, kummasta teoksen tapauksessa lopulta on kyse, mielikuvituksen negaatioksi kääntyvästä jäljittelystä vaiko innoittuneesti vanhaa seuraamalla syntyneestä uudesta esteettisestä oliosta, jossa itsessäänkin on häivä neroutta.

Kant, Immanuel. 2000 (1790): The Critique of Judgement. (Kritik der Urteilskraft.) Translated by James Creed Meredith. Infomotions Inc.