Kielitietoisuus koulussa -osiossa tarkasteltiin kielitietoisuutta ja kielellistä vastuullisuutta koulussa mutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Osion tarjosi sekä teoreettista että käytännöllistä tietoa kielitietoisen ja kielellisesti vastuullisen pedagogiikan kehittämiseen kasvatuksessa ja koulutuksessa.
Osion asiantuntijat:
FT Raisa Harju-Autti
FT Laura Lahti
FM, väitöskirjatutkija Kirsi Sandberg
KT, dos. Jenni Alisaari
FT, dos. Leena Maria Heikkola
| Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (luku 2) | Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf |
| Sanavarastoa kartuttamassa: sanaston oppiminen ja sanavaraston merkitys luetun ymmärtämisessä (Alisaari & Harju-Autti, 2020, s. 32–38). | Luku- ja kirjoitustaidon pedagogiikkaa yläkouluun |
| Kielitietoista työskentelyä oppitunnilla, tekstien parissa | linkki ohjeistukseen |
| Kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen bingo | https://dived.fi/kielitietoisia-kaytanteita-opettajille/ |
Parasta olisi yleisesti puhua siitä, että kaikki ovat kielen opettajia. Tässä olisi varmaan vielä töitä. Tulisi keskustella yli ainerajojen (myös luokanopettajat ja aineenopettajat yhdessä) miten kielellistä osaamista voi vahvistaa erityisesti maahanmuuttajataustaisilla mutta myös muilla oppilailla. Jokainen opettaja voisi ainakin välillä ottaa esille jonkin toisen aineen asioita (kielissä luontevaa tietysti äidinkieli, mutta ennakkoluulottomasti myös esim. musiikki, ympäristöoppi etc.). Yhteiset projektit aineryhmien yli olisivat erinomainen väline tukemaan tätä. MOK tietenkin tarjoaa tähän tilaisuuden. Myös toisen työhön ihan arkitasolla (tavallisella oppitunnilla) tutustuminen: aineenopettaja luokanopettajan tunnilla ja toisin päin. Näin kuulisi tunnilla ja eri aineissa käytettävää kieltä/ilmaisuja/termejä.
Olisi hienoa, jos olisi enemmän aikaa suunnitella asioita yhdessä. Valitettavasti oman äidinkielen opetus tapahtuu usein varsinaisen koulupäivän ulkopuolella, mikä hankaloittaa yhteistyötä. Oman äidinkielen opetuksessa on usein myös hyvin heterogeenisiä ryhmiä, mikä taas tuo oman haasteensa mielekkään, kaikkia kehittävän opetuskokonaisuuden suunnittelemisessa.
Kielikasvastus ja kielididaktiikka kuuluvat lähinnä äidinkielen, toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opettajankoulutukseen. Upeaa olisi, jos ne saisi mukaan ammatilliseen opettajankoulutukseen, jonka suurin osa ammatillisista opettajista suorittaa. – – – Luennolla tuotiin esiin perusopetuksen ”jokainen opettaja on kielen opettaja” -malli. Tämä näkyy vahvasti myös ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillinen opettaja opettaa alansa sanaston, termit, fraseologian ja viestintäkulttuurin sekä suomea että muita äidinkieliä puhuville. Hedelmällistä on S2-opettajien jalkautumisen tekemään työparityötä ammatillisten opettajien kanssa.
Kuntatasolla pitäisi olla selkeä suunnitelma siitä, kuinka erilaisissa tilanteissa toimitaan monikielisten oppilaiden kanssa. Kuinka esimerkiksi valmistavalta luokalta siirtyminen hoidetaan niin, että riittävä tuki on varmistettu. Kuinka S2-tunnit järjestetään, millaista yhteistyötä tulisi tehdä oman äidinkielen opettajan tai S2-opettajan kanssa.
Mielestäni aiheesta pitäisi olla lisää koulutusta koko henkilökunnalle ja koulutus saisi olla mahdollisimman konkreettista ja sellaista, jossa annetaan opettajille selkeitä ja helposti toteutettavia työkaluja kielitietoiseen opetukseen.